Olen äskettäin tutustunut lestadiolaiseen äitiin kun kumpikin käydään lasten kanssa seurakunnan kerhossa. Kiinnostaisi tietää mitä nämä uskovaiset ajattelevat "tavallisista" ihmisistä jotka eivät ole lestadiolaisia. Olen avoliitossa eikä mieheni kanssa ole tarkoitustakaan mennä naimisiin. Ja mullakin on värjätyt hiukset ja tatuointi, kuten monella nykyään. Pitääkö lestadiolaiset meitä taviksia "syntisinä", ja miten paljon heidän kanssaan voi ystävystyä?
Pystyykö ystävystymään lestadiolaisen kanssa?
Tähtitatska
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Juu, tätä logiikkaa en ymmärrä, että permiksen saa ottaa muttei värjätä. jos syy on turhamaisuus niin kyllä permiskin on turhamaisuutta.
Olen vl enkä värjää karvojani. Syy on se, etten ole kokenut värillistä tukkaa tärkeämmäksi kuin hyviä välejä muihin uskovaisiin. Mun oma henk.koht. mielipide on, ettei permanentti ole sen kummempi kuin värjäyskään tai toisin päin, ja että nää kaikki ulkonäköön liittyvät "synnit" on vain tapakysymyksiä ja peruja vanhoilta ajoilta.
En todellakaan pidä syntinä näitä juttuja kuten korvakoruja, kynsilakkaa tai hiusvärejä. En silti itse käytä niitä, koska tiedän että saisin ihmettelyjä ja mahdollisesti kyselyjä ja nuhteluja osakseni jos käyttäisin. Koen pääseväni helpommalla kun sopeudun vallitseviin tapoihin. Tavoista tässä on kyse, ei Raamatusta.
Hei aloittaja!
Ole Sinä vain rohkea ja ystävysty tämän lestadiolaisen äidin kanssa. Tulet huomaamaan, että ei hän ole sen kummempi kuin muutkaan ihmiset. Eikä hän pidä Sinua huonona ihmisenä, vaan arvokkaana lähimmäisenään. Hänellä tietysti on omat uskonkäsityksensä, mutta melko arka hän on puhumaan niistä.
Niin kuin ketjussa jo on mainittu, elämäntapakysymykset ja ulkonäkökysymykset eivät ole uskonkysymyksinä oleellisia. Paljonhan lestadiolaisilla on omia tapojaan niin kuin muillakin ihmisillä ja kaikilla ihmisryhmillä on, mutta mitään kynnyskysymyksiä ne eivät ole.
Lestadiolaisesta äidistä, johon olet tutustunut. voi saada todella hyvän ja luotettavan ystävän. Todellisia ystäviähän ei ole koskaan liikaa. Myös lapsenne ehkä ystävystyvät seurakunnan kerhossa.
Kerran tutustuin erääseen henkilöön, jolla ei ollut mitään kiinnnostusta mihinkään uskonnollisuuteen eikä uskonasioihin. Hänen naapurikseen oli sattunut uskovainen henkilö, joka sittemmin oli kansanedustajaehdokkaana. Naapurukset olivat niin hyviä ystäviä, niin että tämä "ei-uskonnosta-kiinnostunut" mainosti muillekin, että hän aikoo vaaleissa ää nestää naapuriaan. Naapuri sitten istuikin eduskunnassa erinäisiä kausia. - Kaikista meistä ei tule kansanedustajia, mutta tämä olkoon esimerkkinä siitä, että lestadiolaiset haluavat olla väleissä kaikkien kanssa.
SRK-Opit muuttuvat. Saatanalle olisi heitetty muutaman vuosikymmenen takaisilla opeilla, jos "Jumalan valtakunnan" sisäpuolella oleva erehtyy menemään seurakunnan kerhoon tai esim. kirkkokuoroon. Eli onko todella niin, että saman asian tekeminen (kirkkokuoro esim.) johti 70-luvulla helvettiin ja nyt ei. Jos esim. sydän olisi pettänyt kesken harkkojen... Ihme oppeja tuossa "valtakunnassa".
Ihminen sen päättää elääkö susiparina vaiko jotain kunniallisempaa tapaa seuraten.
EI nämä ihmiset täntä aikana kunnioita mitään eikä ketään, ja elämäntavat ovat sen mukaiset.
itselleni olen asettanut sentään jotain periaatteita ihan vaan siksi kun olen sentään ihminen,
Oikeasti olet trolli, joka haluat vl-äitien parjausketjua tälle palstalle. Nyt pääsevät kaikki purkamaan sappeaan äiteihin ja lapsiin.