Sinä muistutit
minua jälleen hauraudestani,
haavoittuvuudestani.
On niin helppoa
kaatua edessäsi maahan,
valahtaa tiedottomana
jalkojesi juureen.
Tuntea kuinka voimat
vähenevät, kuinka
pimeys valtaa mielen,
kuin kuoleman varjo.
Ja kuinka silti
joudun olemaan
vahvempi kuin muut.
Minulle sinä et
anna vaihtoehtoa;
minun on noustava,
katsottava sinua silmiin,
pohjattomaan tyhjyyteen,
ainoaan selitykseen,
totuuteen.
Ja vaikka olen
jälkeesi heikko, sairas
ja raihinainen,
sinä pakotat minut
jatkamaan, et varjossasi,
vaan varjonasi,
yksin, ikuisesti,
rakkautta vailla.
Kuolema, kylmä käsi,
ikuinen yö. Ainoa
rakastettuni,
ainoa rakastajani.
minua jälleen hauraudestani,
haavoittuvuudestani.
On niin helppoa
kaatua edessäsi maahan,
valahtaa tiedottomana
jalkojesi juureen.
Tuntea kuinka voimat
vähenevät, kuinka
pimeys valtaa mielen,
kuin kuoleman varjo.
Ja kuinka silti
joudun olemaan
vahvempi kuin muut.
Minulle sinä et
anna vaihtoehtoa;
minun on noustava,
katsottava sinua silmiin,
pohjattomaan tyhjyyteen,
ainoaan selitykseen,
totuuteen.
Ja vaikka olen
jälkeesi heikko, sairas
ja raihinainen,
sinä pakotat minut
jatkamaan, et varjossasi,
vaan varjonasi,
yksin, ikuisesti,
rakkautta vailla.
Kuolema, kylmä käsi,
ikuinen yö. Ainoa
rakastettuni,
ainoa rakastajani.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.