Hei!
Ongelmani on varsin pieni, mutta koen sen jo häiritsevän viikottaista elämääni ja ajattelinkin kysyä nyt teiltä neuvoa, jos muita samanlaisia löytyy.
Olen päälle kolmekymppinen opiskelija vieraalla paikkakunnalla. Onneksi maisterilinjalla yliopistossa, joten parisen vuotta menee vielä. Minua ahdistaa uudella paikkakunnalla opiskelu, kun suurin osa opiskelukavereista on lähes kymmen vuotta nuorempia eikä omia ystäviä oikein löydy. Lisäksi kaikkiin iltamenoihin lähtö on erittäin kiusallista ja olenkin suurimmaksi osaksi jättäytynyt niistä pois, koska en koe kuuluvani kännissä riekkuvien nuorten joukkoon. Miten muut kohtalotoverit olette saaneet aikaanne kulumaan vieraalla paikkakunnalla? Perheen luona käyn kerran kuussa tai harvemmin, joten olen viikonloputkin yksin. Itsellä myös opiskelumotivaatio on tästä sosiaalisuuden puutteesta kärsinyt.
Ongelmani on varsin pieni, mutta koen sen jo häiritsevän viikottaista elämääni ja ajattelinkin kysyä nyt teiltä neuvoa, jos muita samanlaisia löytyy.
Olen päälle kolmekymppinen opiskelija vieraalla paikkakunnalla. Onneksi maisterilinjalla yliopistossa, joten parisen vuotta menee vielä. Minua ahdistaa uudella paikkakunnalla opiskelu, kun suurin osa opiskelukavereista on lähes kymmen vuotta nuorempia eikä omia ystäviä oikein löydy. Lisäksi kaikkiin iltamenoihin lähtö on erittäin kiusallista ja olenkin suurimmaksi osaksi jättäytynyt niistä pois, koska en koe kuuluvani kännissä riekkuvien nuorten joukkoon. Miten muut kohtalotoverit olette saaneet aikaanne kulumaan vieraalla paikkakunnalla? Perheen luona käyn kerran kuussa tai harvemmin, joten olen viikonloputkin yksin. Itsellä myös opiskelumotivaatio on tästä sosiaalisuuden puutteesta kärsinyt.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei kohtalotoveri :o)
Tosin minä en ollut teinien keskellä yliopistossa, vaan päivälukiossa. Omalla paikkakunnallani on iltalukio aikuisille, mutta kurssitarjonta on suppea. Otin siis kursseja päivälukioista ja kieltämättä hirvitti ensin astella tuonne teinien keskelle. Minä olen 47-vuotias ja lukiolaiset 16-18-vuotiaita!
Hyvin selvisin. Olen kirjoittanut tänä keväänä. Ensi syksynä aion yliopistoon, jossa tietenkin tulen edelleen olemaan paljon vanhempi kuin muut opiskelijat, mutta olen jo täysin sinut sen kanssa.
Olin ensialkuun omissa oloissani, mutta pikkuhiljaa nuoret tottuivat minuun. Nyt abivuonna minua pyydettiin myös mukaan erilaisiin nuorten abirientoihin, joihin mielelläni meninkin. Jotenkin tuo ikäero rupesi unohtumaan opiskelujen loppua kohden puolin ja toisin,.En suosittele tuppautumaan nuorten joukkoon väkisin, kyllä se sieltä tulee sitten ajan kanssa luonnostaan.
Minulla tosin on aviomies ja normaali ikäisemme seura vapaa-aikana. En ole tekemisissä nuorten opiskelijatovereideni kanssa muuten kuin opintojen puitteissa.
Ehkä sinäkin voisit vapaa-ajalla hakeutua enemmän oman ikäiseesi seuraan, ja pyrkiä tutustumaan uusiin ihmisiin ehkä harrastusten kautta?
Onnittelut sinulle Myöhäisherännäinen. Minäkin aikoinani kirjoitin aikuislukiosta ja lähdin heti yliopistoon. Olin hiukan nuorempi kuin sinä. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin menin tutustumaan vanhaan kouluun ja opiskelemaan vielä uuden kielen. Kyllä on mukavaa! Joku vanhempikin joukossa. Mutta ystävät ovat muualla, ei koululaisia.
Siis todella menestystä sinulle edelleen, mitä sitten vielä opiskeletkin!
Luulisi yliopistokaupungissa löytyvän muutakin tekemistä kuin teinien kännäjäiset. Itse en sellaiseen osallistunut koskaan varttuneella iällä (35-41) opiskellessani. Ei käynyt mielessäkään.
Silti aika kului hyvin opiskeluun, töihin, tv:n katselemiseen, konsertteihin, elokuviin, ulkoiluun, lukemiseen, ruoan laittoon, tiskaamiseen, siivoamiseen, vaatehuoltoon, voi voi... Opiskelutovereita tapasin vain ja ainoastaan yliopistolla opintojen yhteydessä. Ei niistä kaveriksi minulle ollut. Minulla oli omat ystävät ennestään ja perhe, niissä oli tekemistä viikonloput.
Hei!
Kiitos runsaista vastauksistanne.
Minulla on kyllä poikaystävä toisella puolen suomen ja perhe (ei kuitenkaan ole omia lapsia), mutta heitä en tietenkään näe kuin pari kertaa kuussa, josko sitäkään. Vanhat ystävät jäi ja jäi toiselle puolelle Suomen ja niistä yksi kaksi joskus ottaa yhteyttä. Uusia ystävyyssuhteita on vain vaikea saada, pari keskustelukumppania vasta saanut. Olen siis reilu kolkyt eli en todellakaan mikään tosivanha.
Hienoa, että sinä iltalukiolainen 47 v. uskalsit mennä joukkoon. Ehkä minunkin pitäisi vaan rohkeasti mennä.