Olen yllättynyt kuinka itseään fiksuina pitävät ulkomaille muuttaneet ilmaisevat agressivisesti vihansa entistä (?) kotimaataan kohtaan.
Yleensäkin uusi maa on paratiisi (miksi siellä muuten oltaisikaan) ja vanha Suomi junttila, jossa ei ole mitään hyvää. Täällä käydään tuhahtelemassa sukulaisten (ystävät on unohdettu) epätrendikkäille tavoille ja K-marketissa kiljahdellaan ' eikö täällä ole 'anchoista!'. Luullaan oikeasti, että vain Lontoossa voi olla ajan hermolla tai Italiassa tyylin tyyssijassa. Uuden maan hallintoon ja järjestelmiin suhtaudutaan kritiikittömän ihailevasti ja aletaan puhua suomea murtaen... Huono itsetunto ja mahdollisen oman erilaisuuden (suomalaisuus) pelko saa ihmisen käyttäytymään noin.
Ymmärrän hyvin, että kun asuu jossain tarpeeksi kauan, siitä yksinkertaisesti tulee se paikka jonka tuntee kodikseen. Mutta en keksi mitään perustetta sille, että Texasissa kotirouvana olisi jotenkin 'fiinimpää' ja suuren maailman meininkiä kuin Suomessa.
Olen viettänyt lyhyempiä ja pidempiä aikoja ulkomailla (Kenia, Egypti, Belgia, Ranska, Turkki, UK, US/LA, Japani, Taiwan, Hong Kong...). Kaikissa paikoissa on hyviä asioita, jopa olen harkinnut mm. Ranskaan muuttamista, ja edelleen voisin hyvinkin kuvitella muuttavani jonnekin ammatillisten haasteiden perässä. Eli en sano '...muu maa mustikka', mutta ihmettelenpä vain tätä tämän palstan ulkosuomalaisten asennetta.
Yleensäkin uusi maa on paratiisi (miksi siellä muuten oltaisikaan) ja vanha Suomi junttila, jossa ei ole mitään hyvää. Täällä käydään tuhahtelemassa sukulaisten (ystävät on unohdettu) epätrendikkäille tavoille ja K-marketissa kiljahdellaan ' eikö täällä ole 'anchoista!'. Luullaan oikeasti, että vain Lontoossa voi olla ajan hermolla tai Italiassa tyylin tyyssijassa. Uuden maan hallintoon ja järjestelmiin suhtaudutaan kritiikittömän ihailevasti ja aletaan puhua suomea murtaen... Huono itsetunto ja mahdollisen oman erilaisuuden (suomalaisuus) pelko saa ihmisen käyttäytymään noin.
Ymmärrän hyvin, että kun asuu jossain tarpeeksi kauan, siitä yksinkertaisesti tulee se paikka jonka tuntee kodikseen. Mutta en keksi mitään perustetta sille, että Texasissa kotirouvana olisi jotenkin 'fiinimpää' ja suuren maailman meininkiä kuin Suomessa.
Olen viettänyt lyhyempiä ja pidempiä aikoja ulkomailla (Kenia, Egypti, Belgia, Ranska, Turkki, UK, US/LA, Japani, Taiwan, Hong Kong...). Kaikissa paikoissa on hyviä asioita, jopa olen harkinnut mm. Ranskaan muuttamista, ja edelleen voisin hyvinkin kuvitella muuttavani jonnekin ammatillisten haasteiden perässä. Eli en sano '...muu maa mustikka', mutta ihmettelenpä vain tätä tämän palstan ulkosuomalaisten asennetta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Asiallinen kirjoitus.
Tuossa hieman alempana on samaa asiaa käsitelty... ja seuraava linkki on minun vastaukseni.
Minäkin olen ulkosuomalainen, joten ei kaikilla ulkosuomalaisillakaan ole samanlainen asenne!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000015&conference=3000000000000007&posting=22000000005659721
Tunnen Suomessa asuvia ulkomaalaisia jonkin verran. Jotkut haukkuvat Suomea niin että ihmettelen mitä vielä täällä tekevät. Toiset taas kritisoivat kovasti omaa maataan ('Belgiaan en palaa'). On niitäkin jotka ovat Suomessa esim. työn perässä, ja haluavat jäädä tänne vapaaseen ja luonnolliseen Suomeen (britti ja ranskalainen) .... Kritiikki on paikallaan (onneksi sitä saa esittää!) mutta kumpa osaisimme arvostaa sitä hyvää mikä on.
Hyvää Suomen itsenäisyyspäivää sinnekin!
Yleensä uuteen maahan sopeutuminen menee seuraavan kaavan mukaan: turistivaiheen ja ensimmäisen sopeutumisstressin (asunto, työ jne) jälkeen ihastutaan uuteen maahan, sitten aletaan nähdä vain epäkohtia ja joskus vuoden jälkeen pikku hiljaa aletaan hyväksyä asioita sellaisian kuin ne ovat. Helposti putoaa sellaiseksi välieläjäksi, että uudessa maassa aina muistaa kertoa kuinka hyvin asiat ovat Suomessa ja syyttää vierasta kulttuuria kaikista havaitsemistaan vioista. Suomessa käydessä taas huomaakin vaan ne Suomen viat ja uusi maa on onnela. Lopputulos on se, että kokee itsensä molemmissa maissa muita fiksummaksi, mutta elää jatkuvassa valituskierteessä.
Minusta sekä Turkki (jossa asun) ja Suomi (jossa käyn mielelläni) ovat molemmat fantastisia maita, joissa molemmissa on hyvä asua. Molemmissa on ongelmansa, mutta missäpä ei olisi. Aikaisemmin asuin Englannissa ja sielläkin oli nastaa.
Niinpä. Olen ajatellut vähän siihen tapaan, että uusi kotimaa aika harvoin ketään väkisin pakottaa asukkaakseen. Esim. mua ei Turkki kutsunut ja rukoillut tulemaan, vaan itse tänne tuppauduin. Jos nyt alkaisin mahdottomasti urputtaa joka asiasta, niin yhtä hyvin voin sitten lähteä. Samoin jos voittopuolisesti pitää Suomea kamalana maana, niin eikun menolippua ostamaan.
Eniten ärsyttää yksikin ulkomaalainen tuttu, joka suomalaista sos. turvaa nauttien tietää kertoa, kuinka hän ei Suomeen edes hallunut ja kuinka hirveä maa Suomi on ja kuinka kotona kaikki on toisin. Kysyn vaan, että miksi ei sitten lähde pois.
Ole täysin samaa mieltä kanssasi. Silloin aikoinaan,kun synnytin lapseni ulkomailla, jos olisi ollut netti käytössä, olisivat puhelinlaskut ym kulut olleet huomattavasti pienempiä. Nykyisin asun taas täälä kotisuomessa, mutta joskus tympii tää ns. sulkeituneisuus ja omaan napaan tuijotus.
Asiasta toiseen, tiedättekö mikä on umpihomo? Kuulin sen tänään TV:stä, Neil Hardwick tunnusti olevansa umpihomo, lukee melkein ja ainoastaan vain mieskirjailijoiden teoksia ja sanoi, ettei voisi kuvitellakaan menevänsä sänkyyn naiskirjailijan kanssa.Aika Hyvä?
Monella ulkomailla asujalla on Suomessa takanaan pikkukaupungissa asuminen. Kun jostain 50 000 asukkaan paikasta pläjähtää jonnekin miljoonakaupunkiin, niin onhan siinä eroa, ja kaikkea tuntuu olevan siellä ulkomailla enemmän ja tyylikkäämmin. Itse opiskelin viimeksi muutaman vuoden USAn keskilännen collegekaupungissa, oli suunnilleen kuin Jyväskylä. Helsinkiin palaaminen oli kivaa: täällähän on jopa metro ja ratikoita!
Minulla on yksi ystävä, joka asui vuosia ulkomailla 10 miljoonan asukkaan kaupungissa. Hän palasi sieltä pieneen savolaiskaupunkiinsa, ja motkottaa koko ajan miten tylsää ja ahdasmielistä siellä on. Olen useaan kertaan sanonut, että mikset muuta Helsinkiin. Hän siis vertaa vähän epäoikeudenmukaisesti ulkomaan big cityä Savoon edellisen eduksi. Kyllä niitä jumalanhylkäämiä persläpiä löytyy ulkomailtakin.
Itsekin aikoinani menin pikkupaikasta Pariisiin opiskelemaan. Ei tullut mieleenikään verrata yks yhteen noita varsin eri kaliiperin paikkoja.
Helsinki pärjää minusta mainiosti 'suurten kaupunkien' vertailussa.
itsestä jos haukkuu kotimaataan tai ex:ää
Joka maassa on omat hyvät puolensa.
Onneksi nykyään on netti, ja siten ei koskaan tarvitse muuttaa enään minnekkään " autiolle saarelle " ja olla aivan yksinään ?
Uskoisin tälläisen kotimaan mollaamisen ja uuden maan taivaisiin kehumisen johtuvan eräänlaisesta itsensä suojelusta ja uudessa maassa selviytymisestä. Ainakin itsessäni huomasin sellaisia piirteitä että ulkomaille muuttaessani ikäänkuin tukahdutin kaikki kielteiset tunteet ja uudessa kulttuurissa ärsyttävät asiat. Ja Suomeen soittaessani kerroin elämän olevan yhtä ruusuilla tanssimista, vaikka itku olisikin ollut lähellä. Saattaahan tuohon tosin liittyä vähän näyttämisen haluakin...
Ennen oli että jo toinen sukupolvi menetti kielensä, pois muuttaessaan.
Kun kieltä ei kuullut, niin lapset muuttuivat aivan tavallisiksi & paikallisiksi.