HS:n pääkirjoitussivulla käsiteltiin tänään pyöräilijöiden liikennesääntöjen tuntemista ja kirjoittaja kertoo, että:" Tiedon puutetta moni korvaa päkäpäisyydellä."
Uusi ja hauska ilmaisu minulle.
Pohjautuukohan se millään lailla loruun tukutuku lampaista ja päkäpäkä pässeistä?
Uusi ja hauska ilmaisu minulle.
Pohjautuukohan se millään lailla loruun tukutuku lampaista ja päkäpäkä pässeistä?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Vaikka kaikki säännöt tietäisi niin pässi mikä pässi ei niistä välitä.
Sanoit: "pässi ei säännöistä välitä."
Näinkin voi joskus sanoa,
jos asennevikainen ajattelee,
että säännöt on tehty rikottaviksi.
Vai että nyt nikitön ja muulloin kymmenillä muilla. Tympii.
Radio Suomessakin nuo säännöt kerrattiin juuri. Asiaa oli iltapäivälehdessäkin, ollut nyt tapetilla.
Lienee pyöräilijöillä sellainen käsitys, että pyörätienjatkeella olisi samat oikeudet kun jalankulkijoilla suojatiellä.
Niin ei ole, käsittääkseni laki on sellainen siksi, koska pyörä tulee kovaa, onnettomuusvaara suurempi, jos olisi etuajo-oikeus. Autoilija ei ehdi huomaamaan.
Itse kyllä mieluummin pysähdyn, kun ajan kenenkään päälle, vaikka kuinka olisin oikeassa.
Taitaa tässä kansassa olla enemmän noita päkä-päitä, kuin tuku-tuita.
Meidän ikäluokkahan se siellä pyörineen hurjastelee autoilijoiden harmiksi. Kerrankin yks autoilija tönäisi rollaattoria työntävän mummelin kumoon. Luuli varmaan pyöräilijäksi ja siis vapaaksi riistaksi suojatiellä.
En kyllä pidä tuon moninikkisen aloituksista. Aina samaa vikojen etsimistä toisista ihmisistä samalla on tilaisuus kehaista itseään ja kiittää omaa aloitustaan.
Sama kirjoittaja 'tuotunnetaan' ja 'tun_netaan',
kysytäänpäs häneltä, monellako nikillä hän kirjoittaa, kun tässäkin ketjussa jo kahdella, ja MIKÄ PAHINTA. molemmat haukkumisviestejä!
Olet aivan.... (ei sanota hänelle, mitä ajatellaan hänen viesteistään! Hän arvaa kyllä.)
tun-netaan toki sinut tuotunnetaan.
Ainahan olet kommentoimassa ja tunnet kaikki jo aa kirjaimen lyöntijäljestä.
Miksi ihmeessä et ala tienaamaan ennustajana? Tai paremminkin SELVÄNÄKIJÄNÄ, koska sellainen sinun on pakko olla, muuteoin et aina tietäisi ja tuntisi aloittajaa!
Ne jotkut maksavat tyhmyyttään selvännäkijälle mahtavia minuuttitaksoja, aloitahan tienestit, kun tuntuu täällä kaikki kykysi valuvan hukkaan.
Ps. en luota Sinun taitoihisi, en tule asiakaaksesi, mutta ehkä joku kaltaisesi uskookin Sinua.
Kaksi eri kirjoittajaa nämä, saman asian muutkin huomanneet.Tuollainen lehtijuttu aina pohjana, usein fanaattinen kannanotto terveyteen ja laihuuteen. Meidän pitäisi olla kahdeksan-kymmpisinäkin kuin minttu-virtaset, hän itse kun on nuoruutensa mitoissa aina. Puhu sinäkin aloittaja vain omalla suullasi, vaikka monena esiinnyt. Minä oman havaintoni kerroin , ja olen muidenkin nähnyt samaa harmittelevan, kaukana reilusta pelistä. Haukut aloittajalta nyt-nimettömältä tulee tietysti aina jollain salanikillä. Eipä vaan onnistunut susmorsiantakaan karkottamaan, nythän hänellä ei aikaa , kun on Onni astunut elämäänsä, hän sen ansaitseekin.
Niin on, sama , *tuotunnetaan* = *tun_netaan*
Sitäpaitsi kaikki tietävät tyypin.
Tunnetaan tai ei, mutta haluaisin tietää kuinka katlkeroitunut omaan elämäänsä on ihminen joka viitsii puuttua aloituksiin, vain moittiakseen ja arvostellakseen aloituksen tekijää?
Hänen elämässään on paljon puutteita, todellisuus on hämärtynyt ja luulot astuvat sijaan. Pitää olla tietävinään ja sanoakin se, viisaammalta vaikuttaisi, kun olisi hiljaa, puuttumatta siihen kuka ja miten aloituksen tekee.
Täll' viestill'si juuri osoitat omasa elämässäsi olevan puutetta oikeasta telkemisestä ja oikeisiin asiohin puuttumisen sijaan puutut tapaan jolla aloitus mielestäsi on tehty.
Meillä suomalaisilla on omituinen tapa olla aina oikeassa! Aina silloin, kun juttu ei ole oman mielemme mukainen, me helposti osoitamme kuinka väärässä toinen on, kuinka vääristä asioista hän puhuu ja kuinka joku toinenkin tietää kuinka tyhmiä se puhuu.
Mitä hmskattia susmorsian nyt tähänkin aloitukseen liittyy? Sanoiko hän sinulle, että ota nyt minunkin puolestani kantaakun en itse ennätä.
EI SANONUT: Hänellä on rohkeutta ottaa itse kanta sellaiseen asiaan joka koskee häntä, tässä aloituksessa ei ollut viittaustakaan, mutta sinä halusit taas, tapasi mukaan vetää muita mukaan omiin luuloihisi.
Minua ainakin säälittää ihminen jolle jotkin asiat ovat päähän päntättyjä totuuksia ja joista ei pääse irti pesemälläkään. Jos joku aihe tai asia on pakkomielle, se on sitä ja sen sinä ainakin osoitat omaavasi. Jos aloitus liittyy mitenkään johonkin lehtiuutiseen, tai koskettelee ihmistä ja ihmisen tekemiä asioita, valintoja, tai valitsematta jättämisiä, olet kyllä heti valmiina sanomaan missä kaapin pitäisi seisoa!
Ei ole omat asiat kunnossa jos pitää puuttua muiden puheisiin ja henkilökohtaiseen mielipiteeseen. Yksinomaan tuo, että tunnet kirjoittajan, ilkut, etteihän pustynyt jne. osoittaa ettei arjessasi ole tarpeeksi haasteita.
Valitettavasti meidän muiden on vain SInuakin siedettävä.
Mihinkäs koira kirpuistaan, varsinkin kun niitä pitää ihan raappia.
Kiitos, hyvä, että joku puhuu ihan järjellisesti.
Luin vielä uudestaan aloitukseni, kun tuo hyökkäsi taas ilman syytä,
niin kuin on aikaisemminkin tehnyt,
enkä löytänyt aloituksestani todella mitään loukkaavaa.
Kiitos vielä.
Kunpa oppisivat MYÖS jalankulkijat käyttämään pyörätien OIKEAA reunaa!!!
Tarkistin suomen kielen kirjasta onko siellä sanoja "päkki", "päkäpää". Ei löytynyt. Meilläpäin sanotaan henkilöstä, joka on jääräpäinen, että on se aika päkki. Pyöräilijänä olen muuten erittäin varovainen enkä pidä jääräpäisesti kiinni oikeuksistani. Kyllä auton kanssa jää toiseksi, jos aina vaan painelee. Kohta taas ovat pensasaidat näköesteinä.
Juuri niin, pensasaidat ovat pahoja, minäkin ajotielle mennessäni aina joudun olemaan tosi tarkkana autoillessanikin, samoin pyöräillessäni.
Ja ajotietä ylittäessään pitäsi aina taluttaa pyörä yli, ei saisi ajaa, niin sanoo tieliikennelaki.
Kyllä se on niin tuttua, että kun pyöräilijjää sorretaan. Rinputin tiukua kun ajoin pitkin jalkakäytävää niin johan jalkamies käänty vihasena ja sano, tässä ei saa pyörällä ajaa! Siinä oli tasan se yksi vihanen jalkamies. Kuluuko se käytävä muka jos joku ajaa siinä pyörällä?
Ei liene kysymys käytävän kulumisesta.
Itse kirjoitat, että ajoit jalkakäytävää.
Entä, jos itse ajaisit pyörälläsi pyörätietä ja autoija painaisi torvea ja vilahtaisi ohi pyörätietä pitkin.
Kun syksy tuli tämän kaupungin villaroijat muuttui näkymättömäksi ani harva käytti valoja. Me välkymme kävelijöinä kaikki neljä perheestämme.
Toinen kummallisuus täkäläisistä villari ihmisistä soittokello on aivan liian vaikea käyttää. Mielellään ajetaan lähes iholle. Yks kusipää sai meidän toisesta osapuolesta jalkakäytävällä tarpeekseen ja hyökkäsi kimppuun kaataen toisen osapuolemme selälleen. Pahemmin ei käynyt, teimme poliisille ilmoituksen päällekarkaajasta. Tyyppi asuu viereisessä talossa ja kulkee korvat luimussa kun näkee minut.
Täällä on liikaa kaheleita irrallaan.
Autoilijankin olisiaina välillä hyvä kerrata noita liikennesääntöjä, koska kaikki pyöräilijät eivät ikinä ole sääntöjä lukeneet, äitini oli yksi heistä, ajoi vain liikenteen mukana, kaupungissakin ajoradalla.
Pyöräilijä joka taluttaa pyörää, on jalankulkija. Ajaessaan pyörällä häntä koskevat kaikki liikennesäännöt ns. väistämisvelvollisuuksin.
Soittokelloa pelkäävät käyttää, vaikka se olisi hyvä merkki jalankulkijoille, varokaa, pyörä liikkeellä.
Koirien ulkoiluttajat ovat vaara pyöräilijöille. Remmi ajoväylän poikki, isäntä väärällä puolella ja muutama kaatuminen on sattunut meidänkin perheelle, koiran remmiin.
Pyöräilijät tulee hyvin hiljaisesti ja ohittaa viuhahtaen jalankulkijan. Yleensä sitä säikkyy, vaudin ollessa nopea ja kulkuväylä kapea. Helsingissä missä aloitin Katajanokalta pyöräilyn, on tosi ihanat reitit halki Kauppatorin ja ympäri Kaivopuiston. Kuitenkin sunnuntaisin oli kävelijöitä molemmin puolin väylää, joten autokaistalla ajoin mieluimmin reunassa.
Kaikkein helpoimmat oli Vantaalla käyttää sivuteitä mm. Vanha Nurmijärventie oli rauhallinen pyöräilijän ajella kauppaan, eikä leveä Riipiläntiekään ollut aamupäivisin ruuhkautunut.
Muutama vuosi sitten luovutin nuorimmaiselle pyöräni ja hyvät varusteeni työmatkojen tarpeeseen. Paljon ehdin pyöräillä työmatkojakin aikanaan ja pidin siitä.
Soittokellon käyttö voi aiheuttaa myös sen, että jalankulkija säikähtää ja hyppää pyörän eteen.
Minulla sen käyttämättä jättämisen syy on tuo.
Lasten kanssa sen käyttö toimii hyvin, hiljennän vauhdinkin minimiin.
Työmatkaliikunnalla on suuri merkitys terveydelle, vaikka matkat olisivat suhteellisen lyhyitä.
HS antaa tänään laskurin, millä voi saada selville matkan kalorikulutuksen.
Koirista samaa mieltä etenkin jos ovat fleksissä, hihna on pitkä ja ulottuu maan ääriin. Aitoja vaaratilanteita on tiedossa.
Olen tietoinen pyöräilyn hyvästä vaikutuksesta, sen kertoi lääkärikin luuntiheyden ollessa paljon normaalia korkeampi mitatessa. Pyöräilin 1200 km vuodessa n. 7 vuoden ajan 80-95 luvulla, siihen lisäksi omat retket ja kauppamatkat.
Vielä 2008 luvulla käytin pyörääni huviajeluun, sen poisantamisen jälkeen tytölleni, poljin kuntopyörää TV uutisia katsoessani. Jouduin luopumaan kuntopyöräilystä pienen polvikuluman vuoksi, joka kipeytyi. Nyt ei polvi enää olekaan vaivannut yhtään.
Minulle tulee päkäpäästä mieleen lampaiden ääntely, mäkätys ja päkätys. Puskuripässi saattaa olla tietysti itsepäinen, jukuripää, pässinpää...sellaisiahan liikenteessä riittää, niin kahdella kuin neljälläkin pyörällä liikkuen.
Hyräilen tässä lapsuudesta tuttua laulua:
"Tuku, tuku, lampaitani,kili, kili, kiliäni,
päkä, päkä, puskuripässiä,päkä, päkä pässiäni.
Aurinko maille laskehtii,kussapa kultani viipyypi,
Ehkä vielä toisemme tavataan huomenna suurella salolla."
Jostain kumpuaa mieleen myös ohje soittokellon käytöstä :
Ohittaessas jotakuta, kelloasi rimpahuta.
Polkupyörän selässä olen ensimmäiset maailmanvalloitukseni tehnyt , se kuljetti onkiretkille ja marjamatkoille, sitten lavatansseihin . Minulla on yhä käytössä 3-vaihteinen Steyrin tehtaan Puck, jota huollatan ja kohtelen arvonsa mukaisesti. Ehkäpä pidän sille 30-vuotissynttärit tulevana äitienpäivänä.
Niin tuttu laulu, Ramoona, lauloin kanssasi sen ja ihmettelin kuinka hyvin sekin on muistissa säilynyt! Ilmeisesti kivoihin lapsuudentunnelmiin liittyy, äitini lauloi paljon, hänellä oli sopraano ääniala. Moi!