Kuvailkaa niin tarkoin kuin osaatte, miltä "Se" katse tuntui ja millainen se oli. Pitkä? Syväulotteinen? Kysyvä? Arvoituksellinen? Uskalias?
En saa ajatuksiani irti eräästä kohtaamisesta. Aiemminkin ollaan vaihdettu avoimia katseita, mutta viimeksi se oli erilaista. Se oli paljon puhuva ja merkitsevä, mutta tarvitsisin tulkin kertomaan tarkemmin, mitä se oli. Mun mielestä se oli kuitenkin tilanteeseen nähden rohkea. Harmi, etten ollut hereillä vastaamaan takaisin yhtä arvoituksellisesti. Taisin vain mulkaista XD
En saa ajatuksiani irti eräästä kohtaamisesta. Aiemminkin ollaan vaihdettu avoimia katseita, mutta viimeksi se oli erilaista. Se oli paljon puhuva ja merkitsevä, mutta tarvitsisin tulkin kertomaan tarkemmin, mitä se oli. Mun mielestä se oli kuitenkin tilanteeseen nähden rohkea. Harmi, etten ollut hereillä vastaamaan takaisin yhtä arvoituksellisesti. Taisin vain mulkaista XD
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kiintoisa kysymys. Itse pohdin juurikin samaa, kun eräs katse jäi tiukasti mieleen lähipäiviltä. Mutta kun on itekkin ihastunut, niin ehkä sitä kuvittelee toisen käytöksestä kaikenlaista ja ylitulkitsee. "Sitä" katsetta on varmaan vaikea kuvailla sanoin, joten tuskin tähän saadaan paljon tulkintaohjeita. Katseen aiheuttamat vibat menee niin syvälle intuitioon ja tunteisiin. Ongelma on, et voiko omiin intuitioihin luottaa...
Kerro ihmeessä, millainen katse suhun osui. Kiinnostaa. :)
Joidenkin läsnä ollessa tuntee jännitteen ja joidenkin ihmisten kanssa suhde on täysin neutraali. Tuleeko jännite siitä, että itse voisi olla kiinnostunut vai tuleeko ensin jännite ja sitten kiinnostus? Ja syntyykö jännite jostakin pienestä valppaudesta, jonka aistii toisesta vai mistä?
Jos kelaan omia suhteita, niin olen ollut kiinnostunut useammasta kuin kenen välillä on ollut jännite. Toisaalta olen aistinut toisen kiinnostuksen, vaikken itse ole ollut kiinnostunut, mutta silloin ei ole ollut mitään jännitettä vaan pelkkä vaisto. Mun on kallistuttava uskomaan, että "jännitteeseen" tarvitaan kaksi. Voi olla, että se tulee valppaudesta, mutta sitten voi aina kysyä, mistä se kertoo. Jos on jännite, niin varmaan se vaikuttaa katseeseenkin.
Joitakin ihmisiä sivusta seuranneena olen varma, että jännite voi olla ihan yhden ihmisen taholta nimittäin esim. tilanteessa, jossa itse jännitteen omaava ihminen kuvittelee päässänsä, että sitä jännitettä on myös sen toisen ihmisen kohdalla,vaikka ei olekaan. Ihminen voi aistia "kiinnostuksen", vaikka oikeasti sitä kiinnostusta ei olekaan. Eli mieli voi tällaisessa asiassa johtaa harhaan. Taannoin seurasin tilannetta, jossa eräs ihminen oli aivan satavarma, että henkilö katsoo juuri häntä, vaikka oikeasti henkilö katsoi välillä hänen vieressään olevaa ja välillä muualle. Meni sitten tekemään tuttavuutta ja (yllätys yllätys) sai pakit.
Katseen kosketus.
Syvä,hellä hipaisu
pitkä, taikka lyhyt.
Sitä hetkeä
et unohda koskaan.
En unohda! Haluan hipaista ja tulla hipaistuksi uudelleen ja uudelleen! Paljon vettä on virrannut sormieni lävitse, kun olen ui(nu)nut etäisyyden. Aika rantautua.
Katseiden kohtaaminen,
sanoitta.
Huikea,
huumaava tunne.
Ilo ja onni.
Rakkaus.
Kaiken kauneus siinä hetkessä.
Kun katsot minuun,
olen kotona.
Minäkin olen, kotona. Hupsuttelen kuvilla ja kuva vastaa. Lempeäsydäminen nainen. Katson ikkunasta lammen yli kaareutuvaa siltaa. Hän. Siellä. Tilaa vierellään. Voiko tämä olla kahden malja?
Polte auringon poskillain,
odotan sinua.
Tunnistan sinut jo kaukaa,
hymysi valaisee koko tienoon.
Hipaisen kämmenselkääsi,
sormiasi.
Sinä painaudut minua vasten.
Huokaat,
kun silitän hiuksiasi,
hipaisen kevyesti huuliesi kaarta.
Olen sinun.
Näytän hänelle Kassiopeian iltataivaalla. Valomeri lyö korkeuksiin valtameren jo vaietessa yöhön. -Saatko kiinni, tuolla! Ohjaan hellästi kurottamaan katseellaan tähtiin. Lumottu hetki. Sydänääneni kehrää kaikuna takaisin rintaani. Hellimmin kietoudun häneen. Kaulaliinasi kutittaa. Sille on laskeutunut tähtipölyä.
Hänelle?
Mitä draamaa!
Katse alas luotuna,
ripsilläni kyyneleet.
Nilkutan mennessäni.
Matka hänestä sinuun on siirtymä haaveista todellisuuteen. On vain yksi hän, sinä. Käännänkö narrin vai laskenko miekkani sillaksi välillemme.
Hurlumhei,
sinä ja hän.
Kovin on liukas siltasi.
Puolessa välissä lampi kutsui.
Lumpeenlehti otsaillain
kurotan puoleesi.
Tokene sydän!
Ällös ollos niin altis,
sananiekan koreileville käänteille.
"Se" katse on jotain sellaista mitä ei voi olla huomaamatta. Se hetki kun uppoat toisen katseeseen ja kaikki muu ympärillä pysähtyy ja menettää merkityksensä. Se katse lävistää koko kehon niin, että jotain "kulkee läpi". Luulen ettei tätä kaikki koe ikinä, minä ja vaimoni se onneksemme koettiin yli 10v sitten.
Mut lävisti se katse. Oli kuin maailma olisi kääntynyt ylösalaisin. Tuntui että katsoin tilannetta jostain yläpuolelta. Valitettavasti ikäeroa oli 13 vuotta ja peloissani toisen reaktioita en tehnyt asialle mitään. Nyt harmittaa koska tuskin enää ikinä häntä nään. Ja silti on päivittäin ajatuksissani.
Eihän tuo ole pahakaan ikäero, etkö voi ottaa ihastukseesi enää yhteyttä?
Ei päästy yhteydenpito asteelle. :/
Saisitko selville ihastuksesi puhelinnumeron? Voisit laittaa hänelle vaikka viestiä, tiedä vaikka yllättyisit positiivisesti :) Itselle kävi pari vuotta sitten juuri niin ja elämä sai uuden ihanan suunnan :)
Taitaa olla salainen numero kun ei löytynyt fonektasta. :/
Oletko katsonut onko hänellä facebook profiili?
Onnon. Mutta... Mutta. .. Voisko joku sanoo että mistä tunnistaa "sen katseen" olleen molemmin puolista? Koska jos tommonen katse saa maailmaan kääntymään ympäri ja tekee tämmöisestä itsevarmuuden perikuvasta oikeen jänishousun ni mitäh..?
Tästä on kyllä jo sen verran aikaa että varmaan ihmettelis jos laittaisin viestiä. Pitää vaan yrittää tolkuttaa itselleen että tunne oli vain minulla, kun ei hänestäkään ole mitään kuulunut.
Mitä menetät jos kuitenkin yrität? Anna rohkeasti palaa vaan ja laita fb:n kautta viestiä.
Sen vaan tuntee, se ei jää epäselväksi kummallekaan osapuolelle.
Katson Häntä aina kun on mahdollisuus.. Vihreet silmät taitaa olla. Aito punapää..vissiin koneistusta opiskelee..
Hmmm, sellainen joka koskettaa sydänjuuria myöten. :)
Pari kertaa olen saman henkilön kanssa kokenut tällaisen katseen, se imaisee mukaansa täysin, enkä itse tajunnut ympäröivästä maailmasta mitään. Näkökentästä tuli oikeasti "putkimainen". :D
Olin ihan lumoutunut, hymyilin kuin hangon keksi ja hänenkin suupielet oli onneksi ylöspäin. :)
Tai sitten vain minä olin se putkinäköinen, mutta hauskaa oli anyway. :D Nyttemmin en ole tätä kokenut.
pelottava
hätkähdyttävä
pureutuva
intensiivinen
häpeilemätön
lumoava
Sen Katseen pureutuvasta voimasta hätkähtää, siinä muutamassa sekunnissa tunnistaa sen intensiivisyyden ja muutamassa sadasosasekunnissa sen katseen häpeilemättömyys pelottaa. Sitä seuraavaa katsekontaktia jo jännittää. Välillä katseiden kohtaamista jopa välttelee, koska pelkää sitä sisimmässään olevaa tunnelatauksen kiihtyvää voimakkuutta, mikä helposti pääsee pinnalle jonkinlaisilla hermoston aiheuttamilla ilme-ele ketjureaktioina. niinsanotusti "jää kiinni" ;)
mulla on ikävä niitä katseita.
mulla on ikävä sitä tunnetta, mitä ne katseet sai aikaan.
tai no, mitenpäin sen nyt ottaa. Saan kai mä niitä tunteita vieläki helposti aikaseks ku muistelen kaikkia niitä "jänniä hetkiä", mitä joskus sillon oli. ei siitä nyt ikuisuutta ole, mut oli miten oli.
mä näin unta viimeyönä. Taas.
tästä katseiden antelijasta. ja mä tulin sit tietenki purkaan tän nyt tänne. Ei kai tällasesta viiti kellekkään puhua. tai varsinkaan ylipäätään just Sille henkilölle, juurikaan mitään. Liian riskaapeliä.
en mä käy täällä oikeestaan koskaan.
tai ainakaan kirjottele ikinä tänne.
Mut terkut sulle vaan hämmentelijä, vaikka yhestä biisistä lainatut pari sanaa.. "lähelläsi mun silmiin sattuu,
koska me annetaan kaiken tapahtuu
kumpikin vain katselee kaukaa
kohta mä saatan mun haaveeni hautaan" ;)
vaikka tuskin tästä itseäs tunnistat, tai tuskinpa edes käyt täällä näitä lueskelemassa. tai? tästähän nyt voi tunnistaa kuka tahansa itsensä, kuin paljon vastaavia tilanteita tää pallo päällään pyörittää ;)
Anyway, Olen puhunut! :)
Piiiiiiiitkä ja intensiivinen, alaston ja hellä katse. Ennen säikähdystä. Epäilys, että sen sielu on kultaa. Itsevarmojen ja kovien eleiden piilottama, ehkä elämän ja ymmärtämättömien satuttama. Vahva. Mulle jäi unet ja ikävä. Jostain jota en ymmärrä, eikä aikakaan auta. Kohtalo ei kai ole kohdata. Kaunis katse.
Vieraiden ihmisten katseita en osaa katsoa "sillä silmällä", mutta oman rakkaan katse on parhaimmillaan kun se on hellä, kaipaava ja avoin, suora ja nälkäinen.