Tyttökaverini on levoton tapaus ja se tekee arjen tosi haastavaksi meille molemmille.
Aluksi kun alettiin seurustella ajattelin että hän vai jännittää mun seurassa kun ei osannut istua paikallaan ja heilutteli sormiaan tai näpräsi pöydällä olevia kamoja hermostuneesti. Nyt puolen vuoden jälkeen on huomannut että se on hänelle ihan normaalia.
Hänen on tosi vaikee kuunnella mitä puhun tai muistaa mitä on sovittu, hukkailee jatkuvasti puhelinta, avaimii, lompakkoo jne. Ei muista tapaamisii ja raha-asiat on rempallaan kun ei hän kuulemma tajuu niitä. Hän ei pysty keskittyyn koulussa luentoihin vaan ajatukset alkaa harhailla niin että opiskelu on tosi vaikeeta ja hidasta. Oon tosi huollissani ja koettanut sanoo sitä hänelle mutta hän itse sanoo että kaikki on ihan hyvin ja että ei hänellä oo mitään ongelmii näiden asioiden kanssa.
Onko neuvoja mitä voisin tehdä? Hän ei ite tosiaan nää että asialle vois tehä mitään vaan sanoo että mä niuhotan ihan turhasta, hermostuu kunnolla kun koetan asiasta nätisti puhua.
Aluksi kun alettiin seurustella ajattelin että hän vai jännittää mun seurassa kun ei osannut istua paikallaan ja heilutteli sormiaan tai näpräsi pöydällä olevia kamoja hermostuneesti. Nyt puolen vuoden jälkeen on huomannut että se on hänelle ihan normaalia.
Hänen on tosi vaikee kuunnella mitä puhun tai muistaa mitä on sovittu, hukkailee jatkuvasti puhelinta, avaimii, lompakkoo jne. Ei muista tapaamisii ja raha-asiat on rempallaan kun ei hän kuulemma tajuu niitä. Hän ei pysty keskittyyn koulussa luentoihin vaan ajatukset alkaa harhailla niin että opiskelu on tosi vaikeeta ja hidasta. Oon tosi huollissani ja koettanut sanoo sitä hänelle mutta hän itse sanoo että kaikki on ihan hyvin ja että ei hänellä oo mitään ongelmii näiden asioiden kanssa.
Onko neuvoja mitä voisin tehdä? Hän ei ite tosiaan nää että asialle vois tehä mitään vaan sanoo että mä niuhotan ihan turhasta, hermostuu kunnolla kun koetan asiasta nätisti puhua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tekstisi olisi voinut kertoa minusta viitisen vuotta sitten ennen kuin minulla diagnosoitiin keskittymishäiriö add. Arjenhallinta oli hukassa ja ihmissuhteet mokasin ihan kunnolla koska en kyennyt keskittymään kumppaniin ja ihastuin muihin koska en pystynyt keskittymään edes parisuhteeseen. Kun kumppanini oli muualla hän oli myös poissa mielestä ihan konkreettisesti. Paikallaan istuminen oli vaikeaa, töissäkin oli pakko välillä vetää pari leukaa ja iltaisin lenkkeilin, väitin että minulla on liikunnallinen tausta mutta ei se koko pakettia selittänyt. Välillä ahdistuin ihan tavllisista arjen asioista koska koin että niitä oli liikaa. Minua auttaa lääkitys ja terapiassa käyminen. Onko teillä sellaisia kavereita tai vaikka sukulaisia joille voisit asiasta jutella? Hyvä ja rakentava keskustelu olisi nyt paikallaan. Jos tyttösi ei halua apua tai tiedosta ongelmaa, voisit itse hakeutua neurotyypiltään poikkeavien läheisille tarkoitettuun toimintaan, se auttaisi pitemmän päälle molempia, saisit vinkkejä miten selvitä arjen haasteista, vertaistukea unohtamatta. add-liitto hakuasana auttaa varmaan alkuun. Voimia sulle!
Teillä voi olla muutakin kuin add. Mulla on asperger, aloittajan kumppanin ja ekan vastaajan piirteet on samanlaisia kuin siinä, mut teillä ne ilmenee paljon vahvempina kuin mulla ikinä. :) Arki voi olla haastavaa ja teidän jutuista päätellen sitä onkin. Ehkä teillä voi olla molemmat? Piirteet eivät ole samanlaisia kaikilla aspergereilla. Toisilla lievemmät, toisilla vahvemmat, toisilta puuttuu. Kannattaa lukea aiheesta myös asperger-liiton sivuilta. Ekan vastaajan vinkki on hyvä, että jos kumppani ei halua apua, kannattaa itse lukea aiheesta ja etsiä noiden liittojen sivuilta vertaistukea. Sitä aloittaja ainakin tarvitsee. Kysy liittojen sivuilta neuvoa mitä voisit tehdä auttaaksesi kumppaniasi. Vinkki: Itse ei pidä hermostua, se vain pahentaa asioita. :) olisi hyvä, jos voisitte lopulta mennä yhdes jonnekin juttelemaan, sovi etukäteen, että sä tuut mukaan tueksi. :) Juttelusta ja tuesta tulee oleen hänelle paljon hyötyä.
Kiitos kommenteista, katsoin noitten liittojen sivuilta siis asperger ja add ja koetan etsii itselleni sitä kautta keskusteluapua koska tyttöystäväni ei halua tulla mukaan. Toivottavasti siitä tulee olemaan hyötyä. En tiedä kauanko jaksan tätä tilannetta. Jotain häikkää hänellä selvästi on ja ihan niin kuin ekan vastaajan tapauksessa hän ei osaa keskittyy myöskään meidän suhteeseen vaikka onkin tosi kiva, ihana ja lämmin ihminen. Hänen tunteet heittelee tosi voimakkaasti, välillä hän sanoo että rakastaa tiedän että hän tarkoittaa sitä mutta välillä tuntuu että hän on jossain muualla kun ajatukset harhailee missä lienee. Meillä on yhdessä tosi ihanaa mutta arki on raskasta, varmasti myös tytölleni.