Vuoden pimein aika alkaa olla takanapäin ja päivät pitenevät. Valo lisääntyy. Myös ihmismieli virkistyy valon lisääntymisen myötä. Kaamoksen masentava vaikutus vaihtuu iloon ja kevään odotukseen.
Voimakkaat vuodenaikojen vaihtelut täällä Pohjolassa ovat rikkautta ja Jumalan lahjaa. Saamme iloita luomakunnan kauneudesta ja vaihtuvista väreistä eri vuodenaikoina. Myös meidän ihmisten elämänvaiheet ja tilanteet vaihtelevat. Ne voivat merkitä iloa tai surua. Ilonaiheita voivat olla aviopuolison löytyminen, perheen perustaminen, lapsen syntymä, uusi työpaikka, harrastukset, hyvät ystävät. Joku tuhlaajalapsi on saattanut löytää aarteista suurimman, Jumalan valtakunnan.
Koemme myös menetyksiä, suruja tai sairautta. Niidenkin keskellä haluamme luottaa Jumalan johdatukseen ja löytää ilonaiheita. Jumala johtaa vaikeidenkin asioiden kautta elämäämme meidän parhaaksemme. Hänen lapsinaan saamme iloita siitä, että hän ei hylkää meitä, vaan pitää meistä huolen. On iloinen asia, että matkaystävämme kantavat meitä rukouksin. Elävä usko, ilonaiheista suurin, auttaa näkemään ajallisen elämän pienetkin ilonaiheet Jumalan lahjoina.
Me, joilla on aikaa ja terveyttä, voimme olla itsekin ilon tuojia lähimmäisillemme, jotka tarvitsevat tukea. Sairasvuoteen äärellä, yksinäisen vanhuksen luona tai surun keskellä tarvitaan vierellä kulkijaa. Väsynyt pienten lasten äiti ilahtuu, kun hän pääsee ystävien tuella lepäämään ja virkistäytymään. Myös paikalliset rauhanyhdistykset voivat tarjota tällaisia mahdollisuuksia. Miten vanhus ilahtuukaan, kun hän saa kyydin kuulemaan Jumalan sanaa ja tapaamaan matkaystäviä, sillä evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle kilvoittelijalle.
Yhteinen ilonaiheemme on hyvä ja rakas isänmaamme. Siitä huolimatta huomaamme ihmisten parissa tyytymättömyyttä, jopa tyytymättömyyden lietsontaa. Myös vertailu toisiin ihmisiin, joilla asiat vaikuttavat olevan paremmin, näyttää aiheuttavan kateutta ja väärää kilpailumieltä. Nämä vaikutteet ovat lähellä myös meitä Jumalan lapsia ja saattavat himmentää iloamme Jumalan lahjoista. Tahdomme kuitenkin tyytyä siihen, mitä Jumala on nähnyt hyväksi itse kullekin antaa. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: ”Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.” (1. Tim. 6:7, 8.)
Voimakkaat vuodenaikojen vaihtelut täällä Pohjolassa ovat rikkautta ja Jumalan lahjaa. Saamme iloita luomakunnan kauneudesta ja vaihtuvista väreistä eri vuodenaikoina. Myös meidän ihmisten elämänvaiheet ja tilanteet vaihtelevat. Ne voivat merkitä iloa tai surua. Ilonaiheita voivat olla aviopuolison löytyminen, perheen perustaminen, lapsen syntymä, uusi työpaikka, harrastukset, hyvät ystävät. Joku tuhlaajalapsi on saattanut löytää aarteista suurimman, Jumalan valtakunnan.
Koemme myös menetyksiä, suruja tai sairautta. Niidenkin keskellä haluamme luottaa Jumalan johdatukseen ja löytää ilonaiheita. Jumala johtaa vaikeidenkin asioiden kautta elämäämme meidän parhaaksemme. Hänen lapsinaan saamme iloita siitä, että hän ei hylkää meitä, vaan pitää meistä huolen. On iloinen asia, että matkaystävämme kantavat meitä rukouksin. Elävä usko, ilonaiheista suurin, auttaa näkemään ajallisen elämän pienetkin ilonaiheet Jumalan lahjoina.
Me, joilla on aikaa ja terveyttä, voimme olla itsekin ilon tuojia lähimmäisillemme, jotka tarvitsevat tukea. Sairasvuoteen äärellä, yksinäisen vanhuksen luona tai surun keskellä tarvitaan vierellä kulkijaa. Väsynyt pienten lasten äiti ilahtuu, kun hän pääsee ystävien tuella lepäämään ja virkistäytymään. Myös paikalliset rauhanyhdistykset voivat tarjota tällaisia mahdollisuuksia. Miten vanhus ilahtuukaan, kun hän saa kyydin kuulemaan Jumalan sanaa ja tapaamaan matkaystäviä, sillä evankeliumi on Jumalan voima jokaiselle kilvoittelijalle.
Yhteinen ilonaiheemme on hyvä ja rakas isänmaamme. Siitä huolimatta huomaamme ihmisten parissa tyytymättömyyttä, jopa tyytymättömyyden lietsontaa. Myös vertailu toisiin ihmisiin, joilla asiat vaikuttavat olevan paremmin, näyttää aiheuttavan kateutta ja väärää kilpailumieltä. Nämä vaikutteet ovat lähellä myös meitä Jumalan lapsia ja saattavat himmentää iloamme Jumalan lahjoista. Tahdomme kuitenkin tyytyä siihen, mitä Jumala on nähnyt hyväksi itse kullekin antaa. Paavali kirjoittaa Timoteukselle: ”Emme me ole tuoneet mitään mukanamme maailmaan emmekä voi viedä mitään täältä pois. Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä.” (1. Tim. 6:7, 8.)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.