Mistä olette katkeria?

En mistään.
Olen mielettömän onnellinen että saan elää!
Olen saanut valtavan lahjan, elämän. Olen ollut vakavasti sairas, ja kaksi kertaa ollaan jo oltu valmistautuneita siihen,että enää en nouse. Mutta kaksi kerta ihme on tapahtunut ja tässä olen! Ja kaiken lisäksi toipumaan päïn. En toden näköisesti koskaan täysin parane, mutta voin elää vielä pitkän elämän kun pidän itsestäni huolta.
En voi olla katkera mistaän. Ei minulla (eikä sinulla eikä kenelläkään) ole varaa tuhlata tätä ainutta elämäänsä katkeruuden myrkyssä! Mitä se auttaa? Tuoko se mielihyvää? Ehkä kieroutunutta sairasta mielihyvää itsesäälissä rypien?
Minullakin olisi syitä olla katkera jos haluaisin. Voi kyllä! Mutta ei ole aikaa eikä varaa siihen. Elämä on lahja ja kaunis sellainen. Myös ne surulliset pahat asiatkin ovat kauniita omalla tavallaan. Se riippuu siitä miten ne haluaa katsoa! Minun mukini ei ole puolitäysi vaan kukkuroillaan!

En mistään. Olen kiitollinen että saan juoda aamuisin kahvini.

En enää mistään ! nautin pienistä elämän iloista mitä päivään mahtuu paljon ... ja kesä tulee ... ja ehkä saa röitä ... ei kun töitä . Piparia vois saada hitusen enemmän . ugh olen puhunut !

En ole katkera.

Olen tosi katkera umpihullulle naapurille. On aiheuttanut vakavia asioita. En pääse tästä yli vaikka haluaisin.

Kusiset... olen hetkittäin hieman katkera joillekin kaukaisille menneisyyden ihmisille. Oikeastaan se on sitä, että olen antanut käyttää itseäni hyväksi (kyse ei seksistä vaan laajemmin) ja he ovat itsekkyyttään ja itseriittoisuuttaan tehneet niin, esittäen ja ehkä luullen itsekin tekevänsä minulle "hyvää", onhan se heidän oma hyvänsä. Sellainen ihmisten itsekkyys, mikä ei heidän omasta mielestään ole itsekkyyttä... koska ihmiset näkevät vain oman itsensä.

Sitten olen todella katkera ihmisille, joiden tyyli sosiaalisissa suhteissa on levitellä ihmisistä perätöntä paskaa ja panetella ympäriinsä ja hihitellä tyytyväisinä/vajaamielisinä. Jotkut sellaiset ilmeisesti vieläkin kuvittelevat, että olemme ylimpiä ystäviä... eivätpähän ainakaan tiedä, mitä heistä todellisuudessa ajatellaan.

Olen katkera koska
a) Lapsena ei mennyt nallekarkit tasan. Muiden äitien viedessä lapsia linnanmäelle itse hoidin 3 sisarusta, tein ruokaa mistä irti sai ja hain mutsin baarista toivoen, ettei tänään päälle kävisi. Lisäksi äidin miesystävät oli liian tuttavallisia 11-14 vuotiaille joten kyllä. Olen katkera.

b) isän kuoli syliini. Olin yläasteella. Olen katkera

c) Isän kuolema jätti perintötontin. Tontti on täysin arvoton verrattuna muihin ympärillä oleviin tontteihin johtuen siitä, että viimeinen kantatilan rakennusoikeus meni vissiinkin jonkun sedän vajaan. Ei tätä kukaan edes osta. Maksan verot, maanmittaukset jne. kun muut sisarukset ei näihin osallistu, yksin hoidan, kuten olen tehnyt viimeiset 15 vuotta. Kyllä, olen katkera.

d) Ero vei talon ja kaikki säästöt. Kyllä, olen katkera

e) Miehen äiti toi miehelle touhutonnin tosta noin vain miehen ja äidin arvostellessa samalla omaa elämääni. Oma äiti taas makaa sairaalassa aivohalvauspotilaana, niinhän sitä sanotaan, että niin makaa kuin petaa. Olen ehkä liian kiltti, mutta arvatkaa kuka hoitaa? Kyllä, olen katkera.

f) Naisen tullessa raskaaksi (ehkäisystä huolimatta, mutta aborttia en tehnyt ja mies ehdottomasti halusi lapsen pitää) joutuu hän luopumaan rakastamastaan työstä ja hyvästä palkasta, elämästään ja harrastuksistaan, koska vuorotyö, lapsen hoito ja harrastukset ei käy yksi yhteen. Mies sensijaan porskuttaa edelleen vuorotöissä hyvällä palkalla, harrastuksissa, kavereiden kanssa ja ryyppäjäisissä. Nainen hoitaa sitten sen vauva-arjen toivoen edes hetken hengähdystaukoa ja miettii miten hoitaa arki, kun töihin on palattava. Mies armollisesti ehdotti, että "jos yhden illan viikossa hoidan, niin pääset vaikka salille", hoitais edes sen verran, että voisin käydä vaikkapa suihkussa..tai kaupassa itsekseni.. KYLLÄ OLEN VITUN KATKERA.

Hyvä touhuviikko mökillä, sillä ympärivuoden asuttavalla on vienyt kiukun ja katkeruuden. Nukuttaakin hyvin öisin.
Voisiko parempaa aikaa pohjoisen asukas toivoa. Pimeän keskellä sitä valon aikaa toivottiin. Nyt se on täällä; kesä ja kärpäset.

Ei kai tästä katkera voi olla kun ikääntymisen. takia, johon liittyy kehittyvää dementiaa. Kaikki tilanhoitoon liittyvät asiat vain karkaavat käsistä.
Kumpikaan vävyistä ei halua tulla tähän kanssani asumaan, vaikka lakiosan saavatkin tästä pientilasta.
He haluavat vaan perintöosansa. Siinä se. Arvokaskin tila? Taajaman ulkopuolisten talojen ja tilojenkin käyvät markkinahinnat ovat romahtaneet.
Voisi sopiva ostaja yli satatonnia maksaakin, koska pieni metsä-ala on hyvin hoidettua puustoa.
Minä vaan hyydyn paikoilleni. Ei tästä osaa katkerakaan olla kun lähestyn 80 vuoden ikää.
Vaimoni menehtyi jo vuosia sitten vaikeaan sairauteen pian sairaalaan joutumisensa jälkeen.
Tänäänkin puuhailin niitä näitä muka kunnostellen, mutta aikaan en oikein mitään saanut.

http://kaikkikohdallaanko.blogspot.fi/

Kuvaus kaiken vieneestä suhteesta. Kuvaus siitä, mitä oli olla toinen nainen. Epätoivoinen, mutta tavoitteellinen kuvaus eteenpäin menemisestä.

En ole katkera, rakastan elämää, koska vaikka olen ruma ja lihava ja veloissa vielä vuosikausia väärien valintojeni takia, niin olen terve ja maailmassa on vielä vaikka kuinka paljon koettavaa. Mitä hyötyä katkeruudesta olisi? Jos olisin katkera ihmisille jotka ovat kohdelleet minua huonosti niin itsehän minä siitä vain kärsisin. eivät he varmasti ajattele minua joten miksi minäkään tuhlaisin energiaani heidän muistelemiseensa?

Olen katkera siitä, että puolisoni oli uskoton ja sivusuhteessa. Olen katkera erosta. Olen katkera epäoikeudenmukaisesta osituksesta, lasten hoidon kaatumisesta yksin minulle,perussairaudesta, Ex-puolison peliongelmasta ja hylkäämisestä. Rakastin puolisoani, muttei mikään työ tai hoiva ei saanut häntä pysymään ogelmista poissa. Elämä ei mennyt niin kuin haaveiltiin..

Onneksi on vielä työtä, lapset iloisia, katto päänpäällä. Ehkä elämä kantaa vaikkakin kovintoisen näköisenä kuin odotin/haaveilin.

"Mitä hyötyä olla katkera jollekin, jolla on pari piuhaa liian vähän ja ne loputkin yleensä kireällä, solmussa tai epäkunnossa."
Tämä on hyvä kysymys.
Miksi juuri Sinä olet raivokatkerana, hätätilan vallassa ja vain koska jossain muualla kaikki on tosi varmasti vikaa & shaissee tai ainakin huonommin.
Kerro ihmeessä !

Olen katkera miehelle. Useampi vuosi takaperin tutustuin ystäväpiirin kautta mieheen, josta muodotui hyvä ystävä ja ajallaan aloin pitämään hänestä todella. Ensimmäistä kertaa elämässäni hyväksyinkin läheisyyskammoisena, että toisesta välittäminen voi tapahtua ja se on ihan normaalia.
Katkeruuteni juontaa juurensa siitä kun tämä kyseinen mies hyvin tiedostaen tunteistani aloitti pelimiehen tavoin pyörittämään edessäni useita naisia. Arvatenkin ajan kanssa yhteydenotto jäi ja muistoksi pelko toisesta välittämisestä.
Kuitenkin kasvettuani ja päästyäni tästä draamasta ohi, törmään tähän mieheen muutaman vuoden jälkeen. Hän ryhtyy kertomaan tunteistaan ja kuinka hän haluaisi suhteen kanssani väittäen pitäneen minusta alusta alkaen.
Olen liian katkera ja viisastunut jäämään tämän miehen lankaan.