Minä en usko enää mihinkään en vaikka joku pirun paska tuolla jossain kuiskisi olkapäillä kaikenlaisia ei järjellisiä juttuja,sitä on sen verran kyynistynyt ja oppinut että jos vähääkään uskoo ajatuksiaan tai muuta niin saa aika nopeasti selkäänsä ja osakseen vain surua. Hyvät ihmiset tämä on sitä, jos joskus on ollut tunteellinen hyvää uskova hömppä ja luritellut ajatuksissaan ties missä joten älkää antako tunteillenne suurta valtaa tai saati ajatuksillenne jolla ei ole minkäänlaista perää mistään eikä missään. Olen menettänyt osan entisestä itsestäni enkä tiedä saanko sitä koskaan takaisin,enkä luota enää niin helposti useimpiin ihmisiin.
Ikävä lopputulos
Syväänluotavaa
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ystävällisesti huomautan että mieti tarkkaan mihin olet pettynyt? Omaan mielikuvaasi jostain ihmisestä? Vai johonkin todelliseen? Onko synkkyyteen oikeasti aihetta?
Oikeastaan aika moneenkin asiaan laidasta laitaan, aika laajaan alueeseen sanoisin. On siihen koska jossain tuolla sisällä on kipeä kohta joka toivottavasti paranisi joskus,oli se sitten mikä tahansa asia josta saisi jälleen mukavaa mielekkyyttä. Sanotaan että useat vastoinkäymiset kasvattavat mutta liika on liikaa siinäkin asiassa.
Voitko sä elää noin? Mä en voi. I want to believe.
Niin minäkin haluaisin jälleen uskoa ja saada sen entisen postiivisen uskon joka oli ainakin ennen suuri osa luonnettani takaisin mutta elämä on nyt ollut aika ilkeää. Täytyisi jatkossa tehdä parempia päätöksiä niin ehkä se siitä jotenkin suttaantuisi. Toisaalta rakastan elämää ylikaiken mutta tällä hetkellä minulla on viha-rakkaussuhde siihen,ollaan vähän niinkuin riidoissa :D
No tälläistä tämä nyt.