et edes käy täällä). Mun elämä on nyt aivan h-vetin vaikeeta joka saralla ja etsin kai jotain pelastusrengasta, toivoa paremmasta, ilon pilkahdusta... Ja sekoitan siinä etsiessäni kaikki muutkin ihmiset tahtomattaan mun ongelmiin. Muut ei oo sitä ansainnu, tää tie mun on taisteltava yksin. En oo hullu tai vainoaja. Vain äärimmäisyyteen asti riepoteltu just nyt, vielä normaaliakin herkempi. Sä oot ihana mies, vaikket sitä ikinä saakaan kuulla multa suoraan (varmaan parempi niin) etkä muualta, kun et täällä käy. Sun kätesi on lämpimät, kuten luonteesi, ja otteesi varma ja turvallinen. Sekoan tuollaisestakin pienestä nyt ihan liikaa, alas tunteilla turhia. Jatkossa kuitenkin yritän tulla järkiini ja elää realistista elämää, parannella itseäni. Parempi niin kaikille.
Anteeksi puoltuttu mies (joka
oletparasmiesjollekin
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sun pitää saada ote elämään. Pian. Älä anna itsesäälille valtaa. Pidä kiinni puolitutusta miehestä ja siitä ajatuksesta, että olisitte yhdessä. Toivoa on ammennettava, kuin vettä pihan vinttikaivosta. Sinkkiämpärin seestyvästä pinnasta näet itsesi ja toivot, että näkisit sieltä myös oman rakkaasi kasvot. Tämä saattaa tuntua kaukaiselta aatokselta, mutta kaikki voi muuttua. Rakkaus "sattuu" kohdallesi silloin, kun sitä vähiten odotat. Jaksa elää siihen asti. Hyvää pääsiäistä!
Samaistuin aloittajan tekstiin, ehkä minulla on toivoa sittenkin..en ainakaan ole yksin tuntojeni kanssa.. Tahdon kuitenkin kiittää nim. PidäItsestäsiHuolta annoit juuri kaipaamaani "rohkaisun". *hymy*