Tietääkö joku jotain hyviä keinoja kuinka
lastenvalvojan ja sosiaalitantat saa suhtautumaan
tasapuolisesti isään huoltajuusasioissa ?
Tavoitteena olisi saada lapselle 50/50 järjestely
yhteishuoltajuudessa.
lastenvalvojan ja sosiaalitantat saa suhtautumaan
tasapuolisesti isään huoltajuusasioissa ?
Tavoitteena olisi saada lapselle 50/50 järjestely
yhteishuoltajuudessa.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Lastenvalvojat ja sosiaalitantat eivät päätä lasten huoltajuus- ja tapaamisasioista - näin ollen ei ole väliä mitä he ajattelevat. Ainoa taho joka päättää näistä on vanhemmat - teidän pitää sopia keskenään näistä - tai sitten jos sopua ei löydy niin käräjäoikeus.
Vuoroasumisesta (50/50-asumisesta) löytyy tutkimustietoa Ruotsista - ja siitä käy ilmi mm että siellä neljäsosa erolapsista asuu näin ja he voivat keskimäärin paremmin kuin muut erolapset.
Tärkeintä olisi nyt saada lasten äiti näkemään yhteishuoltajuuden ja vuoroasumisen edut ...
Pystytkö antamaan tarkempia viitteitä
tutkimustietoon tai ohjeita, miten ko.
materiaalia saisi käsiinsä.
Tässä - tutkimus valitettavasti ruotsiksi:
Växelvis boende
Att bo hos både pappa och mamma
fast de inte bor tillsammans
http://www.socialstyrelsen.se/NR/rdonlyres/768DF5BB-AB41-4D9B-96B8-79E535F5597B/2747/200411014.pdf
Kiitos linkistä.
Hyvää tietoa ja faktaa löytyy Lastensuojelun keskusliiton webbi-sivuilta! Joita SUOSITTELEN! Samoin yhteis- ja yksinhuoltajien liiton sivuilla kannattaa käydä! Näistä on varmasti apua sinun(kin) tilanteessa.
Hakusanalla yhteishuoltajuus löytyy ekana linkkina tuo lastensuojelun sivu. Googlella ainakin
Nykyäänhän on lähtöohjeistus kuitenkin siinä, että vanhemmat tietävät mikä lapselle on paras. Ihan varma en voi motiiveistasi olla, mutta jos 50/50 on sen takia, että ei tarvitse maksaa elareita, niin se on väärä lähtökohta.
Ensin täytyy sopia se, että kuinka vanhempia tavataan, ja sen jälkeen vasta keskustella muista asioista.
Motiivina ei ole mikään muu kuin lapsen etu ja
oma etu tietysti siinä mielessä, että itse haluan
olla hänen kanssaan mahdollisimman paljon.
Ongelmana tässä on, että ex-vaimo vastustaa
asiaa ja nyt täytyisi saada hänet pakotettua
järjestelyyn.
Mutta jos lastenvalvojan kanssa juttelisit kahdenkesken? Hänen motiivinsa kuitenkin lähtevät lapsen edusta. Viimeinen paikka sitten on käräjät.
Selvitä miksi vaimosi ei halua tuota järjestelyä... Usein taustalla on pelko ettei se ole hyvä lapsille ja toisaalta elatuskuviot mietityttää. Kun tiedät mistä kenkä puristaa niin sitten lähdet sitä työstämään. Esimerkiksi elatuksen suhteen niin onko jotain tehtävissä - olethan valmis panostamaan siihen ja kantamaan taloudellinen vastuu tästä. Vuoroasuminen on jonkin verran kalliimpi ratkaisu kun perinteinen etä/lähiasetelma.
Sitten on myös olemassa muunlaisia variaatioita. Esimerkiksi laajat tapaamiset siten että lapsi on vaikka 10-12 päivää kk:ssa toisen luona.
Silloin kun on erimielisyyttä asioista ja
asia ratkaistaan käräjillä niin aina toinen
osapuoli pakotetaan hänelle epämielyttävään
ratkaisuun.
Nyt on kysymys kumpi pakotetaan minut vai hänet.
Suurin osa tapauksista sovitaan vanhempien kesken ja vain muutama prosentti tapauksista menee oikeuteen. Käräjäoikeudessa ei myönnetä näitä 50/50-ratkaisuja sen takia että siinä vaiheessa vanhemmat ovat sitten niin riitaisia ettei homma onnistuisi. Näin ollen hyvät neuvottelutaidot nyt paikalla ...
No siinä tapauksessa pitää sitten hakea
huoltajuutta. Ex-vaimo kategorisesti kieltäytyy
50/50 -ratkaisusta.
Ajattele lapsiasi, älä lähde sulkemaan äitiä pois lasten elämästä! Jos haet yksinhuoltajuutta niin silloin äitikin hakee - seurauksena raastava huoltajuusriita joka kestää 1-2 vuotta ja jompikumpi menettää lapset kokonaan. Nyt kompromisseja tekemään!
Miten neuvotella jos toinen kategorisesti kieltäytyy? Mutta kyllä se olisi paras tie. Nyt, ennen kuin asiasta tulee riita, olisi hyvä saada mukaan "sovittelija", sellainen johon molemmat luottaisivat. Äidin pitäisi tässä tapauksessa sisiäistää että nyt yritetään saada lapselle paras mahdollinen tulevaisuus.
MIksi isän pitäis kantaa taloudellinen vastuu lapsesta? Eikö se ole molempien vanhempien yhteinen asia?
Nyt varaamaan kiireesti aika (mahdollisesti jo uusikin) paikalliselle lastenvalvojalle! Hän osaa opastaa teitä riidassakin. HÄn ei valmista vastausta anna, mutta auttaa teitä löytämään keskusteluyhteyden lasten äidin kanssa. KÄräjöinti on raastavaa niin lapsille kuin aikuisillekin.
Miksi yleensä riitelette tapaamisoikeuksista ja huoltajuudesta? Onko sinulla jostain syystä pelkoa ettet saa lapsia itsellesi koskaan jonkun syyn takia vai kuinka? Yleensähän sellaiseen on joku syy kuten alkoholi tai joku muu yhtä vakava syy? Meillä siihen miehen riitaan on ollut syynä alkoholi. Se kännäsi niin kauan että kyllästyin ja otin eron. Lapset oli mulla olleet jo muutenkin kun ukko oli missä oli ja tuli kun muisti meidät. Kun se sitten alkoi viinan käytössään tokenemaan parempaan suuntaan eli se juominen on nyt sellaista "ruuan kanssa tuoppi-juontia", se on alkanut tappelemaan mun kanssa huoltajuudesta. Mutta miten luottaa mieheen joka jätti minut ja lapset ja hävisi vain aina jonnekin??? Ja jos tämä on nyt sellaista tasaisen vaiheen "pikku-tissuttelua", mistä tiedän että sitä jatkuu näinkin hyvänä eikä se enää häneltä karkaa käsistä?? Miten lastenvalvojat tällaisen asian kanssa toimivat vai pitääkö todella mennä oikeuteen asti? Minusta jos vanhemmat kummatkin pystyvät huolehtimaan lapsista, heidän tulisi olla sen verran aikuisia että pystyvät keskenään asiat hoitamaan.
Riita lähtee siitä että toinen vanhempi (tai molemmat) haluaa omia lapsia eron jälkeen - ja toinen ei suostu siihen ja riita on sitten siinä. Joskus taustalla on toisen vanhemman kyvyttömyys (päihde tms ongelma) ja toinen yrittää sen takia rajoittaa toisen vanhemmuutta. Yleensä kuitenkin taustalla on ihan vaan kostonhalu ja tarve saada elää omien lasten kanssa.
Vuoroasumista (50/50-ratkaisu) koetaan uhkana ja uskotaan että se olisi lapselle vahingoillista. Paasataan että lapsella pitää olla yksi koti - unohtaen että eron jälkeen sellaista ei ole mahdollista (paitsi jos saa sen toisen suljettua kokonaan pois lapsen elämästä).
Vanhempien pitää sopia tästä keskenään ja lastenvalvoja voi tarjota neuvotteluapua. Suurin osa vanhemmista pystyvät sopimaan ja vain muutama prosentti joutuu oikeuteen hakemaan ratkaisua. Jos sopuun ei päästä niin oikeustie on sitten ainoa vaihtoehto.
Tässä tapauksessa ex-vaimo haluaa kiusata
mahdollisimman paljon ja estää lapsen tapaamisia
vaikka on itse selkeästi huonompi vanhempi.
Minun puolellani ei ole ongelmia. Ex-vaimolla
ilmeisesti jotain henkisiä.
Kun lukee sinun kirjoituksiasi - niin kovin selkeästi sieltä paistaa
minä, minä, minä, jne
minä haluan, minä haluan , minä haluan, jne
olen hyvä vanhempi, olen hyvä vanhempi - olen huomattavasti parempi vanhempi kuin äiti
Ne todelliset syyt ja lapsen etu näyttävät sinultakin unohtuneen - vai kuinka on? Et kai vain ole tehnyt lapsesta itsellesi "kapulaa" ja kiusanteko välinettä?
Edelleen kuulostaa tutulta. Niinpä niin, kyllä se meilläkin alkoi tulla se minä ,minä kaikessa minä esille kun tosi tuli kyseeseen, mutta sitä ennen ei kyllä lapsia eikä minua muistanut, eikä kyllä minun työpanostani. Kuljetin toista lasta harrastuksiin ja hoitoon ja olin paikalla kun tarvittiin, kävin joulujuhlat ja kevätjuhlat ym... ei se mies niissä niin mukana ollut, työ oli aina tärkeempää. Ja työ sen loppuun kuluttikin, josta ongelmia alkoi virrata roppakaupalla. Mutta ensiksikin haluan sanoa sinulle eroava mies että, älä syytä vaimoasi, sillä et kyllä pääse pitkälle. Kummassakin on vikaa kun riidellä täytyy. Vaimosi on sinulle äärimmäisen loukkaantunut jostakin ja se estää teitä saamasta hyvää sopimusta aikaiseksi. Mutta se mikä siihen vaimosi ärtyisyyteen on johtanut löytyy sinusta itsestäsi. Siis syytä kummassakin!!! Meillä kun meni asiat tuolle mallille päätimme että antaa ajan kulua, ja kun on saatu asiat rauhallisemmalle taholle alamme sopimaan asioista. Siihen asti mies piti huolta että meillä arki toimi, siis että oli ruokaa ja katto pään päällä. Minä kuljetin lapset hoitoon ja harrastuksiin ja lapset asui mun luona. Pari kertaa viikossa mmies kuitenkin alkoi hakea lapsia hoidosta, että sain vapaa-aikaa itselleni ja niin ne asiat sitten omalla painollaan etenivät. nyt sitten mietitään onko koko ero jo turha...mutta sen aika näyttää.
Esittämäni on tietysti oma näkemykseni.
Ajan lapsen etua, koska nähdäkseni hänen
etunsa mukaista on, että isä näkee häntä
vähintään yhtä paljon kuin äiti. Samalla
tietysti ajan omaa etuani koska haluan itse
olla mahdollisimman paljon lapsen kanssa.
Jos olisin nainen niin käytökseni olisi
aivan luonnollista ja hyväksyttävää. Nyt jos
isä onkin parempi vanhempi heti ovat ihmiset
ja erityisesti naiset ja sosiaalimafia
heti epäilemässä. Tätä juuri tarkoitan
tällä syvään juurtuneella epätasa-arvolla
näissä asioissa. Eikä se muutu ennen kuin isät
alkavat ajamaan asioitaan.
Onko sinun vaikea sulattaa sitä, että tässä
tapauksessa isä uskoo ja tietää rehellisesti
olevansa parempi vanhempi kuin äiti ?
Oletko muuten nainen ?
Uskomatonta tekstiä!
Turha purkaa omia turhautumia tähän tapaukseen.
Vaimoni ärtyisyys ei mitenkään johdu minusta,
jokainen meistä on vastuussa omista tunteistaan.
Tuntuu olevan tosi paha paikka naisille kun
joku pyrkii romuttamaan äitiyden myyttejä ja
haluaa olla lapsensa kanssa mahdollisimman
paljon. Minä en esimerkiksi koskaan nostaisi
esille sitä kuinka olen ollut lapsen kanssa.
Se ei ole minulle milloinkaan ollut työtä
vaan silkkaa iloa.
Alkuperäinen asiani oli kysyä kuinka saan
asiani ajettua ja toteutettua. En kaipaa
asiaa tuntemattomilta arvioita omista
vanhemmuuden kyvyistäni. Ne asiat ovat minulle
selviä.
Kyllä minä siinä kirjoituksessani puhuin miehestäni jos et huomannut siis olen nainen. Mutta sama ärtymys on ollut minunkin miehelläni joka on sinulla. Mieheni on hyvä isä, oikein hyvä onkin mutta ei humalassa ollessaan. Silloin hän ei kanna minkäänlaista vastuuta lapsistaan ja heidän tarpeistaan. Tai näin oli.Nyt mieheni on ollut jo jonkun aikaa suhteellisen selvinpäin , tarkoitan että ei juo kuin tuopin päivässä. Asumme edelleen erillämme, mutta koska hän rakastaa lapsiaan hyvin paljon itse ehdotin sosiaaliviranomaisen lievästä vastustuksesta huolimatta että hän saisi olla lasten kanssa pari iltaa viikossa. Minulla ei ollut aie eristää isää näkemästä lapsiaan, jos näin olisi, olisin tehnyt kuten sossusta mulle suositeltiin eli olisin ollut yksinhuoltaja eikä lapset olisi saaneet tavata isäänsä kuin joskus. Mieheni ei aluksi edes muistanut miksi hän ei enää saanut hakea lapsia hoidosta, se aika oli hänelle aika sumua. Hän lähti hoitamaan itseään ja on pikkuhiljaa edennyt asiassaan kuten minäkin omalta osaltani. Mutta silti näen teissä samanlaista "tappelun" halua lapsista vaikka siihen ei välttämättä ole tarvetta ryhtyä. Aluksi mieheni oli sitä mieltä että hän ei maksa mitään kuluja ennenkuin oikeuden päätös asiasta tulee, ymmärrän isotuloinen kun on , siis todella isotuloinen. Mutta kun en halunnut alkaa riitelemään vaikka se kuulemma miehestä sille vaikuttikin. Tulimme tulokseen että annamme ajan kulua ja katsomme mitä sitten teemme. Kokeile sinäkin lähestyä vaimoasi eri tavalla, olethan ollut ns. perheenpää, sinulla oli perhe, vaimo ja lapsi/lapset. Ja lapsi on sinun vaikka eroaisitte, maksa vaikka lapsen harrasteet ja viikonlopun ruuat alkuun, että vaimosi saa tuntumaa arkeen, millaista se on sitten eron jälkeen, totuttele hänet elämään omaa elämäänsä. Anna vaimollesi vapaa-aikaa ja ota lapsi hoitoosi. Mene vaikka uimaan lapsesi kanssa yhdessä, vaimokin saa elää omaa elämäänsä ja sinä saat olla lapsesi kanssa. Kyllä se vaimokin huomaa kohta että lapsella on hyvä olla molemmat vanhemmat.Puhun kokemuksesta sillä itse sairastuin kaikkivoipaisuuteen, siihen että minä hoidan kaiken ja yksin viis miehestä. Kosto ei kannata vaimollekaan vaan enemmän saa aikaan hyvää rakkaudella ja toisen huomioimisella.
Vielä yksi asia!!!
Muista siis se tunneäly, se tehoaa naisiin paremmin kuin mikään muu.
vaimon ärtyisyys johtuu sinusta. Et huomio häntä tässä tilanteessa, olet vain MINÄ, MINÄ ja MINÄ. Uskomattoman itsekäs ihminen. Onneksi en ole törmännyt koskaan yhtä itsekkääseen ihmiseen.
Jokainen vastaa itsestään ja omasta
käytöksestään. Turha siinä on ruikuttaa.
Hän ajaa omaa asiaansa ja minä omaani.
Mikä siinä on niin kovin vaikeaa ymmärtää.
Se että isä näkee itsensä vähintään yhtä hyvänä
vanhempana kuin äitikin ja on valmis sen mukaan
toimimaan tuntuu olevan joillekin kovin vaikea
sulattaa.
Tämä ei liity mitenkään alkuperäiseen
kysymykseeni enkä ole suoraan sanottuna
kiinnostunut asiaa tuntemattomien tekemistä
luonteeni tai vanhemmuuteni arvioista.
Ei ex yksin psyty lapsia itselleen saamaan mitenkään. Ei saa luovuttaa! Kannattaa sunkin käydä lastensuojelun keskusliiton sivuilla katselemassa tapauksia!
Olemme joskus mieheni kanssa keskustelleet teoreettisesti siitä, mitä me tekisimme mikäli ero kohdallamme tapahtuisi.
Mieheni on myös sitä mieltä, että 50/50 olisi hyvä ratkaisu. Minä olen totaalisen vastaan.
Käytän perusteluna paljon mainittua "lasten etua". Olen jopa niin voimakkaasti tätä mieltä, että olisin itse valmis antamaan miehelleni lähivanhemmuuden, mikäli minun lähivanhemmuus ei tulisi kysymykseen mieheni taholta.
Uskon kuitenkin, että mikäli näin olisi tapahtumassa, miehenikin näkisi "lasten edun" ja lapset asuisivat minun luonani ja miehelläni olisi erittäin laajat tapaamisoikeudet (vaikka tuo 50/50).
Tämä sen vuoksi, että minulla on säännöllinen työaika, hänellä päivät venyvät, minä en tee töitä kotona, hänen on toisinaan työskenneltävä kotona vielä iltaisinkin.
En tiedä poikkeaisiko järjestely virallisesta 50/50 -asumisesta paljoakaan. En tiedä missä lapset esim. ovat kirjoilla tuollaisessa tapauksessa. Mikä on heidän osoitteensa?
Voisitko sinä "huijata" vaimoasi niin, että lapset olisivat hänen lähihuoltajuudessaan, mutta sinä saisit laajat tapaamisoikeudet (käytännössä tuon puolet)? Etkö lähtökohtaisesti nimenomaan halunnut viettää aikaasi lapsesi kanssa...
50/50-ratkaisu ei ole virallisesti olemassa vaan siinä lapset on kirjoilla toisen luona ja heillä sitten laaja tapaamisoikeus (esim joka-toinen viikko tms) toisen luona. Lapsihan voi olla kirjoilla vaan yhdessä paikassa. Jos lapsia on useita niin niitä kannattaa "jakaa" siten että osa on kirjoilla toisen luona, osa toisen luona.
On aika samantekevää kumpi on "lähihuoltaja" 50/50-tilanteessa. Jotkut tuet (lapsilisät, asumistuet) menee sen mukaan kumman luona lapsi on kirjoilla.
En tiedä virallisista kirjoillaolopaikoista
ja sen sellaisista, mutta jos lapsi on puolet
ajastaan isänsä kanssa niin luonnollisesti
silloin hänellä on "koti" molemmissa paikoissa.
Tapaamisaika on nimenomaan tavoite ei
kirjoillaolosysteemit.
jos vaikka ottaisit yhteyttä lakimieheen, jonka tietotaito kattaa tällaiset asiat.
Pykäliä sun muita on sen verran monenlaisia, ettei niistä maallikko ymmärrä. Varsinkin kun ei ole sopu ratkaisusta tietoakaan sinuna pelaisin varman päälle. Lasten oikeuksien nimissä tehdään mitä kummallisempia päätöksiä.
Lasten ikä ja kypsyys ratkaisee. Onko ikää niin paljon, että kuultaisiin? Toimi! Älä usko kuulopuheita vaan ota selvää !