Uusikaupunkiko rauhan tyyssija ja lintukoto..

Mitä vielä! Kun sitä hetken on vähänkin pidempään poissa niin jo on kaikki ne, joilla kateus on luonteeseen sisäänrakennettu ominaisuus, ovat turmelemassa ja yhdessä tuumin toteuttamassa alhaisia aikeitaan. Jopa vanhat alakoulussa käsityötunnilla ompelemani räsynuket oli reijitettyinä tikkataulun tikoilla rantasaunan seinässä.
Kaikki Paula Koivuniemen vaivalla kerätyt cd-levyt oli tärvelty kalanperkausraudalla. Olkoonkin, että Paulan avuja on juuri karhean äänen lisäksi simpsakka ulkonäkö, niin pitääkö sitä mennä raastamaan vielä levytkin pelkkää ilkeyttään. Olisi sittenkin pitänyt laittaa ne valvontakamerat sinne, mutta jäivätpähän laittamatta. Ei voi syyttää siitä kuin itseäni.
Kuitenkin on nähtävä näin, että kesää kohti ollaan lujaa vauhtia menossa, kohta aukeaa Pakkahuone..puhumattakaan rantajuottoloista.. Eikun Välttikadun Halpahallista edullista aurinkorasvaa pintaa ja kevyttä kevätrusketusta hankkimaan..kyllä se tästä...