Täytyypä tänne vähän avautua. Olen parikymppinen mies ja toistaiseksi käsitykseni mukaan hetero. Rakastan naisia ja kauneutta yli kaiken, jopa niin paljon, että olisin itsekin mieluusti sellainen. Jos nyt sattuisin olemaankin nainen, niin varmaankin näillä aivoilla ja ajatuksilla varustettuna olisin lesbo. Kadehdin naisia myös siksi, että heille on jotenkin luontevampaa miettiä myös tuota homoseksuaalista ja bi- puolta, ja kenties kokeilla sitä. Myös yleisesti ottaen naisten läheisyys vaikuttaa niin hienolta, kun esim. halailevat keskellä katua. Miehillä on aina se oma henkinen ja fyysinen reviiri paljon tarkempi, ja jotenkin käyttäytyminen on niin rajoitettua. Kaipaan aina vapautta asioihin ja tässä sitä ei kyllä ole.
No, eihän ajatus miestä tapa, joten olen myös miettinyt millaista olisi olla toisen miehen kanssa. Ajatus enimmäkseen ällöttää, mutta olen miettinyt sitä niin monta kertaa, että pahin kammo on ehkä vähän kadonnut. Ehkä pystyisin siihen. Mutta ei se silti tarkoita, että mielummin miehen kanssa olisin, koska nainen on kuitenkin ehkä hienointa mitä on olemassa.
Tyyliin villinä scifi-kuvitelmana voisin kenties muuttua naiseksi ja elää tyytyväisenä suhteessa miehenkin kanssa, mutta tämä saa kuitenkin jäädä kuvitelmaksi. En ole perehtynyt millaista jälkeä sukupuolenvaihdoksilla nykyään saadaan aikaiseksi, mutta se olisi kuitenkin liian radikaalia, ja elämä heittäisi häränpyllyä. Vaikka haikailen naisellisuuden perään välillä aivan kauheasti, olen myös tyytyväinen miehenä, koska siinäkin on hyvät puolensa. Silti jos valita saisin, olisin mielummin kaunis ja suloinen hameessa ja sukkahousuissa, kuin vahva ja komea mies. Realiteettia sen verran peliin, että olen kuitenkin sen verran pitkä ja iso, ettei minusta nättiä tyttöä saisi muovailtua vaikka mitä vippaskonsteja olisi käytössä.
Pidän naisten vaatteista, mutta varsinainen transvestiittihommakaan ei tunnu olevan minua varten, koska sekin on jotenkin teennäistä. Ei sitä oikeaa kauneutta tekemällä synny. Ainoa mitä voin yrittää on olla niin tyylikäs mies kuin mahdollista. Ikään kuin toimia naisena näissä viitekehyksissä mitä on suotu. Olen periaatteessa kuitenkin omasta mielestäni ihan ok näköinen. Kun naisilta tulee joskus kommenttia, että olet söpö, niin se on kyllä mieltä ylentävää.
Täytyy mainita, että olen loppujen lopuksi aika kokematon lähemmissä suhteissa, joten on mahdollista, ja toivoakseni todennäköistä, että löydettyäni joskus ihanan naisen rinnalleni, siinä riittääkin kauneutta, ja saan todellakin niin sanotun "paremman puoliskon", ja voin olla tyytyväinen.
Heittäkää kommenttia. Onko samankaltaista tarinaa kellään?
No, eihän ajatus miestä tapa, joten olen myös miettinyt millaista olisi olla toisen miehen kanssa. Ajatus enimmäkseen ällöttää, mutta olen miettinyt sitä niin monta kertaa, että pahin kammo on ehkä vähän kadonnut. Ehkä pystyisin siihen. Mutta ei se silti tarkoita, että mielummin miehen kanssa olisin, koska nainen on kuitenkin ehkä hienointa mitä on olemassa.
Tyyliin villinä scifi-kuvitelmana voisin kenties muuttua naiseksi ja elää tyytyväisenä suhteessa miehenkin kanssa, mutta tämä saa kuitenkin jäädä kuvitelmaksi. En ole perehtynyt millaista jälkeä sukupuolenvaihdoksilla nykyään saadaan aikaiseksi, mutta se olisi kuitenkin liian radikaalia, ja elämä heittäisi häränpyllyä. Vaikka haikailen naisellisuuden perään välillä aivan kauheasti, olen myös tyytyväinen miehenä, koska siinäkin on hyvät puolensa. Silti jos valita saisin, olisin mielummin kaunis ja suloinen hameessa ja sukkahousuissa, kuin vahva ja komea mies. Realiteettia sen verran peliin, että olen kuitenkin sen verran pitkä ja iso, ettei minusta nättiä tyttöä saisi muovailtua vaikka mitä vippaskonsteja olisi käytössä.
Pidän naisten vaatteista, mutta varsinainen transvestiittihommakaan ei tunnu olevan minua varten, koska sekin on jotenkin teennäistä. Ei sitä oikeaa kauneutta tekemällä synny. Ainoa mitä voin yrittää on olla niin tyylikäs mies kuin mahdollista. Ikään kuin toimia naisena näissä viitekehyksissä mitä on suotu. Olen periaatteessa kuitenkin omasta mielestäni ihan ok näköinen. Kun naisilta tulee joskus kommenttia, että olet söpö, niin se on kyllä mieltä ylentävää.
Täytyy mainita, että olen loppujen lopuksi aika kokematon lähemmissä suhteissa, joten on mahdollista, ja toivoakseni todennäköistä, että löydettyäni joskus ihanan naisen rinnalleni, siinä riittääkin kauneutta, ja saan todellakin niin sanotun "paremman puoliskon", ja voin olla tyytyväinen.
Heittäkää kommenttia. Onko samankaltaista tarinaa kellään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei greycrow. Oli pakko vastata kun se mitä kerroit liippasi läheltä joitain piirteitä itsestäni. Mulla the story goes näin: olen nainen, koen itseni eniten heteroksi, mutta jostain syystä homomiehet herättävät mussa enemmän vastakaikua kuin heterot. Jos olisin mies niin olisin varmasti homo. Välillä tunnen suorastaan kateutta homomiehiä kohtaan! Miestä musta ei kuitenkaan saa tehtyä, pieni ja siro nainen kun olen...:)
Sukupuolisuus on mulla ollut aina enemmän tai vähemmän hakusessa. Ehkä parhaiten minua kuvailisi termi "feminiininen neutri". Mulla on ollut useampia hyvin lyhyitä miessuhteita ja yksi pidempi suhde naisen kanssa. Vaikka viimeksi mainittu oli kestoltaan pisin niin sen aikana tajusin kaipaavani nimenomaa miehen läheisyyttä. Ongelma on siinä, että en koe olevani tarpeeksi "naisellinen" tavalliselle heteromiehelle koska olen jollain lailla sukupuolineutraali.
Unelmissani kuvittelen jakavani unelmieni miehen toisen miehen kanssa. Kävin tänään katsomassa Cole Porterista kertovan elokuvan ja pystyin hyvin kuvittelemaan itseni tämän vaimon paikalle. Vaimo tiesi Porterin miessuhteista ja hyväksyi ne kunhan ne eivät "häirinneet arkielämää".
Tuntuu että on kovin vaikeaa löytää itselle sopivaa kumppania kun on tällainen "friikki" joka ei oikein itsekään tiedä mikä on.
Minäkin peräänkuullutan samankaltaisia kokemuksia. Olisi todella mielenkiintoista ja lohduttavaakin (sniif...) kuulla kohtalotovereista...
T. Silvestris
nainen. Pikemmin poikamainen kuin naisellinen ja olen aivan tyytyväinen, että niin on.
Murrosikäisenä naiseksi kasvaminen ällötti. Teini-ikäisestä asti tuntenut olevani ja halunnut olla jotain muuta kuin nainen perinteisellä tavalla, mutta olen kuitenkin elänyt tavallisen naisen elämää (heteroavioliitto, perhe jne). Vuosien kuluessa olen oivaltanut oman identiteettini ja oppinut elämään itseni kanssa. Olen se, mikä olen ja minulla on oikeus siihen. Sukupuoli on minulle jotenkin merkityksetön asia; voin ihastua sekä mieheen että naiseen ja voisin varmaan elää lesbosuhteessa yhtä hyvin kuin heterosuhteessakin. Ihminen merkitsee eniten.
Haluaisin kirjoittaa aiheesta pitkän kirjeen, mutta juuri nyt en voi. Toisen kummajaisen kirje voisi myös olla omani. Ei tämä elämä näinkään ole hassumpaa. Oikeastaan ihan mukavaa. Ole vain rauhassa oma itsesi ja kyllä sinä ajan mittaan näet mikä on sinulle parasta.
Onnea!
Olen kolmikympinen mies. Myös minä olen elämäni aikana kulkenut monen eri muutosvaiheen läpi. Aivan nuorena poikana olin tyttömäinen poika ja murrosikäkin tuli verrattain myöhään. Leikin paljon nukkeleikkejä ja leikkejä joissa olin nainen. Ne eivät oleet eroottisia leikkejä vaan ainoastaan minusta oli hienoa leikkiä "prinsessaa" (melkein nolottaa kirjoittaa tuo tänne) Sitten kasvoin taas tietenkin isommaksi ja kiinostuin seksuaalisestikin miehistä. Minulle oli ihan hirveän tuttua "naisten jutut" ja jotenkin ajattelin kuin naiset. Tulin tyttöjen kanssa hyvin toimeen ja olin heille sulavasti kaveri. ehkä siinä oli ero minun ja muiden poikien välillä. Muut pojat jännittivät tyttöjen seurassa ja sitten sitä alkaa ihailla sitä mitä ei itse ole. Minä siis aloin ihailla poikia jotka olivat poikamaisia. Minua myös kiusattiin kun olin neitimäinen ja yritin siinä sitten rakennella identiteettiä. Murrosiässä harrastin kyllä transuilua ja meikkamista ja juuri kuten avaaja kuvaa halusin olla kaunis. Kaikki tapahtui toki salassa ja silloin kun olin yksin esim. kotona tai mökillä. Yleensä sessiot päättyivät masturbointiin ja sen jälkeen tuli huonot fiilikset. Homma tuntui jotenkin kuitenkin oudolta se ei ollut luonnollinen osa minua vaikka sen aloittaminen olikin hauskaa. Pesin naaman ja ruttasin vaatteet piiloon... ei ollutkaan kivaa.. sitten kokeilin ihan poikien kanssa olemista (olin jotain 15 v) .. viettelin kavereita... aluksi sekin oli ihan OK. Aloin uskomaan että olen homo ja sitten aloin ajattelemaan että voi ei ... en silti halua. Seksi poikien kanssa kyllä oli mukavaa mutta semmoista läheisyyttä tai rakkautta tai ymmärtämistä en voinut saavuttaa. Siitäkin tuli aina sessioiden jälkeen huono olo... No kuitenkin harrastus säilyi ja taisin olla 17 v kun olin viimeisen kerran pojan tais silloin jo olimme nuoria miehiä kanssa. Sen jälkeen tuli usean vuoden tauko kaikkeen hommaan. Transuili oli jäänyt kokonaan pois.. lähinnä nauratti ne hommat ei enään tuntunut omalle, poikien kanssa jäi hommat kanssa ja se helpotti. olin kuitenkin homo identiteetin omaava sillä aina kun masturboin niin fantasioin sessiosta poikien kanssa. Niin täyttyy mainita että minulla oli koko ajan myös tyttöystäviä joiden seurasta nautin. Minusta oli ihana ketsella kun he laittautuivat iltaa varten ja huomioin heti heidän uudet vaatteet, uudet kampaukset jne. Pystyin keskustelemaan heidän kanssaa mikä väri passaaa minkäkin kanssa, elokuvista jne. Monet tytöt olivat aluksi ihastuneita mutta lopulta he jotenkin vierastivat tämmöistä poikaa. Ei muut lähtis mun kanssa kauppaan jne. olivat tuttuja kommnetteja. No ikää tuli lisää ja 20 v sitten seurustelin naisen kanssa vakavasti ekan kerran. Suhde ei toiminut. Sitten tuli vielä toinen nais suhde joka melkein toimi mutta siinäkään suhteessa ei ollut tilaa tälle minun toiselle puolelle joka tarkoittaa kaveria jonka kanssa jutellaan ja jonka kansssa vaihdetaan ajatuksia jne.. Kolmas seurustelu oli napakymppi. Löysin vahvan naisen joka arvostaa minua tällaisena, hänen kansaan olen saanut muutaman lapsen ja olen onnellinen. Homoseksusaalisuus on jäänyt pois. nautin heteroseksistä ja rakastan vaimoani. Meillä on hirveän mukavaa ja hän tietää minun tarinani. Se ei häiritse häntä. Minulla on onni elää heterona siten että saan myös pitää tämän jo lapsesta minulla olleen kyvyn arvostaa kauneutta pukeutua hyvin jne.. Vaimoni rakastaa minua tämmöisenä ja minä häntä. Minä sain paremman puoliskon ja me täydennämme toisiamme. Kodin sisustus on minun juttuja ja juhlavaateiden ostelu yms. Uskon että mikäli en olisi kuunnellut sisästä ääntä eli sitä "tää ei ole mun juttu" olisin saanut elämältäni paljon vähemmän. Ei ollut helppo "kasvaa" homosta heteroksi mutta nyt olen onnellinen kummajainen.
Todella ihanaa luettavaa. Sinulle on käynyt hyvin elämässä. Ihan tuli tippa silmään sillä harvoin saa tietää noin onnellisia "loppuja". Sillä tarkoitan siis, että ihminen löytää itsensä oli se sitten mitä tahansa ja löytää vielä kumppanin. Hyvää Joulunaikaa sulle ja perheellesi.