Olin imatralta paremmasta perheestä. Mentyäni ylä-asteelle punikkien pojat tökkivät minua koska isäni oli porvari ja olin hyvä koulussa. Opin siellä ensi kertaa vihaamaan imatraisia punikkeja, alinta sosiaaliluokkaa, haisevia, väkivaltaisia, huonosti käyttäytyviä, meluavia demareita ja kommareita ja heidän tyhmiä jälkeläisiään. Samassa koulussa saman käsittelyn saivat muutkin porvareiden pojat.
Mentyäni lukioon sama punikkipoppoo edelleen vihasi minua ja minä vihasin heitä. Mentyäni Immolaan armeijaan sama roskasakki edelleen vihasi minua ja minä vihasin heitä. Armeijassa simputin kostoksi entisiä vihamiehiäni. Armeijan jälkeen minua vedettiin koston kostoksi turpaan.
Lähdin Imatralta pois opiskelemaan yliopistoon. Muutamana kesänä vielä palasin kesätöihin imatralle. Edelleen minua vihattiin imatralaisen alimman sosiaalisen luokan toimesta. Kesätöissä minua fyysisesti uhkailtiin minulle täysin tuntemattomat koska olin koulussa kasvamassa porvarisiaksi.
Nyt siitä on kulunut 30 vuotta kun karistin jaloistani tomut tästä pienestä itäsuomalaisesta teollisuuspaikkakunnalta. Joskus saatan poiketa imatralla kahvilassa, huoltoasemalla, tai työasioissa. Kulkiessani ja kävellessäni siellä edelleen tänäkin päivänä 50 -vuotiaana miehenä vaistoan sen vihan joka ei ole mihinkään hävinnyt sitten ylä-asteen.
Suurta mielihyvää minulle kuitenkin tuottaa nähdä se miten imatralainen työväenluokka on keskenään saanut kaupunkinsa kukoistamaan. Katsellessani ränsistyvää Vuoksenniskaa, Rajapatsasta, Karhumäkeä ajattelen mielessäni imatralaisuuden loppujen lopuksi olevan jostain todella syvältä.
Paljon olen maita, ihmisä, kulttuureja tavannut sitten kun Imatralta läksin mutta pakko on todeta että missään päin maailmaa on ole moista pohjasakkaa ja saastaa tavannut kuin Imatralla.
Joskus sata vuotta sitten Imatran ja Lappeenrannan pahimmat punikit kerättiin Lappeenrannan Linnoituksenmäelle ja siellä kylmäksi laitettiin tuhat punaista. Tavallaan nyt vanhempana miehenä oikein hyvin ymmärrän Tapanaisen ja Sereniuksen tapaisia miehiä ja heidän tekojensa välttämättömyyttä.
Mentyäni lukioon sama punikkipoppoo edelleen vihasi minua ja minä vihasin heitä. Mentyäni Immolaan armeijaan sama roskasakki edelleen vihasi minua ja minä vihasin heitä. Armeijassa simputin kostoksi entisiä vihamiehiäni. Armeijan jälkeen minua vedettiin koston kostoksi turpaan.
Lähdin Imatralta pois opiskelemaan yliopistoon. Muutamana kesänä vielä palasin kesätöihin imatralle. Edelleen minua vihattiin imatralaisen alimman sosiaalisen luokan toimesta. Kesätöissä minua fyysisesti uhkailtiin minulle täysin tuntemattomat koska olin koulussa kasvamassa porvarisiaksi.
Nyt siitä on kulunut 30 vuotta kun karistin jaloistani tomut tästä pienestä itäsuomalaisesta teollisuuspaikkakunnalta. Joskus saatan poiketa imatralla kahvilassa, huoltoasemalla, tai työasioissa. Kulkiessani ja kävellessäni siellä edelleen tänäkin päivänä 50 -vuotiaana miehenä vaistoan sen vihan joka ei ole mihinkään hävinnyt sitten ylä-asteen.
Suurta mielihyvää minulle kuitenkin tuottaa nähdä se miten imatralainen työväenluokka on keskenään saanut kaupunkinsa kukoistamaan. Katsellessani ränsistyvää Vuoksenniskaa, Rajapatsasta, Karhumäkeä ajattelen mielessäni imatralaisuuden loppujen lopuksi olevan jostain todella syvältä.
Paljon olen maita, ihmisä, kulttuureja tavannut sitten kun Imatralta läksin mutta pakko on todeta että missään päin maailmaa on ole moista pohjasakkaa ja saastaa tavannut kuin Imatralla.
Joskus sata vuotta sitten Imatran ja Lappeenrannan pahimmat punikit kerättiin Lappeenrannan Linnoituksenmäelle ja siellä kylmäksi laitettiin tuhat punaista. Tavallaan nyt vanhempana miehenä oikein hyvin ymmärrän Tapanaisen ja Sereniuksen tapaisia miehiä ja heidän tekojensa välttämättömyyttä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi! Olen porvari ja tasapainoinen sellainen.Miksi kantaa katkeruutta sydämessä, jos elämäsi on nyt kohdallaan? Katkeruus ja kauna paistaa kirjoituksestasi.
et varmaan ole ainoa joka on saanut vasemmiston vihat niskoilleen, ja varsinkin jos sinua on ihan fyysisestikin tönitty, lyöty tms. niin sympatiat puolelle.
Intti ei ole paikka jossa voi oikeastaan kostaan mitään, mikä on yhteiskunnallista, ja menitkö kostamaan kokemasi vääryydet kokonaan asiasta osattomille henkilöille? Jos menit, niin käyppä pyytämässä anteeksi
suomessa on paljon tuonkaltaisia kohtaloita, ottaen huomioon vasemmisto-ideologian suosion 1970-luvulta alkaen
mutta yhteiskunta on mikä on. ja kiusaamistakin on aina.
Aloittajan muistan jo kun hän oli lapsi.. Hän oli ei toivottu raskaus koska isästä ei ollut silloin ,eikä vieläkään varmuutta. Tämä porvarin sikiö josta käytän nimeä Jorma oireili varhain ja monin eri tavoin, hän jopa kärsi matkapahoinvoinnista ja hänen matkansa yksityisautoissa ja varsinkin linja-autoissa tuli tavattoman kalliiksi koska mitkään paperipussit ei oksennusta onnistuneet kerämään loputtomien huti-oksennusten vuoksi...ja auto meni aina erikoispesuun kun Jorma oli kyyditettävänä,, Jorman olemus oli epäurheilijamaisen kehon muodon vuoksi säälittävän rampainen ja fyysisten puutteiden lisäksi hänellä oli henkisesti korjaamattomia vikoja mm. yökastelu,valehtelu, pien-eläinten kidutusta harrastava, jaloputon varastelun tarve,,Immolaan ei ole koskaan hyväksytty edes lentonäytös asiakkaaksi vaan hän on ns B-mies ja vapautettu asepalveluksesta suorittaen varusmiea aijan keittiössä aputehtävien parissa LPR :n varuskunnassa ,sen tykistössä.
Teini-iässä hän ajautui vankilakierteeseen jossa on edelleen.
Jormaa käytetään hyväksi vankilan sauna ja suihkutiloissa ns morsiamena ja hän on fyysistä ikäänsä nähden n 90 vuotiaan oloinen elinkautisvanki joka huvittaa lähinnä itseään kirjoittamalla vankilan opettajan antaman sapluunan mukaista tarinaansa eri julkaisuhin saaden näin vaatimattoman korvauksen tupakka rahastoonsa.