Olipas tänään Karjalaisessa hyvä kolumni Pasi Koivumaalta. Koivumaa arvioi tulevien vaalien tulosta. Ihan näytti olevan oikeat nimet. Marjetallakin kohtuulliset mahdollisuudet. Muista lieksalaisehdokkaista ei ollut mainittu mitään.
Onko niitä?
Onko niitä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Marjetaa nyt ei äänestä kukaan. Koivumaan oma puoluekanta ratkaisi tuloksen?
SDP:llä on kampittajatkin omasta takaa
Pasi Koivumaa
SDP:llä on kampittajatkin omasta takaa
Piti oikein ottaa almanakka käteen ja tarkistaa, että kyllä näin todella on: Antti Rinteen valinnasta SDP:n puheenjohtajaksi on aikaa jo hyvän matkaa yli neljä kuukautta, eikä eduskuntavaaleihin ole puolestaan enää aikaa kuin seitsemisen kuukautta.
Tämä asia piti tarkistaa siksi, että on kuin SDP:ssä käytäisiin edelleen Rinteen ja hänen edeltäjänsä Jutta Urpilaisen välistä puheenjohtajakilpaa.
Pahin omaan pesäänsä paskoja SDP:ssä on entinen puoluesihteeri Mikael Jungner.
Urpilaisen syrjäyttäminen SDP:n johdosta oli hänelle itselleen ja hänen kannattajilleen ilmeisen traumaattinen kokemus.
Vaikka Rinne nousi ennen toukokuista SDP:n puoluekokousta monissa kyselyissä haastamaan vakavasti Urpilaista, Urpilainen ja hänen kannattajansa eivät sittenkään pitäneet mahdollisena, että ikään kuin potentiaalisempien puheenjohtajaehdokkaiden huonona korvikkeena kisaan lähtenyt Rinne todella syrjäyttäisi Urpilaisen.
Dramaattinen huipennus koettiin Seinäjoen puoluekokouksessa, jossa Urpilainen piti elämänsä puheeksi luonnehditun, varmuutta ja johtajuutta uhkuvan puheen, kun taas Rinteen esiintyminen oli epävarmaa takeltelua. Siitä huolimatta Rinne peittosi Urpilaisen puoluekokousäänestyksessä äänin 257-243.
Tästä alkanut parku ei ole päättynyt SDP:ssä vieläkään, ja sitä parkua on pitänyt yllä eritoten Jungner.
Jungner itkee itkemistään julkisuudessa, kuinka Rinne ei noteeraa eikä anna arvoa Urpilaiselle. Tätä parkua on kuultu toukokuusta alkaen.
Tämän päättymättömän itkuvirren korkein veisu kuultiin viikonvaihteessa, kun Jungner moitti Rinnettä siitä, ettei tämä ymmärtänyt Ylen TV 1:n Ykkösaamun (20.9.) haastattelussa edes mainita Urpilaista nimeltä.
”Yksi ystävällinen lause Jutasta, ja yhtenäisyyden kohahdus olisi käynyt läpi demarikentän. Mutta ei. Tee nyt siinä vallankumousta näiden jääräpäisesti jurottavien äijäfeministien kanssa. Tällaiset paikat sanoa mikä oikein on, jätetään käyttämättä. Syvä huokaus ja nokka kohti uusia pettymyksiä”, Jungner valitti Facebook-tilillään.
Tämä puolestaan provosoi SDP:n varapuheenjohtajan Sanna Marinin vastaamaan, miksi Jungner ”kampittaa joka mutkassa” Rinnettä.
”Näköharha. Sinä olet niin Suuren Johtajan pauloissa että kriittisyys vaikuttaa kampittamiselta”, kuului Jungnerin vastaus Marinille. Tästä nokkapokasta uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat (20.9.).
Eikö Urpilaisen kannattaisi viheltää tämä peli poikki sen sijaan, että hän esiintyy yhä puolueessaan vaitonaisena, loukattuna marttyyrina? Jos koskaan niin nyt Urpilaisella olisi todella mahdollisuus näyttää suuruutensa.
Eihän SDP nyt edes tarvitse poliittisia kampittajia muista puolueista, kun sillä on ne omissa riveissään.
Lähde, Karjalainen
Niin? Mitähän tällä oli tuon aloituksessa mainitun Koivumaan kolumnin kanssa? Ei Koivumaa yksinään kansanedustajia valitse. Hänellä on vain yksi ääni kuten meillä muillakin. Koivumaa kertoi vain sen mihin mm. heidän "galluppinsa" viittasi.
Tuossa kolummissa on paljon yhtäläisyyttä Lieksan demareihinkin. Ja Kepujen kahtia menoon.
Päätoimittaja Koivumaa kirjoitteli siihen sävyyn, että saisi kaikki kansanedustajaehdokkaat polttamaan rahaa Karjalaisen sivuilla Laakkosten lompsaan.
Nyt kannattaa jätää äänestämättä!
Kansalaissodan jälkeiset rangaistukset ovat Suomen historian suurin häpeä, riippumatta kuka aloitti sodan. Tuomiot olivat mielivaltaisia ja kenttäoikeuden käyttö oli laitonta sotatilan puuttuessa.
"Ero kenttäoikeuden ja valtiorikosoikeuden välillä ei ollut suuri. Ero perustui tulkintaan Suomen laista ja sen toteuttamisesta vallitsevissa olosuhteissa. Kenttäoikeutta sai käyttää vain sotatilanteessa. Suomessa ei virallisesti ollut käynnissä sota, vaikka valkoinen puoli katsoikin käyvänsä vapaussotaa Venäjää vastaan. Sotaa ei kuitenkaan koskaan ollut julistettu, eikä Suomen laki tuntenut käsitettä sisällissota.
Kenttäoikeusmenettely vaati siis nimenomaan sotatilaa, jota Suomessa ei virallisesti ollut. Tästä syystä senaatti vastusti sen käyttöä. Vaasan senaatti oli koottu perustuslaillisista, jotka eivät halunneet tinkiä laillisuudesta. Sotatilaa ei Suomeen haluttu julistaa, ja senaatti päätyi kannattamaan erityisiä valtiorikostuomioistuimia.
Senatti piti myös tärkeänä, että tuomioistuimet asetettaisiin laillisen järjestyksen mukaan, eikä se siis voinut ilman eduskunnan kokoontumista päättää valtiorikosoikeuden käytösta. Tämä pitkitti asiaa kohtalokkaasti, ja tuloksena oli ylikansoitetut vankileirit. Asian nopealla käsittelyllä olisi ehkä vältetty turhautuminen valkoisen armeijan piirissä ja sen tuomat "lynkkausmenetelmät", joita valkoisten voiton varmistuessa alkoi ilmentyä.
sori tuli väärään ketjuun....