Uh, en ihastu kovin helpolla, itseasiassa vuosiin ole tuntenut suurempaa mielenkiintoa kenenkään paitsi entiseen seurustelukumppaniini jonka kanssa meni sitten tiet erisuuntiin kesällä.
Muutenkin silloin jos olen tuntenut edes jonkinasteista kiinnostusta jotakuta kohtaan en ole yleensä tehnyt mitään asialle vaan antanut asian hiipua, koska en ole hyvä tekemään aloitusta enkä tiedä oikeasti onko kiinnostanut edes niin paljoa että ottaisi riskin pettyä/särkyä taas, koska elämäntarinani aika pitkälle tuntuu olevan se että miehet pitävät minua vaan yhtenä jätkistä/hyvänä ystävänä.
Mutta nyt.. kävi sitten niin että otin ja ihastuin mieheen jonka tapasin kerran, ja tuolla tapaamisella ei edes mitään hirveän merkittävää tapahtunut mutta tunsin jotain mitä en ole ennen tuntenut.
Ajattelin etten tee asialle mitään enkä myönnä mitään mutta sitten tilanne muuttui niin että tämä henkilö itse myönsi minulle että olen mielenkiintoinen ja tahtoisi tutustua paremmin yms, ja siinä meni sitten minun pienen pääni sekaisin, tunnen itseni todella todella sekavaksi enkä tiedä mitä ajatella kun en ole tottunut tälläiseen=)
Juttelemme ko. henkilön kanssa melkein päivittäin keskenämme, välimatka meillä on vaan hieman pitkä joten en tiedä nyt mitä tässä pitäisi tehdä.. pelkään suuresti että ihastun liian syvästi ja haavoitan itseäni
Nyt on pienen tytön pää sekaisin ja en tiedä yhtään mitä pitäisi ajatella, en todellakaan ole tottunut tälläiseen tunteeseen.. tuossa lähiaikoina pitäisi kai tavata henkilö uudestaan ja en tiedä oikeasti pelkäänkö tilannetta todella paljon vai odotanko sitä vähän liiankin innokkaasti, kaipa pelkään että tässä käy taas niin että päädyn siksi hyväksi kaveriksi ja sivusta katsojaksi=P
Muutenkin silloin jos olen tuntenut edes jonkinasteista kiinnostusta jotakuta kohtaan en ole yleensä tehnyt mitään asialle vaan antanut asian hiipua, koska en ole hyvä tekemään aloitusta enkä tiedä oikeasti onko kiinnostanut edes niin paljoa että ottaisi riskin pettyä/särkyä taas, koska elämäntarinani aika pitkälle tuntuu olevan se että miehet pitävät minua vaan yhtenä jätkistä/hyvänä ystävänä.
Mutta nyt.. kävi sitten niin että otin ja ihastuin mieheen jonka tapasin kerran, ja tuolla tapaamisella ei edes mitään hirveän merkittävää tapahtunut mutta tunsin jotain mitä en ole ennen tuntenut.
Ajattelin etten tee asialle mitään enkä myönnä mitään mutta sitten tilanne muuttui niin että tämä henkilö itse myönsi minulle että olen mielenkiintoinen ja tahtoisi tutustua paremmin yms, ja siinä meni sitten minun pienen pääni sekaisin, tunnen itseni todella todella sekavaksi enkä tiedä mitä ajatella kun en ole tottunut tälläiseen=)
Juttelemme ko. henkilön kanssa melkein päivittäin keskenämme, välimatka meillä on vaan hieman pitkä joten en tiedä nyt mitä tässä pitäisi tehdä.. pelkään suuresti että ihastun liian syvästi ja haavoitan itseäni
Nyt on pienen tytön pää sekaisin ja en tiedä yhtään mitä pitäisi ajatella, en todellakaan ole tottunut tälläiseen tunteeseen.. tuossa lähiaikoina pitäisi kai tavata henkilö uudestaan ja en tiedä oikeasti pelkäänkö tilannetta todella paljon vai odotanko sitä vähän liiankin innokkaasti, kaipa pelkään että tässä käy taas niin että päädyn siksi hyväksi kaveriksi ja sivusta katsojaksi=P
Vastaukset 7
Vanhimmat
...että suhteessa on aina se riski että taas särkyy palasiksi,itsellä on käynyt niin jo liian monta kertaa,mutta silti uskon että vielä löytyy sellanen joka pysyy ja joka ei häivy samantien ku ei tunnu huippuhyvältä...eli mun mielestä kannattaa yrittää...yksinkää ei oo hyvä olla :)(:
Jooh, no kaipa se pitää tarkkailla tilannetta ja katsoa eteneekö tämä mihinkään=P ja toivoa etten ihan sekaisin mene kun on niin epänormaali tilanne minulle=)
Teeppä sillälailla :),kannattaa toki sevittää heti alussa että molemmat HALUAA onnistua ja yrittää,ettei heti pikkujuttu kaada suhdetta...kaikki kortit avoimiksi heti alussa :-),siitä se lähtee.
Uskallapas nyt vaan elää! Toki sitä tulee pohdiskeltua kaikenlaista mutta jos tuntuu hyvältä niin uskalla! Huomisesta ei kukaan tiedä mutta joskus vaan pitää jättää ne pirut maalaamatta.
Terv. uuden ihanan onnen löytänyt :)
Elä täysillä,ei mitään pelättävää puolikuun alla.
Yritä ottaa rauhallisesti ja anna aikaa tutustumisellekin. Ihastuminen on ihan mukava tunne, mutta sitä kannattaa maistella pikkuerissä, antaa sen kasvaa ja pitää samalla ripaus järkeä mukana.
Ellet nyt uskaltaisi elää, olisi kurjaa sitten jahkailla loppuelämä, että mitä olisikaan tapahtunut, jos...
Joskus sydän särkyy ja pettyy, muttei myöskään voi saavuttaa onnea, ellei uskalla yrittää.
mulla on sama tilanne en oo piitkään aikaan ihastunnu vakavasti mutta taas se iksi..
silmät vaan katsoi minuun ja se oli menoa..
en tunn etätä tyyppiä olenkaan kaverit vaan on kertonnu kaikkee kivaa siitä..mutta hetki kun nään hänet muutun iloseksi ja ja ujoksi..
täytyisi päästä puhelemaan ettei tää vaan jäis mun puoliseksi!!