A ja B omistavat puoliksi asunnon ja siinä asuu heidän tuttunsa. A kuolee ja on testamentannut että tuttu saa jatkaa asumista asunnossa. Nyt kun kuolinpesä tulee A omistajaksi onko kuolinpesällä / B mitään tehtävissä?
asunto päivä
miterhsg
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mielenkiintoinen kuvio, josta oikeastaan en tiedä, mutta naputtelen alkajaisiksi jotain tietävien innostamiseksi. Ainakin rintaperillisten kyseessä ollen he voivat vaatia 1/4 asunnosta vapaaksi ystävän hallinnasta, eli asunnon toisen puolikkaan omistajan kanssa 3/4 osalta hallinta menee nurin. Olisipa vekkulia asunnon hyödyntämistä porukalla hallinnan suhteella. En toistaiseksi usko, että testamentilla määrätty 1/4 hallinta jäisi oikeuden määräämänä torpedoimaan omistajien 3/4 täydet oikeudet yhteisomistuksen purussa ja sen jälkeen perillisten puolikkaan osaltakaan. Uskoakseni oikeus kumoaisi 1/4 hallinnan ja korvaaman sen arvon tälle ystävälle. Lesken hallintaoikeus on tähän verrattuna vahvempi.
Odotan itsekin mielenkiinnolla vastauksia testamenttien pitävyydestä.
A ja B ovat asunnon yhteisomistajia. He voivat kumpainenkin vaatia yhteisomistuksen purkamista asunto myymällä. Sama oikeus heidän kuoltuaan on puolin ja toisin heidän kuolipesiensä osakkailla. A:n testamentinsaajalla T:llä ei voi olla asuntoon parempaa oikeutta kuin A:lla oli. Siten B:n kuolinpesän osakkaat voivat vaatia yhteisomistuksen purkamista, jolloin asunto tulee myytäväksi ja tuttava T joutuu asunnosta luopumaan (jos asunnon ostaja sen vapaaksi haluaa).
A:n kuolinpesän osakkaita testamentti sitoo. Jos siis T:n edelleen asuminen asunnossa sopii B:n kuolinpesän osakkaille, A:n pesän osakkaat eivät vastoin T:n tahtoa voi vaatia asunnon myymistä yhteisomistussuhteen purkamiseksi. (PK 12:6.1 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L12P6)
Kuten "ymmällään" totesi, jos A:lla on rintaperillisiä, A:n testamentti on tehoton siltä osin kuin se loukkaa rintaperillisen oikeutta lakiosaan. Vaikka A:n rintaperilliset siis saavat asunnon puolikkaan omistukseensa, se ei ole lain edellyttämällä tavalla heidän vapaassa määräämisvallassaan, jos T vastoin A:n perillisten tahtoa saisi hallita asuntoa (PK 7:5.1 "Testamentti on perillistä kohtaan tehoton siltä osin kuin se estää häntä saamasta lakiosaansa jäämistöstä tai =>rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta<=.") Jollei A:lta siis jäänyt muuta omaisuutta lakiosiin riittävästi, testamentin määräys T:n asumisoikeudesta on A:n perillisiä kohtaan tehoton.
"Jollei A:lta siis jäänyt muuta omaisuutta lakiosiin riittävästi, testamentin määräys T:n asumisoikeudesta on A:n perillisiä kohtaan tehoton."
T voi puolustaa asumisoikeuttaan A:n rintaperillistä kohtaan suorittamalla tälle lakiosan rahana kuolinpesän ulkopuolisista varoista, ellei sitä ole nimenomaisesti testamentissa kielletty. Käytännössä tämä voi tosin olla suurikin hasardi, jos B.n aikeita ei tiedetä tai niihin ei voi luottaa.
Asumisoikeuden lunastaminen maksamalla rahassa perilliselle kuuluva lakiosa (tai sen täydennys) voi tulla niin kalliiksi saavutettavaan etuun nähden, että sellaiseen ei kannata ryhtyä. Maksamalla kun tässä tapauksessa ei saada omistusoikeutta, vaan ainoastaan hallintaoikeus.
Missäs välissä se B kuoli? Eihän ap puhunut kuin A:n kuolemasta.
Ja jos testamentinsaaja maksaa A:n rintaperillisille lakiosan rahana, niin kyllä he sitten ovat lakiosansa saaneet. Eiköhän omistusoikeus tuohon neljännekseen mene siinä tapauksessa sille testamentinsaajalle, joka viulut maksoi. Muussa tapauksessahan rintaperillinen saisi perintöosuutensa JA lisäksi vielä lakiosaa vastaavan määrän rahaa. Sanoohan sen nyt järkikin, että ei tuo niin mene.
Ihan ummikkona tähän sotkeudun, mutta kuka hullu sitä nyt asumisoikeudesta maksaisi paljoakaan, kun eihän tiedä miten kauan porskuttaa. Asumisoikeus tuskin muuttuu omistusoikeudeksi kun testamentissa ei mitään mainintaa siitä.
Mitenkäs silloin kun on tehty hallintatestamentti leskelle ja leski maksaa lapsille lakiosat rahana? Eli jos vainajan omaisuus on 200 000 ja on vaikkapa avioehtosopimus. Vainajan omaisuus on pörssiosakkeita 100 000 arvosta ja kesämökki 100 000. Leski ei myy mitään vaan antaa lapsille 100 000 euroa ihan riihikuivaa rahaa. Saavatko lapset siis lopulta 300 000 vaikka heidän vanhemmallaan oli omaisuutta vain 200 000?
>>Missäs välissä se B kuoli? Eihän ap puhunut kuin A:n kuolemasta.<<
Turhaan nipottelet "tarkkuudesta". On yhdentekevää, onko B fyysinen elossa oleva henkilö vai kuolinpesä.
>>Ja jos testamentinsaaja maksaa A:n rintaperillisille lakiosan rahana, niin kyllä he sitten ovat lakiosansa saaneet. Eiköhän omistusoikeus tuohon neljännekseen mene siinä tapauksessa sille testamentinsaajalle, joka viulut maksoi.<<
Ei mene, kun ei testamentissa ole T:lle annettu omistusoikeutta, vaan pelkkä hallintaoikeus. PK 7:5.2 "Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, =>testamentti on kuitenkin tehokas<=, jos testamentin saaja suorittaa lakiosaan oikeutetulle perilliselle hänen lakiosaansa vastaavan tai siitä puuttuvan määrän rahana perillisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa eikä rahasuoritusta ole testamentissa kielletty."
Ei T voi vastoin a:n tahtoa "pakkolunastaa" hallintaoikeudella hänelle testamentattua omaisuutta omistukseensa sillä, että suorittaa perilliselle lakiosan rahana. Suorituksellaan T saa vain sen, minkä testamentti hänelle antaa.
Oletetaanpa, että A:lla on yksi rintaperillinen a ja omaisuutena vain asunto, arvo 100.000 €, jonka OMISTUSOIKEUDEN hän on testamentannut tuttavalleen T:lle. a:n lakiosan arvo on 50.000 €. T saa koko asunnon omistukseensa, kun maksaa a:lle tämän lakiosan 50.000 €.
Sinun mielestäsi näin kävisi yhtä lailla myös siinä tapauksessa, että T:lle olisi testamentattu omistusoikeuden asemesta vain HALLINTAOIKEUS. Jos siis T maksaisi a:lle 50.000 €, hän saisi, paitsi testamentissa määrätyn hallintaoikeuden asuntoon, myös omistusoikeuden asunnon puolikkaaseen. Näin, vaikka a:n puolelta ei olisi mitään myötävaikutusta tapahtumaan - vaikka a ilmoittaisi, ettei omistusoikeudestaan luovu. T:n kannalta olisi siis samantekevää, olisiko hänelle testamentattu hallintaoikeus vai omistusoikeus, kun hän joka tapauksessa saisi suoritustaan vastaavan omistusoikeuden asuntoon.
Mihinkähän perustat käsityksesi? - Kyllä T suorituksellaan saisi aikaan vain sen, että testamentti voitaisiin panna täytäntöön (vaikka se rajoitti perillisen oikeutta määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta). T:n kannattaa tarkoin harkita, vastaako suorituksella saatu etu suorituksen hintaa. (Näin voi olla, jos lakiosan täydennys on pieni ja odotettavissa oleva hallinnan kesto pitkä.)
>>Muussa tapauksessahan rintaperillinen saisi perintöosuutensa JA lisäksi vielä lakiosaa vastaavan määrän rahaa. Sanoohan sen nyt järkikin, että ei tuo niin mene.<<
Kyllähän järki sanoo, että rintaperillinen tuossa noin (kohtuuttomasti) hyötyy. Mutta järjen pitäisi myös kertoa, millä perusteella T yksipuolisella toimellaan, vastoin a:n tahtoa ja vastoin testamentin määräystä, saisi hyväkseen hallintaoikeuden asemesta omistusoikeuden. T:lle järki luultavasti kertoisi, että hänen ei kannata a:lle lakiosaa maksaa vain saadakseen hallintaoikeuden asuntoon.
Jos a suostuu, voidaan sopia, että a myy T:lle puolet asunnosta 50.000 eurolla, minkä jälkeen a hyväksyy testamentin eikä vaadi lakiosaansa.
Olipa fiksu testamentti.
Itse en ainakaan koskisi pitkällä tikullakaan myynnissä olevaan asuntoon, jossa moinen vyyhti omistusta ja halintaa sotkemassa.
Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen todettakoon, että A:n ja B:n tuttava (T) saa testamentin perusteella hallintaoikeuden A:n puolikkaaseen asunnosta (jos hallintaoikeus ei loukkaa A:n mahdollisten rintaperillisten lakiosia).
Tästä seuraa se, että asuntoa ei voi käytännössä myydä ilman T:n suostumusta (PK 12:6.1). Tietysti B voi myydä oman puolikkaansa, mutta tuskinpa sille ostajaa löytyy.
Eli toisin kuin ylempänä on väitetty, yhteisomistuksen purku ei tule kyseeseen, sillä T:n oikeus on rajoitteena.
Asunto voidaan kyllä myydä, jos T siihen suostuu, mutta silloin testamentinsaajalla on oikeus A:n kuolinpesän osuuteen kauppahinnasta. Testamentinsaajan tulee sitten sijoittaa tämä A:n kuolinpesän osuus kauppahinnasta omistajan (eli kuolinpesän, tai jos perinnönjako on jo toimitettu niin perillisten/testamentinsaajien) nimiin varmalla tavalla ja tuottavasti. Se tuotto mitä rahoille kertyy, tulee tälle käyttöoikeustestamentin saajalle.
B:llä on kuitenkin koko ajan oikeus käyttää omaa puolikastaan asunnosta niin kuin haluaa. Hän voi aiheuttaa T:lle hyvinkin hankalan tilanteen esim. muuttamalla asuntoon itse tai antamalla oman osuutensa jonkun muun käyttöön.
Käytännössä siis T ei pysty toteuttamaan testamenttiin perustuvaa oikeuttaan ilman B:n myötävaikutusta - ellei sitten satu olemaan pitkäpinnaista tyyppiä. Kuitenkin B:n tahtotila oli alun perin se, että T saa asua asunnossa, niin olisiko se nyt A: kuoltua sitten muuttunut?
Vielä pitää ottaa huomioon se, MITÄ testamentilla itse asiassa on määrätty. Onko ylipäätään kyseessä perintökaaren 12 luvun mukainen käyttöoikeus? Vai onko T:lle määrätty vain asumisoikeus, joka onkin ihan toinen juttu. Jos kyseessä ei ole PK 12 luvun mukainen käyttöoikeus, niin kaikilta tarinaan annetuilta vastauksilta putoaa pohja, myös tältä minun kommentiltani.
>>Eli toisin kuin ylempänä on väitetty, yhteisomistuksen purku ei tule kyseeseen, sillä T:n oikeus on rajoitteena.<<
Väärin.
Sinulta jäi huomaamatta tai ainakin ymmärtämättä seuraava:
"A:n testamentinsaajalla T:llä ei voi olla asuntoon parempaa oikeutta kuin A:lla oli. Siten B:n kuolinpesän osakkaat voivat vaatia yhteisomistuksen purkamista, jolloin asunto tulee myytäväksi ja tuttava T joutuu asunnosta luopumaan (jos asunnon ostaja sen vapaaksi haluaa)."
Väännetäänpä vielä:
A:n ja B:n omistaessa asunnon kumpaisellakin on oikeus vaatia yhteisomistussuhteen purkamista asunto myymällä. Jos tämän ymmärrät, niin yritäpä ymmärtää sekin, että A ei voi testamentata T:lle parempaa oikeutta asuntoon kuin hänellä itsellään on. Kun siis B voi vaatia yhteisomistuksen purkamista A:n eläessä, hän voi yhtä lailla vaatia sitä A:n kuoltua A:n testamentinsaajan oikeuden estämättä. A:n testamentti ei voi rajoittaa B:n oikeutta, mutta se voi rajoittaa A:n perillisen a:n oikeutta siten kuin olen kertonut.
>>Vielä pitää ottaa huomioon se, MITÄ testamentilla itse asiassa on määrätty. Onko ylipäätään kyseessä perintökaaren 12 luvun mukainen käyttöoikeus? Vai onko T:lle määrätty vain asumisoikeus, joka onkin ihan toinen juttu.<<
Hyvä, että tuon huomasit, olin nimittäin jo kirjoittamassa kommenttia siihen, mitä ylempänä sanoit asunnon kauppahinnan sijoittamisesta. Jos T:lle todella on annettu vain oikeus asua itse ko. asunnossa (kuten ap on asian ilmaissut), tämä oikeus raukeaa asunnon myymiseen, jollei T:lle samassa yhteydessä ole sovittu kompensaatiota asumisoikeuden menettämisestä.
Ymmärtääksen B oli itse halunnut tämän pariskunnan tuttavan asuvan asunnossa. Eli se taho, joka olisi nyt häätämässä tuttavaa, ovat A:n perilliset. Ja aivan oikein, he eivät todellakaan voi vaatia yhteisomistussuhteen purkamista.
>>Eli se taho, joka olisi nyt häätämässä tuttavaa, ovat A:n perilliset. Ja aivan oikein, he eivät todellakaan voi vaatia yhteisomistussuhteen purkamista.<<
Tuon olen selvästi kertonut molemmissa kommenteissani. Kysymys on kuitenkin siitä, voidaanko yhteisomistuksen purkamista ja asunnon myymistä ylipäätään vaatia, kun T:llä on A:n testamenttiin perustuva asumisoikeus ("Mitä_määrättiinkään" väärin esitti, että ei voida). Eihän nimittäin se, että B on jossain vaiheessa ollut jotain mieltä, sulje pois sitä, että hän (tai hänen perillisensä) olisi myöhemmin, vaikka A:n kuoltua, toista mieltä.
Vastaus siis on, että A:n testamentti ei rajoita B:n oikeutta po. vaatimuksen esittämiseen.