Voisitteko hieman kommentoida ja antaa omia mielipiteitä siitä, kun olen lukenut jostain, että varsinkin näissä rikkaissa länsimaissa on melko yleistä sellainen, että ihmiset kokevat elämänsä jotenkin tylsäksi ja merkityksettömäksi. Aiheituisiko se elämän helppoudesta vai mistä lie?????
Elämänhalu
Musta-aukko
4409
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielikuvituksen puute--) tylsyys, kaavamaisuus, rutiinit, unelmattomuus. Virikkeitä lisää!!!
Nykyinen korkea elintaso aiheuttaa osaltaan masennusta, sillä aikaa riittää joutavanpäiväiseen navan kaiveluun ja kaikenlaiseen tyhjäkäyntiin elämässä.
Omassa lapsuudessani oli koko perheellä kokonainen röykkiö selkeitä tavoitteita, joiden merkityksen lapsetkin jo pienestä älysivät: miten saada velat maksettua jottei talo mene ulosotossa, lapsille leipää ja vaatetta, uusi talo rakennettua vanhan hapantuvan hirsimökin tilalle, lehmät paremmin lypsämään jotta maitotili olisi isompi, talven varalle marjat ja sienet kerättyä jne.
Elämässä oli koko ajan eteen päin menoa, kun vaikeudesta kerrallaan selvittiin.
Muistan ikäni kaiken miten iloinen ja ylpeä olin kun lakkoja keräämällä sain itselleni ensimmäiset aivan itse valitut ja hankitut kouluvaatteet.
Elämä oli ponnistelemista köyhyyttä ja vastuksia vastaan, mutta sisälsi myös runsaasti pieniä ja suurempia iloja. Ja perheen yhteisyys oli vankka, eikä lasten tarvinnut kokea yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Kaiken kaikkiaan elämässä oli selkeä järjestys ja mieli.
Toisin on nyt. Maailma näyttäytyy kuin tavaratalona, josta jokaisen pitäisi kahmia irvissäikenin itselleen paras pala ja kiitää nautinnosta toiseen itsekkäästi pisaraakaan toisia ajattelematta.
Monella on aineellista roipetta liiankin kanssa, ja elämän tavoitteellisuus on suunnilleen siinä, että aikoo huomenissa käydä ostamassa telkkarissakin kehuttua uutta eteläafrikkalaista viiniä ja jotain merkillisennimistä tiesmistä vinkuintiasta raahattua ruoka-ainesta kokkailakseen siitä ah niin muodikkaan aterian, jolla voi viikonloppuna brassailla sitä nauttimaan kutsutulle tuttavapariskunnalle.
Illat pitkät lojutaan sohvilla kuin elahtaneet hylkeet ja täytetään pää Amerikasta rahdatulla viihdemössöllä. Ei ihme jos ihmisten sisikunnat kumisevat tyhjyyttään ja siinä touhussa masentuu!
Ja lapset, nuo raukat istuvat oman viihdekeskuksensa ääressä huoneissaan, yksinäiset lapsiparat täyttämässä kallojaan ties millä moskalla. Kun sen sijaan voisivat samoilla vanhempien kanssa luonnossa, leipoa piparkakkuja, siivota, harrastaa jotain mukavaa harrastusta, käydä isoäidin luona jne. jne. josta kasvava sielu saisi jotain hyvää itselleen.
Masennus johtuu siitä, että ihmisten elämä on oikeasti tylsää ja merkityksetöntä. Länsimaissa nyt on vain vuosisataisen raadannan tuloksena ihmisillä viimein aikaa ja mahdollisuuksia tämän tajuamiseen.
Jos elämä olisi oikeasti jotenkin mukavaa, eivät niin monet tajuasi siihen viimeistään ennen kuolemaa katkeroitua. Jos elämä ei ole puutteessa kärsimistä niin kuin kehitysmaissa, on se kärsimystä muulla tavalla.
Kaiken maailman huuhaa-haaveilet eivät muuta tätä tosiasiaa.
No, mietitään vaikka miksi minä olen elämäniloinen? Perustilanteeni on tämä: olen suht nuori, olen varakas, olen säästäväinen ja ahkera, minulla on hyvä rakastava perhe, johon voin luottaa, olen nähnyt PALJON maailmaa, olen tyytyväinen itseeni ja ulkonäkööni, minulla on paljon tavoitteita, luotan hyvään työtilanteeseeni tulevaisuudessa. Pidän oppimisesta, rakastan kauneutta. Työkokemusta on myös ns. paska-aloilta., minulla on yksi hyvä ystävä, enempään en kerkiäisi, syön ihan terveellisesti ja liikun, nautin musiikista ja taiteista. Ideoita on paljon, tiedän, että tulevaisuudessakin on hyvä. En ole riippuvainen mistään aineesta. Aikaa on nyt riittävästi, mutta käytän sen hyödyllisesti. Haluan kehittää itseäni. Pidän väittelemisestä. Kumppania ei ole, mutta olen erittäin onnellinen.
En tiedä, miksi olen elämäniloinen, mutta olen sitä todella.