Mitä pitäisi tehdä, kun lakimies on aikoinaan jättänyt kuolleen miehen vaimon pois omaaisuudenjaosta. Eikö vaimolla ole oikeus miehensä vanhempien omaisuuteen?
Kaksikymmentä vuotta sitten
Osastolla
1966
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei vaimolla mitään tuollaista oikeutta ole. Eiköhän lakimies ole hoitanut homman ihan oikein.
Tietyissä tilanteissa tosin perintö tulee kuitenkin laskennallisesti otettavaksi huomioon osituksessa. Ja jos mies oli lapseton, se saattaa muuttaa tilannetta.
Mutta jos haluat vastauksia, sinun pitää kertoa mistä oli kyse. Aloita ihan perusasioista: milloin kuoli tämä mies ja milloin hänen äitinsä ja isänsä? Ratkaisevaa on nimittäin kuolinjärjestys. Kerro myös oliko miehellä lapsia ja oliko hänellä & hänen vaimollaan avioehtosopimus.
Emme me katsos ole mitään meedioita. ;)
Ensin kuoli miehen isä, sen jälkeen mies ja sitten miehen äiti. Mieheltä jäi siis vaimo ja kaksi lasta.
ei avioehtosopimusta
Olivatko miehen vanhemmat tehneet testamentin, jolla vaimon avio-oikeus on poissuljettu tai olivatko he tehneet keskinäisen testamentin, jolla olivat määränneet omistusoikeuden toinen toiselleen?
Jos eivät, niin miehen isän kuolinpesän osakkaaksi on tullut miehen kuoleman jälkeen hänen kuolinpesänsä, jossa on ollut osakkaana myös miehen puoliso osituksen toimittamiseen asti. Miehen jälkeen toimitetussa osituksessa on miehen isän kuolinpesän omaisuus laskettu mukaan miehen omaisuuteen, mutta tasinkona on vaimolle voitu antaa muutakin omaisuutta kuin tuota perintönä tullutta.
Miehen äiti taas kuoli miehen jälkeen, joten hänen omaisuutensa on mennyt suoraan miehen lapsille. Tässä perimyksessä vaimolla ei ole osaa eikä arpaa.
Ei siis testamentteja eikä avioehtosopimuksia. Vaimo ei siis lakimiehen mukaan perinyt miehensä vanhempien omaisuutta, ainoastaan lapset.
Lakimies oli oikeassa.
Oli lakimies tosiaan oikeassa? Asia nousi uudelleen esille, kun myytiin miehen vanhempien omaisuutta.
Lakimies oli oikeassa: vaimo ei perinyt miehensä vanhempien omaisuutta, koska miehen vaimo EI ollut näiden perittävien perillinen (jollainen oli ollut vaimon mies).
Mutta mies oli eläessään perinyt isänsä, ja vaimolla oli (niillä edellytyksillä, jotka "Faktat_puuttuu" on kertonut) tähän perintöön avio-oikeus. Sen tähden tuo miehen perintö eli osuus (murto-osa) isän jakamattoman kuolinpesän omaisuuteen tuli ottaa huomioon osituslaskelmassa miehen varoina miehen ja vaimon välillä miehen kuoltua tehdyssä omaisuuden osituksessa. Jos mies (miehen kuolinpesä) täten oli puolisoista varakkaampi, hänen perillistensä tuli antaa miehen omaisuudesta tasinkoa vaimolle (leskelle) niin paljon, että nettovarat puolin ja toisin olisivat olleet yhtä suuret.
Oikeassa olet, mutta jos tämä otsikon mukaisesti tapahtui 20 vuotta sitten, niin eipä se ositus siitä enää muuksi muutu, vaikka siitä jotain kuolinpesäosuuksien kaltaisia lähinnä "laskennallisia esineitä" olisi jäänytkin pois.
Kysymys kuuluukin että onko ositus tehty?
En tiedän onko ositus tehty. Perunkirjoitus tehtiin lakimiehen toimesta, eikös hänen olisi pitänyt huolehtia osituksen teosta? Edelleen jankkaan, että vaimoa ei otettu huomioon miehen vanhempien omaisuudessa.
Vaimon olisi pitänyt itse huolehtia osituksen tekemisestä. Hänhän oli siitä vastuussa, eikä tietenkään tuo lakimies, joka vain sattui hoitamaan perunkirjoituksen. Ei yhden juridisen toimeksiannon (perunkirjoitus) hoitaminen tarkoita sitä, että pitäisi jatkossa hoitaa perheen kaikki lakiasiat.
Millä ihmeen perusteella kuvittelet, että tällä vaimolla olisi ollut jotain osallisuutta miehensä vanhempien kuolinpesissä?! Kuviohan selitettiin jo useampaankin kertaan.
Vai kuvitteletko oikeasti, että avioliiton myötä ihmisestä tulee appivanhempiensakin lapsi? Ja että kolme kertaa naimisissa ollut perisi kolmet appivanhemmat omien vanhempuensa lisäksi?
Ei.
Vaimon olisi vain pitänyt hoitaa se ositus ja siinä hän olisi saattanut saada tasinkoa, jos miehellä oli enemmän omaisuutta.
Kuka sinä siis olet tässä kuviossa ja miksi tiedät osan asioista mutta osaa et?
Jos palkkaan lakimiehen, oletan, että hän hoitaa työnsä oikein. Saahan hän siitä palkkansa. Emme ole lakimiehiä, joten miten olisimme voineet tietää osituksista tai muustakaan. Siinä vaiheessa ei omaisuus todellakaan kiinnostanut, eikä varmaan muitakaan, joilta on läheinen menehtynyt. Sitä vartenhan palkataan lakimies, että hän hoitaa käytännön asiat oikein.
Jos palkkaat lakimiehen hoitamaan perunkirjoituksen, hän hoitaa perunkirjoituksen.
Kun on osallisena kuolinpesässä, kannattaa selvittää itselleen perusasiat kuten se, mikä ylipäätään on perunkirjoitus.
Jos olet itse tämä leski, niin voit nyt palkata lakimiehen hoitamaan sen osituksen.
Lakimieheltä voi myös varata ajan konsultaatioon, jos ei itse tiedä eikä ymmärrä asioita. Tunti maksaa ehkä pari-kolmesataa, ja siinä ehditään hyvin käydä asiat läpi, jos olet itse kartalla siitä mitä on tehty ja mitä ei, ja kaikki asiaan liittyvät paperit ovat mukana. Keskustelupalstoilla saat vain yleisluontoisia vastauksia, ja jos et ymmärrä tai osaa selittää jotain asiaa oikein, saatat saada vääriä vastauksia.
Surun keskellä on tietysti monia asioita pohdittavana, mutta ihan perusasiat kuten esim. mikä on ositus tai mitä tarkoittaa avio-oikeus, pitäisi selvittää itselleen jo silloin, kun solmii avioliiton.
Joka tapauksessa lakimies on hoitanut asiat ihan oikein ja antanut sinulle oikeat tiedot. Ja nyt kun se omaisuus on alkanut sinua kiinnostaa, niin voit vaatia lapsiltasi, että ositus toimitetaan, ja saat sen tasingon (jos miehesi eli nyt hänen kuolinpesänsä on sinua varakkaampi).
Niin, en siis ole leski tässä asiassa. Huh, kukahan selvittää avioliiton solmiessa kaikki termit, jos ei sitten ole mennyt naimisiin rahan takia :) Huh, huh mitä vastauksia täällä saa. Tulipa ainakin selväksi,että täällä ei kannata kysellä mitään.
Minusta olet saanut ihan asiallisia vastauksia. Lakimies teki perukirjoituksen. Itse olen ollut pesän ilmoittajana (ihan ulkopuolisena työni puolesta) ja silloin lakimies kysyi ex-vaimolta, onko ositus tehty avioeron yhteydessä ja kun sitä ei oltu tehty, tarjoutui, maksua vastaan tietysti, tekemään sen. Eli olisi ehkä ollut asiallista kysyä asiasta, mutta muuten en näe mitään väärää tässä tai saamistasi vastauksista. Kuolema aiheuttaa todella paljon paperisotaa, jonka sureva joutuu hoitamaan ja samalla ottamaan asioista selvää.
Minustakin kysyjä on saanut erittän asiantuntevia, oikeita ja asiallisia vastauksia.
Mutta ainahan on näitä valittajia, jota kieltäytyvät ymmärtämästä yhtään mitään, vaikka rautalangasta vääntäen ja seitsemään kertaan selitettäisiin.
Tässä ilmeisesti kysyjä on saanut päähänsä että tämän vaimon olisi pitänyt periä appivanhempansa, ja nyt vaikka moneen kertaan on selitetty, että näin ei ole, niin hänen on vain ylivoimaisen vaikea uskoa, ettei pääse jaolle.
Eiköhän tässä lakimies toiminut väärin, koska ei kertonut osituksesta. Toivon totisesti, etteivät täällä "neuvoja" antavat ole oikeasti lakimiehiä.
Mitähän varten siihen perukirjaan kirjattiin leskenkin omaisuus?!
Ei kukaan aikuinen ihminen voi oikeasti olla noin tietämätön ettei ymmärrä mitä merkitystä on avioliitolla ja avio-oikeudella. Kai nyt jokainen avioliiton solmija selvittää mihin sitoutuu.
Ja eiköhän ne lakimiehet tee kaiken sen mitä heiltä tilataan.
Mikä tässä nyt ylipäätään on ongelma? Leski on hyvä ja vaatii sen osituksen ja tasingon lapsiltaan. Sillä se homma selviää.