Mä hyväksyin jo aikoja sitten sen, että tää tulee joskus loppumaan. Syystä tai toisesta. Mä oon pahoillani, oikeesti olen tosi pahoillani. Mulla on vaan sellanen fiilis, että mun aika jatkaa matkaa. Ei mulla ole ketään toista, ja tuskin hetkeen tuleekaan. En mä hetkessä susta ns yli pääse. Tää ei vaan riitä mulle enää, kaipaan jtn pysyvämpää. Jotain jolla on tulevaisuus. Kaipaan hellyyttä ja läheisyyttä, että joku pitää mua kainalossaan. Pitää hyvänä, kertoo mulle, että oon tärkeä. Hölmöhän tässä on kertoa, etenkin ekaa kertaa kuinka paljon mä sua rakastan. Sä olet ollut mulle niin paljon, ja mä en pysty sanoin kuvailemaan määrää kuinka susta välitän. En osaa kuvailla sitä tunteiden myrskyä mitä on ollut koko tän ajan sun kanssa. Kuinka paljon mä toivoin, että haluat enemmän. Olisit valmis. Ja kuinka paljon sattui, kun tajusin sä et tule koskaan olemaan valmis olemaan enemmän. Ja silti mun on todella vaikea päästää susta irti. En edes varsinaisesti haluisi, mutta tiän sen olevan mulle parempi. Ja tiän, että jonkin aikaa olo on kuin helvetissä sen kaipuun ja ikävän kanssa. Mutta uskon sen helpottavan. Mä ihan tosissaan rakastin sua enemmän kuin paljon. Sä olit mulle kaikki. Mä en vaan pysty tähän enää.
Toivottavasti annat minulle joskus vielä anteeksi.
Toivottavasti annat minulle joskus vielä anteeksi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miten voikin kirjoitus olla melkein kuin omasta suustani. Erotuksella vain, etttä hän tietää miten paljon häntä rakastan.
Eiköhän se toinen anna anteeksi kun ei teillä kerran mitään ole ollutkaan koskaan ettekä ole rakkautta tunnustaneet toisillenne. Toinen kun ei tiedä sinun salaisesti rakastaneen itseään niin ole vain huoletta.
Aivan typerä kirjoitus, jossain keskellä nettipalstaa. Eiköhän tuollaiset asiat hoidet irl.
Jos et ole vielä hänelle tätä kertonut niin pistä hänelle vaikka linkki tuohon viestiisi tai kopioi se hänelle. Et voi tietää oikeasti hänen ajatuksiaan tai tunteitaan mutta viestistäsi hän tietäisi hyvin sinun ajatuksesi. Surkeaa jos tuollainen rakkaus valuisi hukkaan :(
Äläkä kerro miksi kertoa kun ap tietää näköjään totuuden.jäisi vain pahaan koukkuun toisen lupaillessa kauniista sanoista turhia.
Jos yhteinen tulvaisuus on missään muotoa mahdollinen niin ei vahvojen tunteiden keskeltä kävellä pois.. Apn tietämä totuus on se mitä tämä toinen henkilö on itsestään ulos antanut. En nyt halua ap rohkaista sinua jäämään roikkumaan, päinvastoin. Minusta asiat on puhuttava selviksi ennenkuin jatkaa matkaa jos noin syvät tunteet. Jos yhteinen tulevaisuus ei ole mahdollinen niin silloin ymmärrän ettei ehkä kannatakkaan tunnustaa rakkauttaan mutta muussa tapauksessa tämä toinen ansaitsee mahdollisuuden päättää itse ja kertoa/näyttää tunteensa itse.
Itselläni on sellainen tilanne että tunteita on(uskoisin että molemminpuolin) muttei niinkään tulevaisuuden näkymiä ja ymmärrän ap:ta hyvin siinä että tällainen välitila on todella kuluttavaa. Jos hän sanoisi että rakastaa niin varmaan menisin läpi harmaan kiven edes nähdäkseni voisimmeko olla mutta nyt hän saa nähdä vain varjon omasta välittämisestäni. Melkoisen tekopyhää paasata kun itselläkin tällainen tilanne mutta tosiasia on että en tiedä mihin suuntaan haluan "meidän" suuntaavan
Tunteet vie ja järki vikisee mukana :)
Mikä estää todellista raakkautta, ei mikään.
Karma mitä se sinulle sanoo
Ensimmäistä kertaa kerrot ja senkin sitten tänne etkä hänelle.
Selkiinnyttäähän tuokin ajatuksia kun kirjoittaa tänne kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä ehkei tämä palsta ole se paras mahdollinen ellei sitten tykkää kivityksestä mitä täällä usein harrastetaan
Ei se häneen satu jos hän ei tuota enempää välitä kuin kerrot. Turhaa anteeksipyydellä täällä.
Kirjoitin selkiinnyttääkseni ajatuksiani, enkä ollut vielä valmis hänelle kertomaan. En tiedä rohkenenko päästää irti. Jäänkö sitten miettimään, mitä jos olisin vielä jaksanut odottaa? Toisaalta tässä olen olen ollut viimeiset kahdeksan vuotta. Odottanut, että hän olisi valmis kunnon suhteeseen, valmis sitoutumaan.
Hän tietää, että rakastan, vaikken ääneen ole kertonut. En vain halua sitä hänelle myöntää, tehdä itsestäni vielä haavoittuneemman hänen edessään. En ole itsekään helppo ihminen näissä asioissa, ehkä olen liian varovainen.
Hänen käytöksestään huolimatta uskon hänen tuntevan myös rakkautta minuun. Ehkä aika on meille väärä, ehkä tämä elämä on meille väärä?
Tiedän että on hölmöä kirjoittaa tänne, saati selittää kirjoitustaan. Oli vain johkin päästävä purkamaan.
aika ei ole väärä,eikä myöskään elämä. ehkäpä sinun hän ajattelee aivan samoin eikä uskalla ilmaista itseään. häpeän pelko voi olla liian suuri >> pelkää torjuntaa..
Monia ukkoja kahlanneena ja turhiin aikaa kuluttaneina sanon kokemuksesta että kun juttu alkaa sattumaan (toinen ei sitoudu tai suhde on sisällötön-;vallankäyttöä?) silloin kuvittelee rakastavansa.johtuu vallankäytöstä ja roikottamisesta kun pelkuri ei uskalla tai haluaa olla sekä vapaa että seksiä ja läheisyyttä.Sinulle aukeaa ihan uusi maailma miesten kanssa pelaamiseen kun tuon tajuat.
Jokainenhan tulkkaa tuota aloitustrollia omalla tavallaan, kaikille löytyy jotakin sopivaa, eikö niin? Muutamia epäloogisuuksia: Et ole koskaan uskonut, että asiasta voisi mitään tulla, silti et ole toiselle sitä kertonut tai jutellut. En tiedä kirjeen perusteella edes onko kysessä parisuhteessaan oleva ja kumppanilleen kirjoittava vai sinkku jotakin kaipaava. Mutta tosiasia on se, että jos jotakin asiaa epäilee se ei varmasti onnistu! Lisäksi kirjeen kirjoittaja ajattelee vain mikä on itselleen helpointa ja pyytelee anteeksi, jotakin mitä ei irl onnistu pyytämään anteeksi, eipä taida onnistua noin.
Kahdeksan vuotta odotusta: oli suhde ollut millaine tahansa, olisikohan aloittajan aika selvittää asiansa ja / tai mennä eteenpäin.
Mutta mistä ees tietää näkeekö se joku tota viestii! :》
8v. Olet hukannut elämästäsi vuosia. Takertunut johonkin mitä et voi saada. Onko naiset tosiaan näin tyhmiä...
8v. Ajattele nyt vähän.
Ala elämään.
Miesten ja bussien perässä ei kannata juosta. Aina tulee uusia.