meidän perheen tarina

umm vaikee sanoo mut yliluonnolllista mussa on mä nään tulevaan ensimmäinen tapaus oli mun uni mä näin että oltin mökillä mummu ui ja sai crampin jalkaan siina unes tapahtu just niin olen nyt 9 ja puoli vuotta ja se tapahtu sama siita unesta noin kuukausi myöhemmin ja olen antti asiala

tiedänkaiken kirjoitti:

umm vaikee sanoo mut yliluonnolllista mussa on mä nään tulevaan ensimmäinen tapaus oli mun uni mä näin että oltin mökillä mummu ui ja sai crampin jalkaan siina unes tapahtu just niin olen nyt 9 ja puoli vuotta ja se tapahtu sama siita unesta noin kuukausi myöhemmin ja olen antti asiala

Lue lisää

Niitä rajakokemuksia olisi kuitenkin mielenkiintoistalukea...!

Minulla on joitakin vastaavia kokemuksia. Olen herännyt vääränlaiseen todellisuuteen. Minulla on esim. ollut eri vaatteet päällä kuin nukkumaan mennessä, samoin muitakin pieniä eroavaisuuksia on ollut. Ja tietenkin se olento, joka yleensä jakaa uuden todellisuuden kanssani. Joskus ne ovat puhuneet minulle telepaattisesti, ottaneet kädestä kiinni. Näiden hetkien aikana olen puhunut tai huutanut muille kotona olleille ja nämä ovat vastanneet, mutta eivät syystä tai toisesta koskaan tule samaan tilaan olennon kanssa. Tilanteet eivät ole olleet pelottavia vaan päinvastoin luonnottoman rauhallisia. Olennot ovat yleensä kadonneet lopulta itsestään ilmaan. Samoin todellisuus haihtuu tai palautuu takaisin normaaliksi silmieni edessä.

Olen ollut yhteydessä kuolleisiin ihmisiin ja eläimiin. Ja joskus vaistoan henkilöiden ajatukset, jos ne kohdistuvat minuun. Mieleeni tulee yllättäen joku henkilö, jolla on asiaa minulle. Jos ajattelen kovasti jotakuta henkilöä, hän yleensä soittaa minulle. Samoin mieleeni tuli yhtäkkiä naapurini pari vuotta sitten jouluna. Iski haikea kaipuu ja tajusin, ettemme olleet nähneet vähään aikaan. Muutaman päivän päästä kuulin, että naapurini oli sinä päivänä kuollut.

Lapseni ovat myös satunnaisesti nähneet tai kokeneet jotakin. Esikoiseni ilmestyi minulle ennen syntymäänsä, ennen raskautta, ja pyysi lupaa syntyä minulle. Hän kuvaili 3-vuotiaana ruumiista irtautumista, mitä en silloin oikein ymmärtänyt, mutta myöhemmin luin, että se on tavanomaista juuri tuon ikäisille. Hän myös näki kummituksia tai "valkoisia pieniä otuksia". Myöhemmin hän näki kotonamme jonkin tumman olennon, jota me aikuiset emme nähneet. Koiramme kuitenkin näki ja ulvoi ja haukkui tyhjälle. Menin sitten kerran seisomaan siihen, jossa pojan mukaan olento oli. Koira ja poika menivät sekaisin pelosta, mutta totesin sitten tyynesti ilmaan, että jos otuksella on jotakin asiaa, kannattaa näyttäytyä tai lähteä. Sen jälkeen poika eikä koira ole siihen reagoinut eli kaiketi lähti :)

Välillä tavaroita putoilee itsestään tai muuta eriskummallista tapahtuu. Alan suhtautua niihin huumorilla, enkä ota niitä vakavasti. Muutama viikko sitten hyllyltä putosi valokuvakehys, jonka olin askarrellut tyttärelleni, siinä oli kiinni pieniä hello kitty -hahmoja. Kehys oli ollut paikoillaan yli vuoden, joten aika erikoisesti se putosi ja kittyt lensivät pitkin lattiaa. Keräsin ne, vein tyttärelleni ja käskin hänen kiittää pahoja henkiä lahjasta. Kehyksen heitin roskikseen, vaikka se ei, yllättäen, mennyt rikki. Mieheni tietysti pelkää näitä asioita ja oli järkyttynyt sanoistani, mutta olen todennut, että kannattaa pitää välit hyvinä kaikkiin henkiin :) Myös niihin pahoihin. Sitten ei tavarat enää putoile.