Onko eripuraa vanhoillislestadiolaisuudessa? Tämä ilkeä kysymys voidaan ohittaa helposti sanomalla, että aina sitä on ollut! Mutta nyt on paikallaan todeta, että usein on ollut kysymys ulkonaisista asioista esim. televisiosta, korvakoruista yms. , mutta nyt on enemminkin kysymys syvällisistä hengellisistä käsityksistä, mitä oikea usko on ja miten se ilmenee ja keskeisintä tässä on Kristuksen osuus: Onko Hän seurakunnan Pää, vai antoiko Hän ohjaimet seurakunnalle ja jäi itse ikäänkuin sivuun? Yksittäisten Raamatun kohtien perusteella voi tulla sellainen käsitys, että Jeesus Kristus antoi taivasten valtakunnan avaimet seurakunnalle, mutta enemmistö Raamatun kohdista taas puoltaa Jeesuksen Kristuksen osuutta. Kun sanotaan: "Pitää ottaa koko Raamatun tekstit huomioon ja katsoa kokonaisuutta ja yhtenäistä "punaista lankaa" läpi Raamatun, niin väistämättä tulee siihen johtopäätökseen, että kaikkinainen valta on edelleen Jeesuksella Kristuksella ja ainoastaan usko Häneen pelastaa ja antaa synnit anteeksi. Ei valtaa ole siirretty tai edes jaettu, vaan se, mikä käsitetään liikkeessämme vallaksi antaa syntejä anteeksi (avainten valta) on siinä, että oikea, aito usko on rakennettu uskoon Jeesukseen Kristukseen, Jeesuksen Kristuksen päälle, niin tässä uskossa ja sen eteenpäin viemisessä on sisäistetty taivasten valtakunnan avaimet, sillä USKOSSA JEESUKSEEN KRISTUKSEEN saa synnit anteeksi ja AVAUTUVAT TAIVAAN PORTIT.
Eripuraa???
rtdd
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jumalan valtakunnan talostelussa mitään hätää ole. Eripuraa toisinaan tahtoo kasvaa korvien välissä.
"eripura" niin kuin aivosyöpä - siitä tuli ohjelmaa eilen TV:ssä - taikka niin kuin eräänlainen sieni, joka pikkuhiljaa märättää korvien välin.
Kun eräissä toisissa ketjuissa kyseltiin, ovatko syötäviä nämä
- sapatti (kysyjä oli sekoittanut se spagettiin)
- stratosfääti (kysyjän mielestä se kuulosti ranskalaiselta herkulta
- devalvaatio (kysyjän mielestä sanassa oli lihaisan läskisoosin maku)
niin ERIPURA voisi olla ehkä jonkinlaista jälkiruokaa, mansikkarahkaa taikka semmoista. Rauhanyhdistykselläkin, silloin kun on ruokailu, voisimme tilata:
- Annos eripuraa, kiitos.
No ihan peruskäsitteetkin ovat hukassa:
-RAKKAUS: miten vaatiminen ja rakkaus voidaan yhdistää? Eräs liikkeen korkeasti oppinut teologi opetti pari kolme vuotta sitten radion iltahartaudessa, että rakkauden teot perustuvat aina vapaaehtoisuuteen,
Rakkauden käsitteeseen ei edes voi sisältyä mitään painostamista, uhkailua ja vaatimista tai velvoitusta. Onko näin menetelty Jyväskylässä ja tässä Tuomaksen tapauksessa? Rakkautta on jotenkin alettu käyttää vallankäytän välineenä ja vaaditaan rakkautta ja uhkailukeinona. Ei sitä voi koskaan vaatia.
- OMANTUNNON VAPAUS: Kannattaisi lukea luterilaisten tunnustuskirjojen periaatteet. Ehdonvallan asiat ovat sellaisia, ettei niihin edes saa mennä toisten ihmisten elämässä puuttumaan. Eikä ihmisiä voi tuomita sillä perusteella, että he elävät eri tavalla. Yleensäkin tuomitseminen on sopimatonta, mistä aiheesta löytyy esimerkiksi uusimmassa Rauhan Tervehdys lehdessä oululaisen J yrkin V aaramon haastattelu. Löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta rauhantervehdys.fi.
- SEURAKUNNAN ASEMA: Kannattaisi lukea tunnustuskirjat ja Lutherin valitut teokset. Luterilaisuudessa ei seurakunnalla ole niin korkeaa asemaa. Olen löytänyt mm. Lutherin kannanottoja, joissa on sanottu, ettei kristitylle saa asettaa minkäänlaista lakia ilman hänen omaa tahtoaan. Raamattu on elämän ja uskon ylin ohje eikä seurakuntaa voi nostaa sen rinnalle. Oli tärkeä kysymys myös uskonpuhdistyksen aikana. Tärkeä osa siinä oli, että seurakuntalaiset saivat itse lukea Raamattua ja ottaa selville, miten siellä oikeasti opetetaan. L liike olisi samanlaisen uskonpuhdistuksen tarpeeessa.
- KETKÄ OVAT OIKEITA USKOVIA? Alkuseurakunta on jakaantumaton, joten Raamatussakin on vain ohjeita oikeiden henkien tutkimiseen, kuten Johanneksen 1. kirjeen 4. luvussa. Yleensäkin rakkauden luonnetta on käsitelty tässä kirjeessä.
Kyllä se on niin kuin aina on ollut. Seurakunnan johtajat vedättävät tyhmiä seurakuntalaisia ja saavat tästä joko aineellista hyvää tai ainakin ylemmyydentunnetta. Jumalien olemassaolo on yhä todistamatta, toisaalta ymmärrämme nykyisin muinaisten jumalan tekoina pitämiä asioita erittäin hyvin. Jostain kummallisesta syystä osa ihmisistä on niin mieleltään heikkoja, että ovat vahvempien ohjailtavissa ja uskovat vielä taikavoimiin ja maagisiin jumaliin.