kysymyksiä kysymyksien jälkeen...

Kyllä isällä on mahdollisuus lähihuoltoon. Helpointa on jos vanhemmat sopivat niin keskenään ja pyytävät tuomioistuinta vahvistamaan sopimuksen. Sopimus on hyvä laadittaa asianajajalla, joka erikoistunut perheoikeuteen. Lastenvalvoja ei paras vaihtoehto. Sopimuksen pitää olla kaikinpuolin mahdollisimman yksiselitteinen ja niin hyvin laadittu että aukkoja ei jää. Hyvä lakimieskään ei aina tähän pysty, siksi luonnos tulee itse lukea huolella ja miettiä jokainen kohta hyvin tarkaan . Tämä on todella tärkeää, koska vaikka asian sopisi, niin kukaan ei takaa että tulevaisuudessa välit ovat yhtä hyvät.

Toinen vaihtoehto saada yksinhuoltajuus (tai lähihuoltajuus) on hakea sitä oikeudessa. Lopputulos on kuin pajatsossa ellei aivan selkeää todisteaineistoa ole esittää. Ja silloinkin. Lähtökohtana (valitettavasti) voidaan todeta, että ns. vakiintuneet olosuhteet nähdään helposti lapsen etuna siitäkin huolimatta, että olisi todistusaineistoa niiden haitallisuudesta. Tuomari todennäköisesti määrää ns. olosuhdeselvityksen, joka tarkoittaa vanhempien yhetisiä tapaamisia olosudeselvittäjillä, kotikäynnit ja ehkä lasten kuulemisen. He tilaavat vanhempien paperit terveydenhuollosta selvittääkseen päihde- ja mielenterveydenongelmia. Eli tilanne, jossa toisella vanhemmalla on mielenterveysongelmia, mutta ei ole puhunut siitä terveydenhuoltoon, tai ei käy siellä, niin siihen eivät voi puuttua mitenkään eikä sitä oteta huomioon.

Olosuhdeselvittäjät eivät puutu asioihin, eivtkä kai pitäisi tehdä tulkintoja, mutta kirjata miltä asiat näyttävät. Eli onko koti sotkuinen ja asianmukainen lapselle, joka todellakin tulkinnan varainen asia. Olosuhdeselvittäjien ammattitaito vaihtelee hyvinkin paljon. Se ei millään tavalla nykyisellä menettelytavalla ainakaan meillä selvittänyt yhtään mitään. Päin vastoin, toinen osapuoli senkun vääristeli asioita. Ja se on tehokasta. Eli mitä enemmän lapsi lahjoo ja esittää asiat ruusuisina, sen paremmin sillä osapuolella menee. Se, että halua oll rehellinen ja suoraselkäinen ihminen, ei takaa järkevää lopputulosta. Olosuhdeselvittäjillä ei yleisesti ottaen ole sellaista psykologista koulutusta, että havaitsisivat (mielenterveyshäiriöisen) satuilut ja osaisivat erottaa ne todesta. Tai voi olla niin, että pelkäävät selkeästi fanaattista asiakastaan ja eivät uskalla kirjata oikeita havaintojaan....Mitään standardimenetelmää ei liene heillä käytössä. Jos tuomari ei jaksa nähdä vaivaa selvittääkseen lapsen todellista etua, menee hän olosuhdeselvityksen mukaan.

Jos sinulla on aikaa, pitkää hermoa ja näyttelijänkykyjä (normaalin terveen vanhemmuuden lisäksi), niin oikeuden kautta menemistä voi harkita. Myös kotivakuutus, joka kattaa tällaiset oikeudenkäynnit, tai julkinen oikeusapua tai iso rahatukko, ovat edellytyksiä.

Isänä sinulla on myös lähtökohtaisesti heikompi asema (valitettavasti). Lähes kaikissa tapauksissa lähihuoltajuus on äidillä. Äidin haitallisuus omille lapsilleen on todellinen tabu. Hulttio ja huono isä on helpompi uskoa todeksi. Vanhat asenteet jylläävät.

Siis huomasitko tuossa muuttuneen tilanteen huolto luonapito asiassa.

Lapset jo isän luona mutoin paitsi joka toinen viikonloppu. Eli toisin päin mitä normaalisti isälle suodaan lain puitteissa.

Väkivallasta todisteet lääkäriltä ja lastensuojelusta.

Käynyt selvästi ilmi että lapset pelkäävät äidinluona lastensuojeluun.