Hei. Olen 14 vuotias tyttö. Ja epäilen että poden masennusta... Tuntuu oikeastaan että kaikki ilo on kadonnut elämästä... :( Tulen myös ahdistuneeksi pelkästä katsekontaktista. Olo on niin tyhjä ja olen aiva eksynyt... minulla on jokin ahdistunut tunne kaulan/rinnan kohdalla... Itkin ennen koska minulla oli paha olla mutta nyt en jaksa enää edes itkeä... Viiltelen itseäni myös... ei niistä viiltely haavoista ikinä vuoda verta mutta ne muuttuu vaaleiksi ja "turpoaa" ... turvotus kestää ehkä päivän... Minuĺla on ihan hyvä perhe mutta kun olin pieni äiti puoleni ja isäni antoi selkäsaunoja... Sitä tapahtui ehkä n. 4 kertaa... äiti puoleni laittoi huoneeseeni nahkaremmin ja sanoi että jos yhtään kiukuttelen niin saan tällä selkään.
Masennusko?
Tarvitsenapuanytt
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostaa masennukselta. Kannattaa mennä lääkärin juttusille.
Yleensä nuoret kokevat että perheessä on kakki hyvin. Heillä on vain oma kokemus perheestä. Koetko että olet saanut rakkautta ja arvostusta. Kyllä lapsen pitää saada kiukutella ja ilmaista avoin, että on paha olla. Vaikuttaa että sinua nujerrettu.
Olet kuitenkin arvokas ja myös lapsella ja nuorella on oikeus kokea ihmisyyttä ja tunteita monella tapaa.
Mene juttelemaan vaikka koulussa jonkun aikuisen kanssa, kuraattori, terveydenhoitaja, mummon, täti ym. aikuinen.
Tietenkin voit kirjoitella myös täällä. Vastaukset ovat kyllä aina mitä ovat.
Ei teillä nuorillakaan aina niin helppoa ole.
Joo käyn kerran viikossa koulupsykologilla... se on aikamoista jaarittelua mutta se on auttanut vähän... Minua vain pelottaa että hän ei usko minua... Tai että hän ei osaa enää auttaa minua... Että joudun elämään tämän hirveän tuskan kanssa :(
Jatka psykologin luona käymistä, on hyvä olla säännöllinen keskusteluyhteys luotettavan ihmisen kanssa, se helpottaa aina.
muiden lasten kanssa, siinä se .
Itellä myös masennus... mutta niin Käytätkö masennuslääkkeitä? Itellä venlafaksin 150 mg ja toimii.
Ota härkää sarvista ja soita kunnan terveysasemalle varataksesi ajan keskustellaksesi mielenterveydestäsi (vielä parempi jos on varaa yksityiseen, niin suoraan prykiatrian lääkärille aika). Itse kyllästyin tähän väsymykseen ja voimattomuuteen täyttäessäni 18, 3 vuotta sairastumiseni jälkeen, ja edelleen lääkityksen alaisena (en valita, helpottaa huomattavasti elämää), mutta tuntuu, että jos olisin jo nuorena hakeutunut hoitoon, parannuskeino olisi löytynyt. Nyt kyynisenä ja "vanhana" usko on kadonnut, ja tiedän syöväni lääkkeitä koko ikäni, jos haluan elää. Toisaalta kela korvaa, joten mikäs siinä....