heräsin mä synkin riimein
poistunut on kaikki valo
hämärässä kylpee talo.
Öisin ei saa millään unta
taivas sataa mustaa lunta
ajatukset kehää kiertää
tulevaisuus mieltä hiertää.
Tyhjä katse, ontot sanat
paniikki ja kyynelvanat
unelmat jää puolitiehen
aika tempaa matkamiehen.
Käännänkö mä toisen posken
nähdessäni Tuonen kosken
sinne lipuu hiljaa lautta
pitkän virran uoman kautta.
Näenkö myös mustan sauhun
kuulen vahvan veden pauhun
ajaudun sen kaiken mukaan
auttaa ei voi silloin kukaan.
Mua odottaa kai vanhat tutut
elämäni parhaat jutut
nähdä saan myös uuden ajan
mentyäni yli rajan.
Näin kohtalo se joskus potkii
nälkäisenä sielun hotkii
sylkee suustaan jätteet ulos
elämä on tyhjän tulos.
poistunut on kaikki valo
hämärässä kylpee talo.
Öisin ei saa millään unta
taivas sataa mustaa lunta
ajatukset kehää kiertää
tulevaisuus mieltä hiertää.
Tyhjä katse, ontot sanat
paniikki ja kyynelvanat
unelmat jää puolitiehen
aika tempaa matkamiehen.
Käännänkö mä toisen posken
nähdessäni Tuonen kosken
sinne lipuu hiljaa lautta
pitkän virran uoman kautta.
Näenkö myös mustan sauhun
kuulen vahvan veden pauhun
ajaudun sen kaiken mukaan
auttaa ei voi silloin kukaan.
Mua odottaa kai vanhat tutut
elämäni parhaat jutut
nähdä saan myös uuden ajan
mentyäni yli rajan.
Näin kohtalo se joskus potkii
nälkäisenä sielun hotkii
sylkee suustaan jätteet ulos
elämä on tyhjän tulos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olipa synkistelyistä synkin runo. Kevät on tulossa, elämä voittaa ja rakkaus kukoistaa!
Uskaltaako tuollaista mennä varmaksi lupaamaan kenellekään.
Kolmesti saman viikon aikana tehnyt mieli nielaista kieleni, kun olen mölähtänyt vastaantulijalle ajattelemattomat sanat.
Tapaus yksi. Minä: "Katohan, vielähän säkin oot hengissä". Vastaus: "No joo, just ja just (sitten surullinen kertomus kroonisesta sairaudestaan, mikä pahenee ja pahenee...)
Tapaus kaksi. Minä: "Ohhoh, vauw, ootpa sä laihtunu". Vastaus: "Mmmm, mulla on haimasyöpä".
Tapaus kolme. Minä: "Terve!" Vastaus: "Voi kun oisinkin..."
Tästä lähtien sanon vain; hei, mitäs kuuluu.
Sano neljännelle, "ylistetty ollos sinä kuolevainen kuten minäkin".
Paljonko sinulle on elinaikaa luvattu?
Miehelle menneisyyden.
En ole oikeestaan muuta oppinut kuin sen et ,mustaa, pimeää ikuisuutta ei ole .
Sulla on sellanen tumma ja vahva ote runoos , synkkiäkin ne ovat kuin elämä yksinäisellä tuleen tuijottajalla.
Elämän makusia.
Elämämme on kuin ruoho
kun tuuli puhaltaa sen yli
ei sitä enää ole
Elonpäivistämme emme tiedä kukaan
milloin lähdemme soutajan mukaan.
Viikkokaudet mietiskellyt
päätä sitten pyöritellyt:
Kirjoitanko vielä - en, en nyt!
Josko vaikka huomenissa
uuden aamun tunnelmissa
saisin aikaan runon sievän?
Tänään syntyis teksti rujo:
mustanharmaa, mökkyräinen
tuskin edes selväpäinen.
Jospa uni auttais luomaan
runon viisaan, jopa kauniin?
Toivotaan. Siis huomisiin!