Mietin onko kokemuksia äitienpäivästä isäpuolensa?
Lapsi on kaksi vuotias ja ajattelin luoda jonkinlaista perinnettä pojalle.
Ajattelin sen perinteisen että askarrellaan kortti ja käydään ostamassa joku äitienpäivä lahja. Annetaan sitten aamupalan yhteydessä sänkyyn.
Kuinka omituiselta teille lukijat tämä kuulostaa ?? Lapsi on kumminkin sen verran pieni ettei itse pysty tekemään sitä...
Mielipidettä asiasta
Lapsi on kaksi vuotias ja ajattelin luoda jonkinlaista perinnettä pojalle.
Ajattelin sen perinteisen että askarrellaan kortti ja käydään ostamassa joku äitienpäivä lahja. Annetaan sitten aamupalan yhteydessä sänkyyn.
Kuinka omituiselta teille lukijat tämä kuulostaa ?? Lapsi on kumminkin sen verran pieni ettei itse pysty tekemään sitä...
Mielipidettä asiasta
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hienoa. Ei muuta.
Hienoa. Tehkää äitienpäivästä omanlainen. Ota pienelle kuvia muistoksi! ...Ja muistattehan, että jos siellä omn isän puolella on mummi, niin korttia ja kukkia sinnekin. Isäpuoli saa olla lapselle tärkeä ja osa elämää, mutta muistaa pitää myös lapsen biologisen isän puoleinen suku.
Jos biologinen isä haluaa lapsen kanssa muistaa äitiä, se hänelle myös suotakoon.
Muuten ihan hienoa minunkin mielestä että luot sellaisen perinteen niinkuin mainitset.
Miksi biologinen isä haluaisi muistaa lapsen äitiä? En kysy mitenkään ilkeilläkseni, vaan ihan vilpittömästi ihmetellen.
Lapsi haluaa muistaa, koska kyseessä on lapsen äiti, ja on äitienpäivä. Puoliso haluaa muistaa, koska tuo nainen on äiti siinä perheessä.
Mutta ei lapsen äidin biologisella isällä pitäisi käsittääkseni olla mitään syytä muistaa äitienpäivänä? Voi muistaa omaa puolisoaan tai omaa äitiään.
En minä itse ainakaan haluaisi että lasteni biologinen isä muistaisi minua äitienpäivänä. Tulisi vähintäänkin omituinen fiilis. Ihan ok väleissä ollaan, mutta en ole hänen äitinsä, enkä äiti hänen kodissaan, enkä hänen puolisonsa.
Eikös se lapsen biologinen isä huolehdi oman suvun muistamisista lapsen kanssa silloin kun lapsi hänellä? Jos minä tai mieheni nyt alkaisimme lasten kanssa minun entiselle anopille äitienpäiväjuttuja viemään, niin olisihan se aika tungettelevaa. Eiköhän ole parempi että annetaan ihmisille oma rauha, ollaan hyvissä väleissä, eikä tuppauduta sinne minne ei asiaa ole. Lapset muistavat isän puolen mummiaan sitten isänsä kanssa.
No ajatellaan vaikka että lapsen isä haluaisi auttaa lasta laittamaan äidille kortin. Onko siinä mitäään pahaa. Se kortti on lapselta eikä isältä. Sitten isonpana lapsi voi itsenäisesti laitella äidille kortin ihan itse.
Sinänsä hienoa että ap. isäpuoli yhdessä lapsen kanssa tekee kortin. Kaikillahan näitä isäpuolija ei ole niin miksei.
Hmmmm. Minä en tee lapseni äidille mitään koska asennoidun ettei häntä ole olemassa kuin se minuutti missä lapsi vaihtaa autoa !!!
JOS lapsen äidillä ei ole uutta puolisoa, niin tuollaista lapsen auttamista vaikka kortin teossa voi lapsen biologinen isä harkita. Mutta siis niin, että lapsi sen kortin antaa, eikä kortti ole lapsen isältä. Useimmiten lapset ovat kuitenkin tarhassa/perhepäivähoitajalla/koulussa, ja siellä tehdään kortti. Eli lapsen isää ei siihen hommaan tarvita. Lapsen isä voi muistuttaa lasta, että annathan kortin sitten äitienpäivänä.
Mitäs sanotte siitä kun eräs ex-vaimo valitti kun ei saanut täytekakkua äitienpäivänä. Lapsi oli ehkä kolme-vuotias eikä tietenkään osannut kakkua tehdä. Kai sen lapsen isän olisi pitänyt tulla vääntämään sitä kakkua vaikka ex-vaimo oli nimenomaan itse halunnut erota. Sitten hänelle kuulemma miehen pitää antaa kortti ja kukat/lahjat siihen päälle. Vieläkin valittaa, vaikka poika on jo aikuinen, että pojan isän pitäisi muistaa häntä äitienpäivänä.
No nämä ovat niitä exiä joille ex-mies on työntekijä ja jokapaikan korjaaja. Syyllistäjä pahimmasta päästä.
Voi lapsiparka. No, edestäpä löydät, mitä taaksesi jätät.
no en löydä en ole EX puolisolle missään velvollisuudessa
Kysymys onkin lapsesta.
No lapsi tekee minkä tekee mutta minulle hänen äitiä ei ole olemassa... ...joten edes koiran paskaa en hänelle laita !
Ymmärrän kyllä, että sinun elämäsi on sinun elämäsi, eikä siinä lapsi merkitse mitään. Asennoitumisellasi teet lapsellesi paljon pahaa. Lapsesi identiteetti muodostuu hänen vanhempiensa välisistä suhteista ja edes jonkinlaisesta säällisestä kunnioituksesta, vaikka niin ikävästi olisi käynytkin, että vanhemmat eivät elä ja kasvata tätä lasta yhdessä.
Et sinä mitään ymmärrä lapsi ja vaimo on tärkeintä elämässä mutta lapsen ÄITI ei ole meillä missään asemassa !
Minulla on yksi oma biologinen lapsi ja kahdelle lapselle olen isäpuoli. Äitienpäivänä meillä on paikalla puolison lapset, eli biologinen lapseni on silloin biologisella äidillään.
Mulla on tapana ollut puolison lasten kanssa yhdessä ennen äitienpäivää hankkia joku kiva pieni lahja, jonka ideoinnissa lapset on mukana. Usein kortit lapset on askarrelleet tarhassa, mutta jonain vuonna ollaan yhdessäkin askarreltu jotain. Yhdessä askartelut ja lahjan hankinta me tehdään etukäteen, siten että myös äitienpäivää muualla viettävä lapsi osallistuu. Onhan puolisoni kuitenkin hänellekin äitipuoli.
Kakkua en ala vääntämään, kun en osaa. Mutta aamupala viedään porukalla sänkyyn, ja pullat ostetaan. Käydään usein syömässä joko ravintolassa tai mummulassa. Mukavia päiviä on ollut. Ja vaikka olenkin vähäsanainen mies, ni täytyy sanoa että puolisko on kyllä hurjan hyvä äiti ja äitipuoli. Parempaa en tiedä. On päivänsä ansainnut.
Ihan hieno juttu, mitä aloittaja suunnittelee.
Muille ketjussa voisi sanoa, että ei kai se nyt mahdotonta olisi biologiselle isällekään auttaa lastaan valmistamaan ja ostamaan äitienpäivälahjan vaikka olisikin erottu. Kyseessähän on äitienpäivä eikä vaimonpäivä. Kyllä se nainen aina lapsen äiti on vaikkei enää vaimo olisikaan. Mitä tuohon isoäitien muistamiseen tulee, niin eiköhän se ole luontevinta tehdä niin, että oma lapsi hoitaa asian.
Kiitos vastauksista.
Ja jos oikea isä haluaa muistaa niin se pitää tottakai hänelle suoda mahdollisuus. Korttien askartelun ja lahjojen ostoon. Niin varmaankin itse toimisin jos olisi oma biologinen lapsi kyseessä.
Mutta näen sen yhtätärkeänä sen isäpuolen roolissa tehtävänä, että lapsella on mahdollisuus saada jonkinlainen Malli päivästä. Ja varsinkin aamupalan viennistä sänkyyn. J
Kyllä, kyllä. Lapsi on varmaan innoissaan ja iloinen. Hänelle jää hyvät ja varmaankin onnelliset muistot äitienpäivästä.
Se vielä että tuommoinen asia lähentää varmaan lasta ja sinua.
Ja ehkä hieman kaukana olisi isäpuoleinen suvun muistaminen. Voisin ymmärtää jos olisi tekemisissä edes vähän. Mutta se tuntuu liian tungeksivalta vain.
Kuulostaa hienolle idealle. Saatte pojan kanssa yhteisen jutun josta tulee varmasti tärkeä perinne teille kaikille. Itse olen eronnut lasteni isän kanssa laste ollessa 8 ja 9 vuotiaita. Heidän isänsä tai äitipuolensa on aina lasten vielä ollessa alaikäisiä antaneet lapsille rahaa ja apua että saavat ostaa minulle äitienpäiväksi jotain kivaa yllätystä. Olen arvostanut tekoa. Ehkäpä jos minulla olisi ollut uusi suhde, tämä uusi mies olisi ollut lasteni apuna niinkuin sinäkin nyt.