Hei
Voisiko joku hieman antaa vinkkejä 40 rajapyykin ohittaneelle miehelle. Olen melko pitkään tuntenut itseni väsyneeksi vähän kaikkeen arkipäivien rutiineihin. Asun yksin melkosen isossa kaupungissa, missä en tunne juuri ketään poislukien työpaikan väki, jonka kanssa en edes halua olla tekemisissä työajan ulkopuolella ja muutaman muutamia muita ( tosin suurin osa niistäkin joiden kanssa olen ollut tekemisissä eivät juurikaan ole pitäneet enää yhteyttä sen jälkeen kun ovat perheen perustaneet). Työelämässä olen pysynyt, mutta viime vuodet ovat olleet aivan hirveää pakkopullaa. Ei kiinnosta koko paikka ollenkaan. Yksinkertaista ja ikävää työtä. Pois lähtisin heti jos löytyisi muuta tilalle.
6-7 vuotta sitten harrastin aktiivisesti liikuntaa, mutta jouduttuani isompaan leikkaukseen tuli melko totaalinen stoppi. Ei sen vuoksi etten pystyisi vaan siitä toivuttuani ei ole vaan löytynyt motivaatiota aloittaa uudestaan. Monta kertaa olen aloittanut, mutta parin kk päästä motivaatio loppuu moneksi hetkeksi kokonaan. Nukkuminen tuotaa ajoittain melkolailla ongelmia. Välillä ihan ok, välillä en saa iltaisin nukuttua, välillä herään 4-5 välillä vaikka voisi nukkua vielä pitkään. Kaikenlaiset ihmeelliset pelonsekaiset tunteet, mitkä koskevat esim tulevaisuutta tulevat silloin tällöin mieleen.
Työpaikallani muutama kolleega on vihjaillut melkosen selvästi, että kärsin masennuksesta ja olen alkanut pitää sitä hyvinkin todennäköisenä. Työterveydessä meillä on määräajoin terveystarkastus. Joku aika sitten kävin ja huomasin puhuvani siellä aivan jotain muuta kuin mikä on tosi (että pitäisin työstäni, kokisin työn mielekkääksi ym huttua).
Olen nyt kuitenkin alkanut valmistautua siihen, että ottaisin itseäni viimein itseäni niskasta kiinni ja menisin puhumaan lääkärille asioistani, mutta sitten päästäänkin isoon ongelmaan. Suoraan sanottuna pelottaa nuo lääkärissä käynnin seuraukst. Voiko lääkäri määrätä jotain lääkitystä-onko sitä pakko otaa vastaan ? Voiko määrätä psykologin puheille ? Tai mitä ylipäätään voi tuolta tulla eteen ???
Kiitos mahdollisista asiallisista vastauksista.
Voisiko joku hieman antaa vinkkejä 40 rajapyykin ohittaneelle miehelle. Olen melko pitkään tuntenut itseni väsyneeksi vähän kaikkeen arkipäivien rutiineihin. Asun yksin melkosen isossa kaupungissa, missä en tunne juuri ketään poislukien työpaikan väki, jonka kanssa en edes halua olla tekemisissä työajan ulkopuolella ja muutaman muutamia muita ( tosin suurin osa niistäkin joiden kanssa olen ollut tekemisissä eivät juurikaan ole pitäneet enää yhteyttä sen jälkeen kun ovat perheen perustaneet). Työelämässä olen pysynyt, mutta viime vuodet ovat olleet aivan hirveää pakkopullaa. Ei kiinnosta koko paikka ollenkaan. Yksinkertaista ja ikävää työtä. Pois lähtisin heti jos löytyisi muuta tilalle.
6-7 vuotta sitten harrastin aktiivisesti liikuntaa, mutta jouduttuani isompaan leikkaukseen tuli melko totaalinen stoppi. Ei sen vuoksi etten pystyisi vaan siitä toivuttuani ei ole vaan löytynyt motivaatiota aloittaa uudestaan. Monta kertaa olen aloittanut, mutta parin kk päästä motivaatio loppuu moneksi hetkeksi kokonaan. Nukkuminen tuotaa ajoittain melkolailla ongelmia. Välillä ihan ok, välillä en saa iltaisin nukuttua, välillä herään 4-5 välillä vaikka voisi nukkua vielä pitkään. Kaikenlaiset ihmeelliset pelonsekaiset tunteet, mitkä koskevat esim tulevaisuutta tulevat silloin tällöin mieleen.
Työpaikallani muutama kolleega on vihjaillut melkosen selvästi, että kärsin masennuksesta ja olen alkanut pitää sitä hyvinkin todennäköisenä. Työterveydessä meillä on määräajoin terveystarkastus. Joku aika sitten kävin ja huomasin puhuvani siellä aivan jotain muuta kuin mikä on tosi (että pitäisin työstäni, kokisin työn mielekkääksi ym huttua).
Olen nyt kuitenkin alkanut valmistautua siihen, että ottaisin itseäni viimein itseäni niskasta kiinni ja menisin puhumaan lääkärille asioistani, mutta sitten päästäänkin isoon ongelmaan. Suoraan sanottuna pelottaa nuo lääkärissä käynnin seuraukst. Voiko lääkäri määrätä jotain lääkitystä-onko sitä pakko otaa vastaan ? Voiko määrätä psykologin puheille ? Tai mitä ylipäätään voi tuolta tulla eteen ???
Kiitos mahdollisista asiallisista vastauksista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Todellakin kannattaa mennä puhumaan asioista lääkärin kanssa. Itse olin hieman vastaavanlaisessa tilanteessa ja pitkään sinniteltyäni menin viimein työterveyslääkärin vastaanotolle. Keskustelun jälkeen sovittiin uusi vastaanottoaika ja pääsin työterveyden kautta keskustelemaan työpsykologin kanssa pari kertaa.
Tämän jälkeen sain - edelleen työterveyden kautta - lyhytterapiajakson jonka jälkeen jatkoin terapiaa samalla terapeutilla Kelan tuella omakustanteisesti. Lääkitystäkin on ollut, mutta en usko että sitä olisi ollut pakko ottaa vastaan jos en olisi halunnut. Tällä hetkellä yritän elää ilman lääkitystä. Koko ajan olen käynyt normaalisti töissä.
Suosittelisin tekemään toimenpiteitä oman voinnin parantamiseksi ja hakemaan apua. Kannattaa ajatella että hakeutumalla eteenpäin asiassa on mahdollisuus siihen että jossakin vaiheessa - ei välttämättä heti eikä kovin nopeasti - elämä voi olla nykyistä parempaa. Jäämällä sinnittelemään yksin synkkä kierre helposti vain syvenee ja samalla menee hukkaan hyviä vuosia omasta elämästä. Jos lääkärille puhuminen tuntuu vaikealta, hyvä menettelytapa on vaikkapa kirjoittaa ylös kotona itseä ahdistavia asioita ja päättää että kun pääsen lääkäriin niin puhun ainakin nämä.