Meidän perheessä siis ongelmana pelaaminen. Tai siis minä näen sen ongelmana, mieheni ei. Mieheni pelaa pleikkaria, ei mitään muuta. Hänen pelaaminen suorastaan alkaa jo ärsyttämään minua. Hän ei välttämättä pelaa kovinkaan montaa tuntia putken mutta useasti päivässä JA valvoo pitkälle yöhön sen takia. Aina kun minä olen poissa kotoa, mieheni käyttää sen ajan pelaamiseen, joka kerta! Useasti olen pyytänyt esim ripustamaan pyykit sillä välin kun olen esim luennolla ja voitte vaan arvata miten on käyny ku tulen kotiin?! Hän on unohtanut koko homman sen pelaamisen takia. Kerran lähdin luennolle ja olin laittanut ruuan uuniin ja sanoinkin tarkan ajan, milloin se pitää ottaa pois, no...oli unohtanut sen uuniin ja ruoka oli pilalla...
Mieheni ei juurikaan hoida mitään asioita. Minä hoidan meidän perheen talouden täysin. Olen yrittänyt sanoa hänelle että hänenkin pitää osallistua mutta ei. Välillä tuntuu siltä kuin olisi 2 lasta kotona! Niin, meillä siis yhteinen muksu, alle vuoden ikäinen...minä imetän öisin vielä ja muutenkin heräilen vauvan ääntelyihin ja itkuihin, mitä mieheni tekee? Hän kuorsaa tyytyväisinä mielin sohvalla! (Hän on nukkunut sohvalla jo puoli vuotta, koska hän aina simahtaa sinne valvottuaan). Aamuisin kun muksu herää 7 aikaan, revin mieheni ylös jotta hän saa olla muksun kanssa ja minä saisin edes muutaman tunnin nukkua. Ja näin on yleensä käynyt, saan vaan aina kuulla kuinka yöherääminen ei oo niin iso juttu, minä kuulemma liioittelen ja et se on ihan helppo homma!
Suhteessa meillä ei mene kovin hyvin. Läheisyyttä ei vaan ole, itse asiassa ainoa läheisyys mitä mieheni puolelta tulee, on kähmiminen ja seksi mielessä. mieheni valittaa, kun minun ei tee mieli. Olen kyllä lukemattomat kerrat yrittänyt sanoa, että halut ovat kaukana kun ei ole mitään muutakaan läheisyyttä.
rakastan häntä valtavan paljon, mutta minulla alkaa jo voimat loppua, stressaan koko ajan kaikesta liikaa, koska koen olevani yksin vastuussa kaikesta. Onko muita samassa tilanteessa olevia? Nyt tarvitaan vertaistukea....
välillä olen miettinyt, että yksin muksun kanssa pärjäisin paljon paremmin ja miehelleni siitä olenkin sanonut, mutta hän vaan loukkaantuu ja alkaa mesomaan...
Mieheni ei juurikaan hoida mitään asioita. Minä hoidan meidän perheen talouden täysin. Olen yrittänyt sanoa hänelle että hänenkin pitää osallistua mutta ei. Välillä tuntuu siltä kuin olisi 2 lasta kotona! Niin, meillä siis yhteinen muksu, alle vuoden ikäinen...minä imetän öisin vielä ja muutenkin heräilen vauvan ääntelyihin ja itkuihin, mitä mieheni tekee? Hän kuorsaa tyytyväisinä mielin sohvalla! (Hän on nukkunut sohvalla jo puoli vuotta, koska hän aina simahtaa sinne valvottuaan). Aamuisin kun muksu herää 7 aikaan, revin mieheni ylös jotta hän saa olla muksun kanssa ja minä saisin edes muutaman tunnin nukkua. Ja näin on yleensä käynyt, saan vaan aina kuulla kuinka yöherääminen ei oo niin iso juttu, minä kuulemma liioittelen ja et se on ihan helppo homma!
Suhteessa meillä ei mene kovin hyvin. Läheisyyttä ei vaan ole, itse asiassa ainoa läheisyys mitä mieheni puolelta tulee, on kähmiminen ja seksi mielessä. mieheni valittaa, kun minun ei tee mieli. Olen kyllä lukemattomat kerrat yrittänyt sanoa, että halut ovat kaukana kun ei ole mitään muutakaan läheisyyttä.
rakastan häntä valtavan paljon, mutta minulla alkaa jo voimat loppua, stressaan koko ajan kaikesta liikaa, koska koen olevani yksin vastuussa kaikesta. Onko muita samassa tilanteessa olevia? Nyt tarvitaan vertaistukea....
välillä olen miettinyt, että yksin muksun kanssa pärjäisin paljon paremmin ja miehelleni siitä olenkin sanonut, mutta hän vaan loukkaantuu ja alkaa mesomaan...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.