Kun noudattaa psykiatrin ohjeita, ja nauttii säännöllisesti neuroleptejä pidemmän aikaa, niin niistä ei niin vain pääsekään eroon. Ja niistä irti auttavia psykiatreja ei ole, varsinkaan, jos on tehty diagnoosi, jonka perusteella niitä pitäisi syödä lopun elämää. Sitten moni yrittää itse päästä irti niistä, koska niissä on hirveä olla, ja hankkii tietoa, mitä ne aiheuttavat elimistölle. Ja kun ei tiedetä, miten varsinkaan pitkää käyttöä lopetetaan, niin sairaalakierre on valmis, ja psykiatrit saavat taas lisää töitä. Sairaalakierrettähän ei tulisi, jos saisi apua neurolepteistä irtipääsyyn. Kierteeseen on syynä lääkkeet.
Psykiatreilla riittää asiakkaita
780
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Show must go on" totes psykiatri, kun reseptin skriivas.
Miksi syötte neuroleptejä, jos ne eivät sovu teille????
siksi koska lääkäri käskee. Siinä vaiheessa kun huomaa että eivät sovi on syntynyt jo riippuvuus ja niistä ei pääse irti vaikka haluaisi. Ja neuroleptit synnyttävät nopeasti uusia sairauden oireita joita aletaan hoitamaan. Potilas ei itse aina tiedä että uuden oireen on synnytänyt juuri se lääke. Petollista, koska siinä vaiheessa ei hoksaa haittojen aiheuttajaa vaan jatkaa vaan neuroleptien syömistä ja uusien oireiden hoitamista. Näin psykiatreilla todella riittää asiakkaita.
Harmi kun poistivat sen plussaus-mahdollisuuden joten plussaan näin.
Minä lopetin heti alkuunsa silloin sen ainoan kerran, kun minulle oli niitä määrätty. En tosin tiennyt, että ne oli neurolepteja, olikohan 1980-luvulla sellaista sanaa edes keksitty. Mutta lääkkeet huononsivat oloani, soitin jopa myrkytyskeskukseen saadakseni ne pois elimistöstäni, mutta myöhäistähän se oli. Loppuviikon jouduin olemaan töistä poissa. Enkä ollut ottanut kuin muutaman puolikkaan kahden päivän aikana, en muista otinko edes kokonaista tablettia.
Paskaa EI kannata syödä yhtään.
Jos joku kaataa lääkkeitä kurkustasi alas, voit ottaa yhteyttä potilasasiamieheen. Kenenkään ei tarvitse syödä yhtään mitään lääkkeitä näin päättäessään, ihmisellä on itsemääräämisvapaus.
Minäpä näin tapauksen jossa potilas ehdottomasti kieltäytyi Zyprexa-lääkkeestä koska oli aiemmin sitä kokeillut eikä se ollut sopinut hänelle.Eikä hän minusta ainakaan vaikuttanut psykoottiselta,sekava hänestä tuli vasta sitten kun häntä alettiin piikittämään vastoin hänen tahtoaan.Tämä tapahtui tietenkin pakkohoidossa.
Vaan kuinkas moni ihminen jolle niitä mielen mömmöjä tuputetaan, niin moniko on sellainen äärivalveutunut aktivisti, mikä tietää kaiken ja osaa kaiken, jopa paremmin kuin niitä mömmöjä kaupittelevat. Osaa olla etukäteen varuillaan ja kieltäytyä.
Taitaa suurin osa olla vaikeuksissan valmis kokeilemaan melkein mitä vaan, että jokin auttais, siinä vaiheessa kun siinä tilanteessa on, lääkäri kirjoittaa reseptiä ja määrää lääkettä.
Minä en vieläkään tiedä, mitä leptejä mitkäkin ovat, mikä on ssri ja mitä näitä hienoja termejä on. Aiemmin ei ollut 190-luvulla edes nettiä, joten tiennyt senkään vertaa.
Se sijaan tiedän, mikä huonontaa oloani vielä entisestäänkin, jopa niin etten pysty käymään työssä. Jos lääke pyörryttää niin etten pysy pystyssä, niin sitä en käytä. Jos lääke saa minut nukahtamaan auton rattiin ja ajautumaan vastakkaiselle kaistalle (olin matkatöissä ja lääkäri määräsi jotain mömmöjä, en nyt keskustele enää lainkaan mistään neurolepteistä) niin ei sellaista lääkettä voi syödä. Jos koko ajan nukuttaa, niin en käytä.....
Missä on ihmisen vastuu itsestään?
Kyllä minäkin olin valmis kokeilemaan mitä tahansa kun oli ollut vuosikymmeniä huono olo ja kokeilinkin usean vuoden ajalla kaikki markkinoilla olevat lääkkeet. "Tämä on aivan uusi lääke, ei mitään sivuvaikutuksia ilmennyt tutkimuksissa" oli lause, jolla jokaikinen lääkäri aloitti. No minä sain lääkkeistä sivuvaikutuksia, joten lopetin ne hei alkuunsa.
Älkää olko ohjattavia lampaita.
"Kuinka monelle niitä mömmöjä tuputetaan", pohdit. Amerikassakin on alettu vähentämään neuroleptejä, kun Keroputaan avoin dialogi tuli tietoisuuteen.
http://www.madinamerica.com/2015/04/essay-finnish-open-dialogue-five-year-follow/
Miksi Suomen muut psyk. sairaalat eivät ota mallia Torniosta?! Miksi muut suosivat suljettua dialogia ja ensisijaisesti neuroleptejä? Odotan vastauksia sairaaloiden taholta.
Luuletko monenkin sairaalan tulevan tänne vastaamaan?
En tässä ala enkä jaksa yksityiskohtaista sairaushistoriaani kertoa, mutta minulla on toistakymmentä psykiatrista diagnoosia ja minulle määrättiin jatkuvasti uutta neuroleptiä ties mihin harhaluuloihin jne... omasta mielstäni keksimällä keksittyihin diagnooseihin.
Aina kun minulle määrättiin uusi neurolepti, kokeilin sitä, sain sivuvaikutuksia, ja lopetin. Sanoin hoitajalle, jota tapasin silloin tällöin, suoraan, että lopetin neuroleptit ennen kuin ehdin kunnolla aloittaakaan ja tein lopulta selväksi, että en syö niitä. Aikansa minulle tuputettiin leptejä, mutta sitten kun voíhdoin totesivat, etten aio niitä syödä, niitä ei enää minulle määrätty. Nykyään syön pelkkiä rauhoittavia.
Minusta lääkärille kannattaa sanoa suoraan, jos ei syö tai halua syödä neuroleptejä. Ja jos niitä kokeilee ja saa sivuvaikutuksia, niistä kannattaa mainita. On olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin neuroleptit. Mikäli sinulla on jokin vakava mielenterveydellinen häiriö, johon neuroleptit tehoavat, sitten asia on eri, mutta kun niitä syötetään melkein joka vaivaan nykyään, eikä kukaan uskalla sanoa lääkäreille/hoitajille mitään vastaan.
Minä en kysynyt keneltäkään, kun lopetin. Eikä kyse ollut kuin yhden kerran neurolepteistä. Muistakin saattaa saada erittäin pahoja sivuvaikutuksia, kokemukseni mukaan ne ovat hyvin yksilöllisiä.
Myöhempinä vuosina olen tehnyt selväksi lääkäreille, etten lähde tekemään minkäänlaisia lääkekokeiluita. Ainut poikkeus on adhd-lääke, jota kokeilin, kun sain diagnoosin niin myöhäisellä iällä. Sillä ei ollut sivuvaikutuksia, mutta siitä ei alkanut olla mitään hyötyö, joten senkin lotpetin.
Olen pahoillani, jos olen oikeassa mutta tietääkseni
ADHD-lääkkeet ovat amfetamiinia!
Siksi olen protestoinut, että niitä annetaan lapsille koulussa
opettajien työrauhan edistämiseksi ja kun lapset lopettavat
koulunsa he siirtyvät "valkotakkivälittäjistä", apteekeista
kadun "välittäjiin" ja saavat puhtaampaa "kamaa".
Valitan, mutta molemmista tulee riippuvaisia.
Käytin itse 13-vuotta lääkäriltä reseptilääkkeitä.
En saanut vieroitusta, kun se oli niin kallista.
Menettivät bonuksensa ja muut rahansa.
Siksi katkaisin itse kerralla, mutta se oli vaativa aika!!!!
Ellen olisi ollut "puhdas" lääkärien antamista "lääkkeistä"
he eivät olisi voineet leikata kaikkia kasvejani.
Lääkärit tekevät niin sairaiksi, etteivät kykene käsittelemään.
Minulta on mennyt luottamus täysin heihin.
Tänään en käytä mitään lääkkeitä ja
kykenen pitämään itsestäni huolta.
Joo. Kaikki "psyykenlääkkeethän" ovat todellisuudessa erilaisia huumausaineita, ei pelkästään "ADHD-lääkkeet." "ADHD:hen" annetaan amfetamiinijohdannnaisia ja ihan puhdastakin amfetamiinia (tosin ei Suomessa) sekä muun muassa metyylifenidaattia, joka vastaa kemialliselta vaikutukseltaan kokaiinia (josta lempinimi Kiddy Cocaine). Eniten huolettaa tietenkin lapset, jotka eivät osaa tai voi puolustautua vanhemmiltaan, jotka psykiatria on aivopessyt uskomaan "ADHD:hen" sekä amfetamiineihin niiden "hoidossa".
En tiedä, mitä se adhd-lääke sisälsi, mutta sen sai apteekista vain erityisellä myrkkyreseptillä, joka muistutti ulkonäöltään 50 euron seteliä.
Koska sillä ei ollut sivuvaikutuksia, söin sitä muutamia viikkoja (toisin kuin niitä psyykenlääkkeitä, joita olin aiempina vuosikymmeninä kokeillut kymmeniä ja jotka lopetin heti alkuunsa). En kokenut adhd-lääkkeen vaikuttavan minuun millään tavalla, joten lopetin sen omia aikojani senkin, kerroin joskus myöhemmin lääkärille. Luultavasti on niin, että olen vuosikymmenten varrella tottunut skarppaamaan muuten eli vaatimaan itseltäni keskittymistä ja paikallaanoloa ja mitä se adhd-oireyhtymä tuo tullessaan. Eli teen itse sen, mihin lääke olisi ehkä vaikuttanut.
Olen kuullut, että jos ihminen, jolla ei ole todettu adhd-oireyhtymää, ottaisi adhd-lääkkeitä, hän tulisi siitä hyperaktiivisesksi niin kauaksi aikaan kuin mitä lääke vaikuttaa. Eli kyllä sen täytyy jotain myrkkyä olla.
En tiedä sen syöttämisestä lapsille tänä päivänä. Mutta itse sain adhd-diagnoosin (tai sehän on oireyhtymä, ei sairaus) vasta n. 55-vuotiaana ja olin kärsinyt oireista koko kouluaikani ja opiskeluaikani ja myös myöhemmin. Jos se olisi todettu minulla jo aiemmin, ei olisi tullut hukkaan menneitä kouluvuosia, vaan olisin mennyt työhön. Ja olisin oppinut ymmärtämään itseäni, miksi olen sellainen kuin olen. Ja ammattiauttajat olisivat tajunneet, mistä on kyse eikä jauhaneet soopaa äitisuhteesta vuosikausia. Että ehkä on parempi, että lapsia tänä päivänä pyritään hoitamaan.