Nyt tarvin kipeästi vertaistukea ja ehkä neuvojakin, jos mua nyt joku pystyy auttamaan. Nimittäin räjähdän kohta kappaleiksi tai ainakin sekoan.
Olen kolmekymppinen heterosuhteessa elävä nainen, lapsiakin on. Olen muutamia kertoja aiemminkin, jo ihan nuorenakin, ihastunut kaukaisesti naiseen. Ne ovat olleet etäihastuksia, jotka eivä tule johtaneet mihinkään. Olen aina elänyt heterosuhteessa ja ihan aidosti rakastunut näihin miehiin. En kuitenkaan olen tuntenut mitään syyllisyyttä naisiin ihastumisesta - mielestäni on ihan ok tykätä kummastakin sukupuolesta. Ei siis ole kyse siitä, että olisin tukahduttanut kiinnostukseni naisia kohtaan. Nykyinen parisuhteeni on pitkä, ja elämä on aika tasapaksua ja intohimotonta.
No muutama kuukausi sitten menin ja ihastuin erääseen harrastuksessa tapaamaani naiseen niin rytinällä, että en just nyt pysty ajattelemaan mitään muuta. Ihastelin häntä jo aiemmin, mutta siten kuulin kiertoteitse hänen olevan lesbo ja jotenkin annoin itseni ihastua kympillä. En tosin edelleenkään ole varma, onko hän oikeasti lesbo vai oletetaanko hänestä niin vain hänen kevyesti poikamaisen ulkonäkönsä vuoksi. No se on joka tapauksessa toissijaista.
Ihastumiseni on luonteeltaan vähän lapsellista; en tunne häntä oikeastaan lainkaan, mutta hänen ulkonäkönsä ja olemuksensa vetoavat minuun satasella. Minulle on syntynyt niin hirvittävä naisen kaipuu, että en pysty oikein enää ajattelemaan muuta. Haluaisin pitää häntä sylissä, silittää, tuntea alastoman ihon. Halaisin kokeilla seksiä naisen kanssa. En voi tehdä minkäänlaista aloitetta, koska tässä on liikaa muttia. En ole varma hänen suuntautumisestaan enkä siitä, kiinnostaisinko minä häntä. Emme enää juurikaan tapaa, enkä oikein keksi enää tekosyitäkään hakeutua hänen lähelleen. Olen koittanut haeskella kaikkia lesbojen keskustelu- ja deittisivuja, jos törmäisin siellä sattumoisin häneen, mutta tämä on aika epätoivoista. Lisäksi todellakin olen edelleen parisuhteessa, jota en viitsi yhden etäihastumissen vuoksi pistää hajalle. Suhde tosin on sattuneesta syystä aika viileä juuri nyt. Rehellisesti sanottuna olen niin syvällä ihastuksissani, että olisin aika valmis katkaisemaan tämän nykyisen suhteeni, jos saisin minkäänlaista vihreää valoa tuolta ihanalta naiselta...
Ihastus menee varmasti jossain vaiheessa ohi, mutta menevätkö nämä tunteet? Onko minulla enää paluuta heteroksi? Voinko luottaa omiin tuntemuksiani vai onko tämä jonkinlaista itsepetosta? Voiko homoseksuaalisuutensa löytää tällä tavalla ja tällä iällä?
Olen jotenkin todella hukassa tällä hetkellä. Toisaalta tuntuu ihanalta ja onnelliselta löytää itsestään aivan uusi puoli, joka tuntuu aidolta ja oikealta. Mutta olen tosi kömpelö. En tiedä, miten toimia. En tiedä, missä tavata naisia enkä oikein tunne edes paikkoja, joissa netissä voisi keskustella asiasta.
Kiitos kun sain avautua. Jos jollakulla on ajatuksia, jotka ehka auttavat selvittämään päätäni, otan ne kiitollisena vastaan.
Olen kolmekymppinen heterosuhteessa elävä nainen, lapsiakin on. Olen muutamia kertoja aiemminkin, jo ihan nuorenakin, ihastunut kaukaisesti naiseen. Ne ovat olleet etäihastuksia, jotka eivä tule johtaneet mihinkään. Olen aina elänyt heterosuhteessa ja ihan aidosti rakastunut näihin miehiin. En kuitenkaan olen tuntenut mitään syyllisyyttä naisiin ihastumisesta - mielestäni on ihan ok tykätä kummastakin sukupuolesta. Ei siis ole kyse siitä, että olisin tukahduttanut kiinnostukseni naisia kohtaan. Nykyinen parisuhteeni on pitkä, ja elämä on aika tasapaksua ja intohimotonta.
No muutama kuukausi sitten menin ja ihastuin erääseen harrastuksessa tapaamaani naiseen niin rytinällä, että en just nyt pysty ajattelemaan mitään muuta. Ihastelin häntä jo aiemmin, mutta siten kuulin kiertoteitse hänen olevan lesbo ja jotenkin annoin itseni ihastua kympillä. En tosin edelleenkään ole varma, onko hän oikeasti lesbo vai oletetaanko hänestä niin vain hänen kevyesti poikamaisen ulkonäkönsä vuoksi. No se on joka tapauksessa toissijaista.
Ihastumiseni on luonteeltaan vähän lapsellista; en tunne häntä oikeastaan lainkaan, mutta hänen ulkonäkönsä ja olemuksensa vetoavat minuun satasella. Minulle on syntynyt niin hirvittävä naisen kaipuu, että en pysty oikein enää ajattelemaan muuta. Haluaisin pitää häntä sylissä, silittää, tuntea alastoman ihon. Halaisin kokeilla seksiä naisen kanssa. En voi tehdä minkäänlaista aloitetta, koska tässä on liikaa muttia. En ole varma hänen suuntautumisestaan enkä siitä, kiinnostaisinko minä häntä. Emme enää juurikaan tapaa, enkä oikein keksi enää tekosyitäkään hakeutua hänen lähelleen. Olen koittanut haeskella kaikkia lesbojen keskustelu- ja deittisivuja, jos törmäisin siellä sattumoisin häneen, mutta tämä on aika epätoivoista. Lisäksi todellakin olen edelleen parisuhteessa, jota en viitsi yhden etäihastumissen vuoksi pistää hajalle. Suhde tosin on sattuneesta syystä aika viileä juuri nyt. Rehellisesti sanottuna olen niin syvällä ihastuksissani, että olisin aika valmis katkaisemaan tämän nykyisen suhteeni, jos saisin minkäänlaista vihreää valoa tuolta ihanalta naiselta...
Ihastus menee varmasti jossain vaiheessa ohi, mutta menevätkö nämä tunteet? Onko minulla enää paluuta heteroksi? Voinko luottaa omiin tuntemuksiani vai onko tämä jonkinlaista itsepetosta? Voiko homoseksuaalisuutensa löytää tällä tavalla ja tällä iällä?
Olen jotenkin todella hukassa tällä hetkellä. Toisaalta tuntuu ihanalta ja onnelliselta löytää itsestään aivan uusi puoli, joka tuntuu aidolta ja oikealta. Mutta olen tosi kömpelö. En tiedä, miten toimia. En tiedä, missä tavata naisia enkä oikein tunne edes paikkoja, joissa netissä voisi keskustella asiasta.
Kiitos kun sain avautua. Jos jollakulla on ajatuksia, jotka ehka auttavat selvittämään päätäni, otan ne kiitollisena vastaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on kanssasi melko samanlainen tilanne. Olen myös aina tiedostanut pitäväni myös naisista, mutta nyt minulla on alkanut heräämään epäillys, että pidänkin vain naisista. Itselläni tähän ei ole vaikuttanut ihastuminen vaan ennemminkin tutustuminen itseeni iän karttuessa. Sinä aikana on tullut sitouduttua mieheen ja saatua muutama lapsikin. Tiedän siis miltä tuntuu, kun kaikki se on vaakalaudalla.
Kysymyshän ei välttämättä ole juuri siitä naisesta, vaan siitä mitä sinä itse olet ja tunnet. Ihastuminen voi mennä ohi, mutta vaikka ihmisen identiteetti usein kehittyykin niin se on melko pysyvä. Ja se on itse asiassa se joka vaikuttaa sinun nykyiseen suhteeseesi. Näin olen ainakin omalla kohdallani järkeillyt. Ei ole kysymys siitä tapaanko enää koskaan ketään uutta ja rakastunko vaan siitä, että löydän voimaa olla juuri oma itseni. Ei siis ole oleellista mitä juuri tämän naisen kanssa käy. Pahimpaan solmuun itsesi saat ainoastaan sillä, että toimit miehesi selän takana. Ainakin suosittelisin olemaan mahdollisimman avoin asiasta.
En usko, että sinun on mitenkään palattava heteroksi (en edes usko täällaiseen ajatukseen), koska ilmeisestikin olet ollut bi-seksuaali koko elämäsi. Mielestäni ei tarvitse harrastaa seksiä vastakkaisen sukupuolen kanssa tietääkseen, että on hetero, myös homoseksuaalisuus selviää muulla kuin kokeilemalla. Itsellänikin on tavallaan prosessi kesken, mutta olen päättänyt antaa tälle aikaa, kuten myös miehenikin. On varmasti hyvä jutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät sinua eivätkä esimerkiksi vähättele tilannettasi ja kuittaa sitä vaiheeksi joka menee ohi. Itselleni on kuitenkin ollut välillä vaikeaa pysyä niissä omissa tunteissani kiinni kun, niin monella ihmisellä on mielipidettä asiasta (kuten esim. minulla tässä kirjoituksessani). Joka kerta kkun olen itse kertonut tilanteestani, tunnen hetken aikaan suurtaa iloa ja autuutta siitä, että olen yhä enemmän ja enemmän oma itseni, mutta samalla pelkään enemmän ja enemmän sen seurauksia. Pelko ei kuitenkaan ole hyvä syy jättää tämä elämä elämättä.
Voimia ja kärsivällisyyttä siis sinulle omiin pohdintoihisi. Niitä toivotaan myös siunaantuvan tähän suuntaan. :)
Täällä on erilaisia kokemuksia aiheesta.
http://lepakkolaakso.net/blogi.php?nick=Tuulihaukkatar&comments=26355
Tarinasi kuulostaa tutulta niin, että monille käynyt samalla tavalla. Bi-puolen naisista kiinnostuva osa löytynyt ja vahvistunut myöhemmällä iällä - niin voi siis tapahtua ja tapahtuukin paljon, et ole mitenkään ainoa! On asia erikseen, mihin ratkaisuun päädyt, mutta hyväksyminen kannattaa aina, ei sen tarvitse tarkoittaa nykyisen suhteen päättämistä, jos siinä haluaa olla, vaan oman uuden puolen löytämistä, ymmärtämistä ja hyväksymistä. Älä turhaan panikoi asian kanssa tai yritä väkisin samaistua sateenkaari-kulttuurin näkyvimpiin hahmoihin, mieti, mitä asia sinulle tarkoittaa ja etsi oma tie keskustelemalla samanlaisessa tilanteessa olleiden tai olevien kanssa. Lepakkolaakson sivuilla on hyviä kertomuksia aiheesta. Seksi naisen kanssa on mielestäni parasta parisuhteessa, joten en ole minkään "kokeilun" kannattaja, mutta kukin tavallaan, jos kaikki osapuolet ymmärtävät tilanteen. Täysin hetero tuskin olet ollutkaan, jos noin vahvasti ihastut, joten paluuta ei luultavasti ole. Elämä jatkuu :)
Itsellä oikeestaan noin 80% samanlainen tarina kuin aloittajalla. Ihastuin noin 6 kk sitten ensimmäistä kertaa naiseen. En saanut millään häntä mielestäni, mutta en kyseistä henkilöä voinut saada joten olen vain yrittänyt ajatella että unohtaisin hänet. Mutta kyllä tämä ensimmäinen ihastuminen on saanut aikaan melkoisen naisten "katselun" . Eli kyllä ajatukset on kääntynyt vahvasti naisiin. En tietystikään tiedä onko tämä pysyvä olotila, mutta kovasti olisi kiva päästä tutustumaan lähemmin johonkin ihanuuteen eli naiseen. Joka päivä ajattelen ihan millin verran vähemmän tätä ihastusta ja vähän enemmän muita naisia. Summa summarum ajattelen että tämä ihastukseni oli vain tienviitta jotta ymmärtäisin kääntyä tähän suuntaan. Josko sieltäpäin löytyisi oma onneni. Ja tsemppiä kaikille vastaavassa tilanteessa oleville.
Hus pois täältä lesbopalstalta hetskuämmät
kyllä se oot sinä joka lähtee
My hero. ...! :)