Kun se maailmanrauha ei taida toteutua, täytyy ottaa kakkoshaave hihasta.
Löysin surfatessa kasvihuoneen rakennusohjeita vino pino. Nyt ei puutu kun ikkunoita.
Joko sä lopetit haaveilun?
Löysin surfatessa kasvihuoneen rakennusohjeita vino pino. Nyt ei puutu kun ikkunoita.
Joko sä lopetit haaveilun?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Ei ole meikäläisellä ollut ikinä kunnon haavetta.
Asiasta toiseen. Sun alotusta ei näkynyt ennenku kirjauduin ja tein jopa testin. Ei näkynyt jos olin puskassa.
Mitäköhän taas ylläpito itse testailee.
No kiitos kun pistit näkyviin :) Varmaan eka kommentti vaikutti. Ei ota kyl selvää näistä sivuista, että meinaavatko vaiko eikö meinaa... tiputtaen ja varomatta ne sen galleriankin uudisti. Yhtäkkiä kaikki kirjoitetut viestit tuli näkyviin. Pöh sanon ma.
Heillä ei ainakaan ole haaveena saada toimiva keskustelupalsta ;)
Mä teen parvekepuutarhan. Eli basilikaa, ruohosipulia, korianteria ja oreganoa sekä laventelia houkuttelemaan perhosia. Haaveilen eläkepäivistä ja silloin olemisista lastenlasten kanssa. Ja toteutukoon myös se maailman rauha.
Kuulostaa ihanalta. Nykyisin löytyy vaikka mitä ihanuutta pieneenkin puutarhaan. Ei ole pakko olla tyytyä petunioihin :) Kastelujärjestelmiäkin on, parveketta varten, jos oikein paahtaa.
Eläkepäivistä minäkin haaveilin aamulla kun kävelin töihin ja rupesin miettimään kaikkea mitä nyt keväällä pitäisi tehdä. Onneksi Pääsiäinen on sen verran suklaatäytteinen, että nyt pitäisi olla energiaa vähän varastossakin :))
Haaveena työ joka antaisi toimeentulon ja työaika ei rajoittaisi harrastusta sellainen työ kuin aloittajalla.
Niin, tällainen työ jossa palstalaisista saa duunikavereita? Jep, on ihan kiva :)
Työnantajan siunauskinko?
Pappi siunaa, boss antaa vaan palkkaa. Tai piskaa.
Mä saan muuten pitää koirankin täällä, hoitaa puutarhaa. Jokos oot ihan vihreä :)
Onkohan ollut historiassa aikaa etteikö jossain maailmankolkassa sodittaisi, niin turhaa kun sotiminen on, en usko sotien loppuvan pitkään aikaan.
Haaveeni on että saisin mökin ympäristön kuntoon tänä kesänä, viime kesänä repesi kiertäjäkalvosin olkapäästä, kädellä ei voinut tehdä juuri mitään.
Totta, aina on varmaan jossain sodittu, siitä kun ihminen alkoi vakio asumuspaikka itselleen pitää. Mikähän siinä on, että toisen paikat on paremmat kuin oma.
Auts! Ota varovasti sitten... ettei taas satu. Yleensä ne loukkaantumiset tapahtuukin niin, että kesä on se paranemisaika. Ja sitten ei voi tehdä mitään.
Hello hooämpee.äf !
Ainahan mun pääknuppi jotakin inspiroi. Se korituoli, josta täälläkin olen maininnut, se oottelee parvekkeella ja kun aamukahvia parvekkeella juon, niin samalla suunnittelen niitä kasveja, joita siihen laitan. Ongelma on vaan se, että kun oon mielessäni päättänyt, että NYT VIHDOINKIN oon keksinyt ne parhaimmat kasvit, niin eikö mitä, seuraavana päivänä pyörähtää uusi idea ja kaikki menee uusiksi. Mutta sen takaan, että kyllä siitä sitten loppujen lopuksi tulee hieeeaaano. Sen tiedän.
Joo ja se mun akvaariokin on vielä hakusessa. Tuola se kököttää olohuoneessa.
Nyt on töissä pikkusen kiireitä ja muita ajateltavia, että en ole kotihommiin ryhtynyt sillä tavalla satasella.
Kasvihuone on kiva. En kuitenkaan sitä ala tekemään. Yksikseni kun oon, niin en jaksa hommailla niin suuresti.
Parvekkeen teen korituolin lisäksi vihreäksi viidakoksi. Kelloköynnöstä oli toissavuonna, mutta intoutuivat NIIN maan perusteellisen kovaa kasvamaan, että olin ihan helisemässä. Ne valloittivat koko parvekkeen. Mikä inhottavinta, niin niiden "kämpijäottimet", joilla itseänsä hivutti joka nurkkaan, niin ne takertuivat mun hiuksiin (ja vieraiden, jotka tulivat ihailemaan parveketta), että tuli tunne, että ne on ku lihansyöjäkasveja. Heh, ihan aloin pelekäämään niitä. Ruusuköynnökset on kivoja, ei takerru hiuksiin ja naamaan. Mutta ans kattoo, mitä laitan.
Tomaatteja mulla on parvekkeella ollut myös, mutta nekin kasvoivat liian korkeiksi, että katto tuli vastaan ja täytyi tavutella ne kulkemaan pitkin kattoa vaakatasos. Ei hyvä.
Saareen, terassille laitan jos jotakin. Elikkä suunnitelmia on aivan kamalan paljon.
Kunpa pääsisin pian saareen haravoimaan. Siinä on kova homma, kun on niin iso piha. Vasta haravoimisen jälkeen ja sisäsiivouksien jälkeen, alan sitä terassia ajattelemaan. Ja nuotion ympärystää, jossa kököttää mun ihanainen kylpyammeenikin. Se timantti.
Jaa, tuliko pitkä vastaus. Oi mua oi mua, oi pah. Sori.
Moi Heikku :)
On kiva lukea sun juttujas. Ne on kun pullon kuplivaa, kevyttä ja iloista.
Saatko parveke kasvit talvehtimaan kans, vai joudutko joka kevät hommaamaan uusia? Katselin eilen jotain puutarha-ohjelmaa telkkarista, siellä esitettiin thermo-ruukkuja, joissa kasvit säilyvät jopa talven yli. En tosin tiedä hintaa, pahoin pelkään että kalliit ovat... Mutta niillähän saisi parvekkeelle ihan mitä tahansa.
Sellainen vihreä viidakko on minunkin mieleen, englantilaisen puutarhan näköinen.
Tomaatit joutuu kyllä kasvihuoneessakin leikkaamaan kun tulevat sopivan pituisiksi, ja muutenkin typistämään. Pitää muuten tehdä iltaisin kun ei tuule, tai se tuoksu tuo öttiäisiä. Meillä pitää olla vielä vähän isompi öttiäis-suoja, koira tietää missä ne kasvaa, ryökäle. Sitten kun se vielä oppii missä naapurin tomaatit kasvaa, sitten oon pulassa :) Viime kesänä kävi putsaamassa heidän pihansa juhlien jälkeen. Ei tarvinnut kuulemma siivota.
Nuotiopaikkaa minä suunnittelen myös. Onko sulla siellä istumapaikkoja? Mulla olis vanhoja paksuja poppelin runkoja, ajattelin moottorisahalla vetäistä ne selkänojallisiksi istuimiksi. Mutta ne tarttis saada ylämäkeen vieritetty... täytyy joku karhu pyytää paikalle heittämään ne :)
Laitan joka kevät uudet kasvit. Niitä kelloköynnöksiä (ovat monivuotisia, jos tsäkä käy) varten ostin oikein isot styrokslaatikot. Semmosia vanhanaikaisia kylmälaukkuja. Tarkoitus oli niihin istuttaa ne kelloköynnökset, mutta en kuitenkaan niin tehnyt, koska olisi pitänyt tehdä styrokslaatikoiden päälle puusta päällyset. Ensin ajattelin kysyä, jos mun poika ne tekis, mutta kun hänelläkin niin tottavie paljon touhua aina, niin en sitten viitsinyt kysyä. Elikkä annoin ne styröksjutut mun veljelle, joka istutti niihin tuijia omalle terassilleen.
Ei se haittaa, vaikka joka vuosi joudunkin istuttelemaan kasveja. Onpahan muorilla tekemistä ja saa eri kesiksi erilaisia kokonaisuuksia.
Saaressa on pari kukkapenkkiä, jossa monivuotisia kukkia. Harjaneilikoita (joita rakastan), päivänkakkaroita rypäskä ja joku muu kasvikasa, joiden nimeä en nyt millään saa mieleen. Terassille istutan yksvuotisia ja lasiverannalle tällään aimo kasan pelargonioita. Niitä vanhanvärisiä kirkkaanpunaisia.
En laita enää tomaatteja. Ne todella haisee aivan kammottavalta. Kauaa aikaa en niitä nuuhkia voi, paukahtaa migreeni alta aikayksikön.
Kiva idea sulla tehdä nuotiopaikalle selkänojalliset tuolit. Ei paha, ei paha laisinkaan:) Mun mies teki aikanaan oikein ison puistonpenkin nuotiopaikalle. Raskas ku mikäkin. Sitä ei pahemmin siirrellä. Sitten on semmosista kaapelikeloista tehtyjä tuoleja ympäriämpäri nuotiota. Ne maalasin siten, että se mihin peppu tällätään, niin se on ku isoo leppäkerttu. Jalka ja maassa oleva kelan toinen pää ovat ruohonvihreällä maalattu. Ovan ihan kivoja. Paitsi nyt jo pikkusen huonohkot, vaikka oon maalannut niitä jo moneen kertaan.
Se on hankalaa kun haluaa tehdä jotain, eikä ole työkaluja. Varsinkin kerrostalossa on varmaan vaikeaa rustata jotain mistä tulee hirveä siivo.
Saaressa on varmaan tarkkaa mitä kasveja laittaa ja mihin, jos ei ihan joka päivä voi olla kastelemassa?
Ihanilta kuulostaa sun leppäkertut :) Puutarhassa luovuus ja hauskuus onkin parasta, en ole mikään viivoittimella vetelevä. Tässä naapurissa on pieni piha jossa kaikki on just oikeassa kohdassa, linjassa ja ryhdissä. Kauhu valtaa mielen kun näkee katkenneen oksan siellä, tai hui! rikkaruohon. Sellainen yllätyksellinen rehottava on enemmän mun mieleen.
Olipas tämä mukava aloituksesi mennyt kauas pois toiselle sivulle. Löysinpäs :)
Kasteluhomma on tosiaan hankalaa saaressa. Oon laittanut kolme oikein isoa sadevesitynnyriä keräämään kasteluvettä. Merivedellä ei voi kastella ja kaupunkivedelläkään ei voi, koska siinähän olisi aivan älytön homma raahata kaupungista veneellä niin paljon vettä. Muutenkin vettä saa raahata paljon, että saa huoletta käyttää taloudessa ja lähtiessä nakkaan loput vedet saunaan löylyvedeksi, kun kiukaalle ei viitsi merivettä heittää.
Kastelen lähtiessä kaikki kukat aivan viimesen päälle märiksi, että eivät kuivu poissa ollessani. Pelargoniat kestää hyvin kuivuutta, se on yks syy, miksi niitä saareen vien.
En minäkään mikään viivottimella vetelevä muori oo. Täällä kotona takapihalla on kivikkokasveja paljon, jotka saavat omia aikojaan rehottaa. Ruusupensaita, syreenejä ja niitä mun rakastamia harjaneilikoita oon istuttanut tännekin.
On se varmaan haasteellista se saari-elämä, kun kaikki pitää roudata paatissa. Ei ihan laiskan elämää :) Vaan onhan sitten myös omaa rauhaa. Merilevä on kuulemma hyvää lannoitetta, mutta eihän se kaunista ole.. ja ehkä se suolaisuus tulee siinäkin vastaan.
Kaipauksella ja kauhulla ajattelen sitä kun haravaan tartun ja pihaduuni alkaa.
Pitäisikö puolet pihasta laskea ketoutumaan, on niin suuri homma parturoida
koko alue. Ketokukkien siemeniä olen pikkualueelle jo laitellut. Luonnostaankin
jo runsaasti kukkia joten turha leikkurilla niin paljon ajella. Tätä nyt harkitsen, se
kiehtoo kovasti. Kielojakin on pihassa, sen olen jättänyt myös leikkaamatta.
Kyllä nuo vanhat pihat on kauniita, perenoineen, mutta hoitotyötä on paljon.
Kun pihalla häärii unohtuu kaikki muu, on se niin terapeuttista.
"Viatonsivullinen"
Joo, kaipauksella ja kauhulla ajattelen minäkin tulevaa työmaata harava kouras.
Tykkään onneksi haravoimisesta, muutenhan siitä ei kyllä tulis yhtään mitään.
On siinä kauhea homma. Varsinkin niissä lehtikasojen poisviemisessä. Apua ma sanon. Kottikärryyn ei mahdu paljon mitään. Tapaankin laittaa ne lehdet pressun päälle ja sitten vetää pressun toisesta päästä ja hinata kuivat lehdet kompostiin.
Oon vähän turhan tarkka tuon haravoimisen kanssa. Helpommalla pääsisin, kun tökkäisin kivien koloihin niitä lehtiä, mutku tykkään niin kamalasti KIVISTÄ ja tahdon tuoda ne ja niiden kauneuden esille, niin en mitenkään ilikiä kasata kuivia lehtiä niiden ympärille. Noh, oma vika jos tarkkaan kraaputtelen puutarhaa, siinäpähän sitten krapsuttelen.
Ennenkuin pääsee haravan kans huitelemaan, niin oma homma on kerätä ne kaikki puiden oksat sieltä ja täältä pois. Sen nyt tietää, että merellä tuulee ja lujaa ja irrottaa syysmyrsyllä ja talvella oksia ja risuja ihan mahdottoman paljon. Risujen kerääminen on aikaavievää, tylsää ja selkäkin huhuilee, että lopetahan tuo kumartelu.
Haravoidessa on kiva ajatella kaikkia mitä nyt tulee mieleen. Terapeuttista puuhaa. Ja aijee kun on ihana katsoa kättensä jälkeä. Aivan ihanaa. Työn loputtua kuljen ku euroopan omistaja, rinta rottingilla kattelemassa, kuinka on NIIN vietävän kauniin näköstä. Mikä ilotunne syämessä :)
Viaton ja Heikku, onko teillä nurmikkoa paljon? Kun seuraavan kerran tulee ruohonleikkurin hankinta eteen, hommatkaa sellainen keräävä laite. Mä ajan nurmikot vielä myöhään syksyllä harva se päivä (leikkuri säädetty korkeaksi). Ei tule niin paljon haravoitavaa. Kivetykset vaan.
Sain kerran isältä lainaksi lehtipuhaltimen kivikaistaletta varten, kun sitä ei voi haravoidakaan. Ihan hullua homma pikku-tarkalle neitsyeelle.. sieltä kivien välistä lehdet heilutti, että mooii, mä oon täällä vielä..! Ärrh. Konttaamalla otin kuiten loput. Mutta oli se aika kiva peli se puhallin! Tehokas.
Kukka/puskapenkit ovat kyllä nätit, varsinkin sellaiset isot yhtenäiset. Ja jos valitsee kasvit oikein, ja laittaa aluskatetta, niin ei tule paljon rikkaruohojakaan.
Pieni hirsimökki, sileitä kallioita, tuulen tuivertamia vänkkyrä mäntyjä.
Luonnotilainen ympäristö avaroine näkymineen.
Myrskytuulet pitäisi ympäristön puhtaana kun tuuli pauhaisi vaahtopäinen lyödessä rantaan, sisällä takkatulen ääressä mietteissäin.
Taisi jäädä haaveeksi.
Aih se kuulostaa kyllä hyvältä. Ei muuta kuin lottoa viemään :) Joskus haaveilin omasta saaresta, omavaraisesta elämästä, heikkoja jäitä talvisin. Se oli jotain erakko-aikaa. Onneksi ei toteutunut. Vois olla vähän kuin pöpilä - helppoa päästä sinne mutta vaikeampaa päästä pois.
Tuosta tuulen siivoamisesta mulla on kokemusta. Naapuri laittaa metsään lehtikasat ilman mitään reunoja estelemään, sieltä tuuli siivoa ne mulle. Varmasti ihmettelevät siellä kun maatuu niin pirun nopeasti ;)) Mulla on vielä sellainen kaunis kaistale pyöreitä kiviä talon ympärillä, sinne kun lentelee, saa taas kontata.
Niin että kandee haaveilla naapurit jonnekin kilsan päähän :)
Lähinnä johtunee iästä ja monesta muustakin, nykyisin tuonne mökille ku menee ni sen tietää etukäteen, tekemätöntä työtä vielä tuleville sukupolville.
Äh olen kyllästyny vaikka vähentänyt minimaalliseksi minkäs teet, möis pois ja ja .
Sun pitää pyörittää peukaloita vuoden päivät, niin sitten alkais tekeminen taas maistumaan :)) Ei vais. Nuo tekemättömät työt ovat riesa. Joskus pähkäillyt että tarttis mennä lääkärin vastaanotolle tai kaupan kassaan töihin jotta oppisi kärsivälliseksi. Oppisi ehkä nauttimaan siitä mitä saa aikaiseksi eikä näkemään sitä loputonta jonoa. Tahtoo se mullakin olla kun omaan pihaan saavun, että rupee tukkaa suoristamaan kaksin käsin. Olen projektihullu, ja moni juttu jo odottaa mua kauniina kasoina :) Pihalaatat, sortunut puukasa, poppelinrungot, tuleva aita... ja kun yhdestä pääsen eroon, keksin tilalle seuraavan projektin.
Mutta mä en usko siihenkään, että ihminen olisi onnellisempi jos ei tee mitään.
Ei missään tapauksessa ettei mitään tekisi, siinä vasta tylsistyisi pois sellaset ajatukset.
Suunitelmia ajatuksia siihen suuntaan mistä tykkää ja niitä kyllä on. Tää oli mun näkemys, toisilla taas toisin.
Pääasia että on visioita :) eikä vaan niitä tele-sellaisia.
Visiot o tietyt tehtävät mökillä kuin ennekin, mielummin siellä kuin täällä.
Viime kesänä ostin isomman veneen jossa voi yöpyä ja suunnata sinne minne haluaa se on päällimmäisenä.
Mun puutarha kasvaa jo pöydällä ikkunan edessä. Valkoista tuoksumiekkaliljaa ja tanskalaista tummanpunaista keräsalaattia - jos jaksaisi raahata multasäkin kaupasta, niin eikö voisi sankoon tai saaviin pistää itäneitä perunoita kasvamaan?
No et sä sitten ihan tumpelo ole :) Perunoita sais tosiaan istuttaa jo pikkuhiljaa. Ei muuten tuu Juhannukseksi uusia pottuja ja silliä. Joutuu tyytymään ruotsalaisiin. Ei niin että itse ruotsalaisuudessa mitään vikaa ole, mutta ei ne kovin uusia enää ole kun Suomeen asti pääsevät. Sankoperunathan on hyvä idea :)
En varmaan koskaan saa telakoitua ittiäni ,iltaisin kun istuu hiljaisessa tuvassa niin siin aina alkaa ajatus itämään.
Nyt on portaat särjetty ku pohjanmaalla konsanaan ,muuria en riko.
Pihakivetys on pikkusen painunut ja se pitäs oikasta.
Nurmikot ajaa jyrsimellä kun sammal on vallannut ,sitä se teettää ku itte liehuu mailmalla.
Huomasin tuolla sun neuvos keräävästä leikkurista, olisin itte täysin erimieltä, mailman parasta lannoitetta on ruohon ja lehden silppu leikkurin jäljiltä.
Puhalin on ehdoton apuri mut ei se saa olla honkkarin tukankuivaaja sellanen reppumalli / oranssi valkoinen ,se toimii ei tarvii kumarella.
Suurin ja kaunein haave on kumminkin päästä fillarin satulaan ja maantielle, otin talvelle niskalenkin saituurestani ja itkien ostin oikein pyörän .
Tänäänkin tuol tuules reipas lenkki ja haavekuvis kesäinen asvaltti ja renkaan humina.
Siin on mulle pala taivasta ,kirkko ja kapakka samal kertaa.
Voisitko ajatella pittempiä reissuja
http://www.iltalehti.fi/autot/2015040119458198_au.shtml
Kun tarpeeks kauan elää niin näkee se ihmeenkin.
Tommonen vaatii kahrenhenken veturin et jaksaa mäkiä mennä,tanskanmaall on enempi tasasta.
Mulle riittää sellaset 40/ 100km pikku pyrährykset , muutman tunnin sitä kestää olla pois vaimon selän takaa
Näprääjä :) Se on totta että silppu on hyvää lannoitetta, mun tarkka silmä ei vaan kestä niitä raitoja. Sitten tarttis keksiä sellainen leikkuri joka tosiaan heittää silppua ympärilleen, eikä jätä sitä renkaan viereen. Mä käytän sitä ruohosilppua kasvimaan katteeksi. Multa pysyy kosteana ja lämpimänä, ja lannoittaa samalla.
Kävelin aamulla tiluksilla, niin huomasin että mulla on metrin syvä ammottava reikä nurmikolla. Ihan kiva, nyt sinne voi heittää ylimääräiset puutarhajätteet.
Onhan sulla kypärä päässä?
Leikkurin laatu ja hinta on valitettavasti käsikäressä ,hiljaa kuiskaan yhren nimen, klippo.
Ei jää irokeeseja törröttämään .
Kypärä on aina pääs kun fillaroin ,itteasia tää uus kulkuhirmu on niin kiikkerä ajettava et oli opeteltava uuret tavat kurkkia taakse kun tietä ylittää.
Peili ja kypärä on elinehto anhalla köntykselle,meinaan muuten juur kohta tehrä 50km lenkin .
Hyödynnä se monttu golfin opettelus ,helppo putata pallo kuoppaan.
Olen kuullut tuota nimeä kuiskattuna ennenkin. Mulla on laatuheppa nimeltä Honda. Varmaan kohta yhtä vanha kuin minäkin, jos se saa mut kiinni. Ainiin mutta eihän se saa kun mä kuljen sen perässä.
Golf olikin hyvä idea :))
Olkoon tuulet myötäiset. Tuulesta isäni joskus kertoi, kun kylän emäntä paineli fillarilla Ryssä-mäkeä ylös kovassa vastatuulessa. Hän kuiskasi toiveen että "voi kun tuuli kääntyisi" ja niin se teki. Kotiinpäin mennessä joutui polkemaan alamäkeä. Ryssä-mäki sai huonon maineen, siinä mäessä ei voinut toivoa mitään, siellä sai mitä toivoi mutta just silloin kun sitä ei tahtonut. Tällaisia mäkiä Tammisaaren Trollshovdassa.
jokaviikko, tai ainaki pistän ongen veteen, kyllä se vielä minunki onkeen nappaa,
olen varma.
Haaveilen vielä saavani päävoiton lotosta, joitaki miljoonia euroja, siksi veikkaan joka viikko, se tulee vielä sen tunnen jo naihoissani,
Missä kohtaa nahkaa se tuntuu :)) Pistelee pyllyä kun numerot tulee ruutuun?
Mä sain kerran 8 kiloisen hauen. Siitä on kuvakin. Jos mä sain, niin kyl sääkin. Mulla on peukut ylhäällä.
Mäkin sain kerran NIIN paljon kalaa, etteivät yhteen kasaan mahtuneet.
Ne oli Meriahvenia, ei mitään järvipikkuruisia :)
Äh vai järvessä pikkusia nii on niitä pikkusiakin oltava mitä isot syö.
Meikä mennee järvelle kallaan ei kaloilla ole mitään mahollisuutta sieltä järvestä poistua ne on mun armoilla.
"ykseero"
Ei auta Ähhitellä, kun kyse on totisimmasta totuudesta, että järvissä uiskentelee NIIN pieniä Ahvenia, että vain suuri kohteliaisuus estää, etteivät meren rannalla asuvat purskahda nauruun.:)
Minäkin ihan ilme värähtämättä otin vastaan ison pussillisen perattuja ja fileoituja järviahvenia vaihtokaupaksi tyrnimarjoista.
Ajattelin, että tuo mies olisi aivan mahtavan kätevä pitsinnyplääjä, kun on saanut noin pikkuruiset kalat noin hyvin perattua. Aivan älytön homma oli hänellä ollut niiden kimpus. Hyviä olivat, en makua paheksu, mutta täälä Vaasan meressä pienet meriahvenen vauvatkin ovat isompia, kuin järviahvenet :) Heh he he hee.
Tuo ol katteelisen hekotusta enkä ala kertomaa kalojani, muuttusit vihreeksi kateuesta mutta niin ison ahvenen olen saannu et ole ikipäivänä nähny tai kuullukkaan.
Höpö höpö, että kateudesta täälä hekottelisin.
Ai järvestäkö oot saanut muka NIIN ison ahvenen, että en ikinä ole semmosta nähnyt?
Täältä tulee semmosia Ahvenia, että järvi-ihmiset luulee äkkiseltää, että ne on isoja lohivonkaleita. Ikinä, kuunaan, koskaan et uskoisi, jos tässä alkaisin mittoja nakkelemaan ja kalojen painoja. Et uskoisi.
Mutta kyllä pienistäkin kaloista voi ruokaa tehdä. Ne on hellusen näkösiä, vaikka tosiaan kova hommaisia pienuuden takia :)
Olen merellä kalastanu monella merellä jäämerelläkin.
Sattuupi olemaan mieli harrastus, horoskoopissakin olen kala.
Vapun tietämillä lasken paatin vesille vaan ei se kalastus ole pääasia, ompaha pois ihmisten jaloista omassa rauhassa.
Oukkidoukki, sinulle ei sitten tarvitse ruveta valokuvia meriahvenista lähettämään, jos oot kalastellut merillä.
Kalastanut minäkin olen aikanani ihan älyttömästi, Harrastettiin miehen kans sitä tämän tästä. Nykyään en sitten kalastele, kun jos virvelöittisin vaikkapa saaressa ja tulis kala, niin olisin helisemässä, kun pitäis tappaa se kala. Hyi kamalaa, ei kuulu mun harrastuksiin tommonen kalannyskääminen. Niin käy sääliksi että. Kalat pitää tappaa heti, kun veneeseen nostaa ja kivuttomasti. Niin mun mieheni teki, eikä minun tarvinnut suutahtaa hänelle :)
Kalat oon minäkin horoskoopissa. Ehkä se on syynä, kun molemmat tykkäämme kalastamisesta.
Ai tätä hekotusta :))) Niin tiukkapipoiseksi oon tullut, että harvoin muuta kuin hymyilyttää kirjoitukset. Mutta nyt mä hekottelin kuin heikkopäinen. Serotoniiniruiskeen sain aimo annoksen :)
Kieltämättä tuo aloituksesi huomautus maailman rauhasta tekee oloni joskus levottomaksi. Eilen vietimme päivän Haagissa. (upea kaupunki) Haagissa on parlamentin alahuoneita ja eilen oli niissä istuntoja. Näin politiikkoja turvamiesten ympäröimänä median haastattelemina. Sanoin Petzelle vaihdetaan maisemia. Joko alitajuinen terrorismin pelko.
Olen kuitenkin toteuttamassa haaveitani olemme matkustelleet monissa kaupungeissa ja nyt kun kevät on edennyt ja aurinko lämmittää lähdemme merenrantakyliä koluamaan. Kukat ja puut ovat puhkeamassa kukkiin ja lehtiin. Hieman allergiaoireita, mutta onneksi on pillerit mukana.
Kaiken kauneuden keskellä imen vaikutteita mökin pihan suunnitteluun. Kun palaan Suomeen, alan tonkimaan multaa. Nyt en kaipaile sinne koska kelit alkoivat hellimään täällä.
Yksi idea joka sain tulevalle kesälle ja etenkin elokuun iltoihin on iso kynttilälyhty laiturille.
Puita ja pensaita jotka eivät ikävä kyllä menesty meillä ottaisin mukaan jos voisin ; )
Täältä Koto-Suomesta kun kirjoittaa, on tosiaan turvallinen olo. Siellä suuressa maailmassa on tosiaan omia ongelmia.
Jos sulle käy hyvin, saat pitkän kevään :) yksi siellä, toinen täällä.
Olen huomannut että silmä alkaa näkemään kauneutta eri tavalla kun sillä oikein kyllästää mieltä. Ekan kerran kun katselee, sen ottaa vain sisään. Seuraavat kerrat se alkaa jo mennä ytimeen, ja kohta omiin käsiin saakka. Talvet on kiva lukea puutarhakirjoja, varsinkin sellaisia missä on erilaisia pihoja ja maisemia.