Onko aihetta huoleen? Olen nuori, aikuinen mies. Olen ollut parisuhteessa kahdeksan vuoden ajan. Tunteeni ovat laimenneet suhteen aikana, välitän seurustelukumppanistani, mutta haluaisin myös kokea muita naisia. Pelkään että olemme suhteessa tottumuksesta. Arki on tylsää, minulla ei ole koskaan ollut muita seksikumppaneita ja se epäilyttää. Syyttelen avopuolisoa asioista joita hän ei ole tehnyt, minulla on jatkuvasti erittäin negatiivinen asenne kaikkeen mitä hän tekee/sanoo. Syytin häntä esimerkiksi siitä, etten koskaan pääsisi ulkomaanvaihtoon. Vaikka tosiasiassa kun otin asian puheeksi ("en voi koskaan mennä koska sinä et päästä" lähdin vaihtoon kuitenkin..
Suhteemme aikana olen pettänyt avopuolisoani (pussaillut) useamman kerran. Ensimmäinen pettäminen tapahtui noin kaksi vuotta sitten poikien reissulla, seuraava heti parin viikon päästä. Ystäväni olivat todistamassa tätä, pyysin heitä vaikenemaan tapahtuneesta. Flirttailen naisille ja teen tuttavuutta esimerkiksi naispuolisiin koulukavereihin. Tapailen heitä avopuolisoltani salaa, valehtelen asioista jotka liittyvät heihin. Muutaman kerran olen jäänytkin "kiinni". Esim. avopuolisoni sai tietää kuinka flirttailen yhden opiskelijakaverini kanssa. "Sovittiin", että en tapaa häntä enkä juttele somessa. Kuitenkin jatkuvasti näin häntä avopuolisolta salaa ja juttelin.. Avopuoliso rupesi eräällä viikolla kyselemään asiasta joka päivä "onko meillä yhteisymmärrys?" minä vain vastailin, että "kyllä on, en ole nähnyt, en ole puhunut..." valehtelin uudelleen ja uudelleen.. Kiinnihän siitä jäin, kun avopuoliso oli lukenut FB-keskustelut...
Avopuolisoni on epäillyt asioita kahden vuoden ajan ja useimmiten ollutkin oikeassa. Silti olen saanut vakuutettua hänelle, että kaikki on hänen päässään, syyttänyt häntä sairaanloisen mustasukkaiseksi, hulluksi... Syyttänyt häntä, että en jaksa kuunnella kun en ole tehnyt mitään. Hän on itkenyt, sanonut ettei halua elää. Tuntenut järkyttävän pahaa oloa. Minä olen vain katsonut vierestä kun hän itkee, en ole osannut edes lohduttaa. En oikeastaan tunne suurimmaksi osaksi mitään. Ainakaan tekohetkellä, ehkä jotain katumusta jälkeenpäin. Välillä olen ymmälläni teoistani, en ole ajatelllut mitään.. Olen vain katsonut avopuolisoni pyristelyä parisuhteen lopettamiseksi/parantamiseksi ja tuhonnut sitä itse systemaattisesti. Avopuoliso on syytellyt millon minua mistäkin, yleensä aina aiheesta, mutta oen kieltänyt nämä kaikki "en voisi koskaan pettää sinua", "olen aina ollut luottamuksen arvoinen" "en ole tehnyt koskaan mitään" jne. Avopuolison luottamus, itsetunto on menetetty kun olen "aivopessyt" häntä. Silti hän haluaisi olla kanssani ja toivoo, että muuttuisin. En itsekkään halua olla tälläinen,.. pettymys..
Parin vuoden tappeluiden aikana olen myös kännissä töninyt avopuolisoani Jos avopuolisoni ottaa asian esille, syyttelen asiasta yleensä häntä "itse tulit minua riuhtomaan" vaikka näin ei ilmeisesti ole kuitenkaan käynyt. Olen ajanut avopuolisoni turmion partaalle. Hän sai väkisin revittyä minusta valheet irti ja ymmärrettävästi parisuhteemme on loppusuoralla. Avopuolisolleni kaikki tuli kuitenkin (tavallaan) yllättäen, olen vallehdellut hänelle kaikesta ja kun hän on saanut minut kiinni, olen valehdellut vielä lisää, vakuutellut omaa puhtoisuuttani.. Olen valehdellut myös pienistä asioista.
Asiaa on tässä pyöritelty, puoliso on vielä rakastunut minuun ja kai minullakin vielä jotain tunteita häneä kohtaan on. Sovittiin, että muutetaan ensiksi eri osoitteisiin ja katsotaan mitä tapahtuu. Puolisoni pyysi minua olemaan kunnolla ts. jättämään toiset naiset rauhaan, koska emme ole edes muuttaneet yhteisestä asunnostamme pois. Erosta olen kertonut vasta muutamalle ystävälleni ja perheelle...
Kuitenkin viikonloppuna baarissa katselin muita naisia, tein tuttavuutta... yhden humalaisen tapauksen annoin jopa tulla lähelleni. Otin hänen lanteistaan kiinni, hän pussasi minua poskelle. Tuntui hyvälle. Aamulla kerroin avopuolisolleni, hän suuttui. Sanoin hänelle, että en ole tehnyt mitään väärää. Kuuntelin hänen raivoamistaan ja huusin hänelle, "olen niin tyytyväinen kun pääsen eroon tästä paskasta". Halusin olla rehellinen, siksi kerroin. En tuntenut asiasta mitään syyllisyyttä ennenkuin keskustelimme (huusimme) asiasta avopuolisoni kanssa.. Avopuolisoni on aivan oikeassa, vaikka en koskenut naiseen, en työntänyt häntä poiskaan vaan annoin naiselle vastakaikua.... vaikka noin 5 tuntia aikaisemmin avopuolisoni oli pyytänyt minua olemaan "kunnolla" ja olin lupautunut.
Olenko jotenkin sairas, kun jatkuvasti satutan näinkin törkeästi minulle kuitenkin tärkeää ihmistä? En voi erota puolisosta ilmeisesti edes ystävänä. Voiko olla, että minulla on kuitenkin tunteita avopuolisoa kohtaan, kun en hänestä päästä irti. Miksi kuitenkin kidutan häntä tässä? Kaikki nämä pettämiset ovat tapahtuneet alkoholin vaikutuksen alaisuudessa, saanko liikaa rohkeutta? Minulla on kai huono itsetunto, onkohan tällä vaikutusta asiaan..
Suhteemme aikana olen pettänyt avopuolisoani (pussaillut) useamman kerran. Ensimmäinen pettäminen tapahtui noin kaksi vuotta sitten poikien reissulla, seuraava heti parin viikon päästä. Ystäväni olivat todistamassa tätä, pyysin heitä vaikenemaan tapahtuneesta. Flirttailen naisille ja teen tuttavuutta esimerkiksi naispuolisiin koulukavereihin. Tapailen heitä avopuolisoltani salaa, valehtelen asioista jotka liittyvät heihin. Muutaman kerran olen jäänytkin "kiinni". Esim. avopuolisoni sai tietää kuinka flirttailen yhden opiskelijakaverini kanssa. "Sovittiin", että en tapaa häntä enkä juttele somessa. Kuitenkin jatkuvasti näin häntä avopuolisolta salaa ja juttelin.. Avopuoliso rupesi eräällä viikolla kyselemään asiasta joka päivä "onko meillä yhteisymmärrys?" minä vain vastailin, että "kyllä on, en ole nähnyt, en ole puhunut..." valehtelin uudelleen ja uudelleen.. Kiinnihän siitä jäin, kun avopuoliso oli lukenut FB-keskustelut...
Avopuolisoni on epäillyt asioita kahden vuoden ajan ja useimmiten ollutkin oikeassa. Silti olen saanut vakuutettua hänelle, että kaikki on hänen päässään, syyttänyt häntä sairaanloisen mustasukkaiseksi, hulluksi... Syyttänyt häntä, että en jaksa kuunnella kun en ole tehnyt mitään. Hän on itkenyt, sanonut ettei halua elää. Tuntenut järkyttävän pahaa oloa. Minä olen vain katsonut vierestä kun hän itkee, en ole osannut edes lohduttaa. En oikeastaan tunne suurimmaksi osaksi mitään. Ainakaan tekohetkellä, ehkä jotain katumusta jälkeenpäin. Välillä olen ymmälläni teoistani, en ole ajatelllut mitään.. Olen vain katsonut avopuolisoni pyristelyä parisuhteen lopettamiseksi/parantamiseksi ja tuhonnut sitä itse systemaattisesti. Avopuoliso on syytellyt millon minua mistäkin, yleensä aina aiheesta, mutta oen kieltänyt nämä kaikki "en voisi koskaan pettää sinua", "olen aina ollut luottamuksen arvoinen" "en ole tehnyt koskaan mitään" jne. Avopuolison luottamus, itsetunto on menetetty kun olen "aivopessyt" häntä. Silti hän haluaisi olla kanssani ja toivoo, että muuttuisin. En itsekkään halua olla tälläinen,.. pettymys..
Parin vuoden tappeluiden aikana olen myös kännissä töninyt avopuolisoani Jos avopuolisoni ottaa asian esille, syyttelen asiasta yleensä häntä "itse tulit minua riuhtomaan" vaikka näin ei ilmeisesti ole kuitenkaan käynyt. Olen ajanut avopuolisoni turmion partaalle. Hän sai väkisin revittyä minusta valheet irti ja ymmärrettävästi parisuhteemme on loppusuoralla. Avopuolisolleni kaikki tuli kuitenkin (tavallaan) yllättäen, olen vallehdellut hänelle kaikesta ja kun hän on saanut minut kiinni, olen valehdellut vielä lisää, vakuutellut omaa puhtoisuuttani.. Olen valehdellut myös pienistä asioista.
Asiaa on tässä pyöritelty, puoliso on vielä rakastunut minuun ja kai minullakin vielä jotain tunteita häneä kohtaan on. Sovittiin, että muutetaan ensiksi eri osoitteisiin ja katsotaan mitä tapahtuu. Puolisoni pyysi minua olemaan kunnolla ts. jättämään toiset naiset rauhaan, koska emme ole edes muuttaneet yhteisestä asunnostamme pois. Erosta olen kertonut vasta muutamalle ystävälleni ja perheelle...
Kuitenkin viikonloppuna baarissa katselin muita naisia, tein tuttavuutta... yhden humalaisen tapauksen annoin jopa tulla lähelleni. Otin hänen lanteistaan kiinni, hän pussasi minua poskelle. Tuntui hyvälle. Aamulla kerroin avopuolisolleni, hän suuttui. Sanoin hänelle, että en ole tehnyt mitään väärää. Kuuntelin hänen raivoamistaan ja huusin hänelle, "olen niin tyytyväinen kun pääsen eroon tästä paskasta". Halusin olla rehellinen, siksi kerroin. En tuntenut asiasta mitään syyllisyyttä ennenkuin keskustelimme (huusimme) asiasta avopuolisoni kanssa.. Avopuolisoni on aivan oikeassa, vaikka en koskenut naiseen, en työntänyt häntä poiskaan vaan annoin naiselle vastakaikua.... vaikka noin 5 tuntia aikaisemmin avopuolisoni oli pyytänyt minua olemaan "kunnolla" ja olin lupautunut.
Olenko jotenkin sairas, kun jatkuvasti satutan näinkin törkeästi minulle kuitenkin tärkeää ihmistä? En voi erota puolisosta ilmeisesti edes ystävänä. Voiko olla, että minulla on kuitenkin tunteita avopuolisoa kohtaan, kun en hänestä päästä irti. Miksi kuitenkin kidutan häntä tässä? Kaikki nämä pettämiset ovat tapahtuneet alkoholin vaikutuksen alaisuudessa, saanko liikaa rohkeutta? Minulla on kai huono itsetunto, onkohan tällä vaikutusta asiaan..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mietin, että onko käyttäytymiseni normaalia? Avopuoliso kutsuu minua mielisairaaksi, hulluksi, psykopaatiksi.. Hän on koko seurustelun ajan kutsunut minua itsekkääksi, omasta mielestäni en kuitenkaan ole.