Jees elikkäs muilla samanlaisia fiiliksiä,
Olen 17v poika opiskelen kohtalaisilla arvosanoilla, Mutta lähiviikkoina on tullut ajateltua tulevaisuutta ja tämän hetkistä tilannetta joka kerrassaan vituttaa mua sanattomasti :D
Kesätyöpaikka jäi saamatta mutta siitä syytän vain itseäni ja omaa huonoa aloitekykyäni mikä mulla on ollut melkein koko saamattoman elämäni aikana.
Joka helvetin aamu mulla on ajatus pääkopassa että enpäs mene kouluun vaan vetämään kunnon "LÄRVIT" ja muita mahdollisia päihteitä mitä käteeni saan mutta rahatilanne ei salli sitä mikä on vitun harmi.. :D
Vaikka kouluni menee kohtalaisesti, kyseinen ammatti mihin olen opiskelemassa ei juuri saa minua kiihottumaan koska en koe sitä omaksi tulevaisuuden työkseni, vaan haluan työskennellä ammatikseni alalla joka minua oikeasti kiinnostaa ja siinä olisi hyvät "Nousu" mahdollisuudet. Haaveni olisi olla varakas ja omistaa jonkun sorttinen omakotitalo missä mun lapset ja vaimo asuisi mutta miten helvetissä tähtään tohon ajatukseen nykyisellä ammatilla johon opiskelen. :)
Vanhemmilleni olen monta kertaa sanonut että nykyiset opinnot eivät kiinnosta
koska ei tunnu minun ammatiltani mutta isäni kommentistani vasta raivostuukin ja leimaa minut samantien "Luuseriksi" "Idiootiksi" ja tässä kohtaa menen kirjaimellisesti lukkoon enkä halua tuoda omia ajatuksiani esille koska tiedän vain että siitä syntyisi turhamaista riitelyä ja kinaamista josta en ensinnäkään pidä.
No nykyään olen kokenut parhaammaksi olla vain hiljaa ja tehdä niinkuin käsketään jonka takia tunnen jonkinlaista "ahdistusta" minkä olen oppinut unohtamaan päihteillä viikonloppuisin. En itse edes muista milloin olisin ollut viikonloppuna selvinpäin, mutta olen oppinut ajattelemaan ongelmiani huumorilla ja todennut että mulla on ihan jees olot kotona ei pitäisi olla valittamista, mutta hyvän elämä mulla ei todellakaakaan ole mutta ei ole kyllä paskakaan joten taitaa mulla olla vaan päässä vikaa anyways kenelläkään vastaavanlaisia elämänvaiheita menossa? :P
Olen 17v poika opiskelen kohtalaisilla arvosanoilla, Mutta lähiviikkoina on tullut ajateltua tulevaisuutta ja tämän hetkistä tilannetta joka kerrassaan vituttaa mua sanattomasti :D
Kesätyöpaikka jäi saamatta mutta siitä syytän vain itseäni ja omaa huonoa aloitekykyäni mikä mulla on ollut melkein koko saamattoman elämäni aikana.
Joka helvetin aamu mulla on ajatus pääkopassa että enpäs mene kouluun vaan vetämään kunnon "LÄRVIT" ja muita mahdollisia päihteitä mitä käteeni saan mutta rahatilanne ei salli sitä mikä on vitun harmi.. :D
Vaikka kouluni menee kohtalaisesti, kyseinen ammatti mihin olen opiskelemassa ei juuri saa minua kiihottumaan koska en koe sitä omaksi tulevaisuuden työkseni, vaan haluan työskennellä ammatikseni alalla joka minua oikeasti kiinnostaa ja siinä olisi hyvät "Nousu" mahdollisuudet. Haaveni olisi olla varakas ja omistaa jonkun sorttinen omakotitalo missä mun lapset ja vaimo asuisi mutta miten helvetissä tähtään tohon ajatukseen nykyisellä ammatilla johon opiskelen. :)
Vanhemmilleni olen monta kertaa sanonut että nykyiset opinnot eivät kiinnosta
koska ei tunnu minun ammatiltani mutta isäni kommentistani vasta raivostuukin ja leimaa minut samantien "Luuseriksi" "Idiootiksi" ja tässä kohtaa menen kirjaimellisesti lukkoon enkä halua tuoda omia ajatuksiani esille koska tiedän vain että siitä syntyisi turhamaista riitelyä ja kinaamista josta en ensinnäkään pidä.
No nykyään olen kokenut parhaammaksi olla vain hiljaa ja tehdä niinkuin käsketään jonka takia tunnen jonkinlaista "ahdistusta" minkä olen oppinut unohtamaan päihteillä viikonloppuisin. En itse edes muista milloin olisin ollut viikonloppuna selvinpäin, mutta olen oppinut ajattelemaan ongelmiani huumorilla ja todennut että mulla on ihan jees olot kotona ei pitäisi olla valittamista, mutta hyvän elämä mulla ei todellakaakaan ole mutta ei ole kyllä paskakaan joten taitaa mulla olla vaan päässä vikaa anyways kenelläkään vastaavanlaisia elämänvaiheita menossa? :P
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ensinnäkin: mitä väliä sillä on mitä sun isäsi ajattelee? Kyse on sun elämästä ja opiskelusta, ei sun isäsi. Jos tuntui ettei ala kiinnosta, lopeta linjalla opiskelu. Tee töitä, pidä välivuosi, matkustele vaikka, etsi itseesi. Se, että olet vaan hiljaa ja patoat asioita sisälles, ei ole koskaan hyvä juttu. Nyt sä taidat purkaa vitutusta ja ahdistusta alkoholiin. Yritä juoda vähemmän. Oikeesti, se selkeyttää varmaan ajatuksias ja saat varmaan enemmän arvostusta himassakin, jos et ole joka viikonloppu kännissä. Arvostus hankitaan, sitä ei tyrkytetä. Saattais isäskin mieli sun mielipiteitä kohtaan vähän muuttua.
Joka tapauksessa, tee sillain miltä tuntuu. Jos sen alan opiskelu tökkii eikä kiinnosta yhtään, miksi opiskella sitä? Hae osa-aika duunia ja yritä saada joku tulevaisuuden suunnitelma kasaan. Kaikki etsii itseään joskus, sä teet sitä nyt, se ei ole mitenkään paha asia. Ei ollenkaan.