hoitohevonen ei tottele

Ensimmäisenä suosittelen valmennustunteja hevosen kanssa. Opettaja osaisi neuvoa paremmin, kun hän näkee hevosen ja miten se toimii missäkin asiassa. Mutta tuohon ryöstelykysymykseen voisi auttaa martingalit ellei sillä sellaista jo ole, tai alaturparemmi, edelleen ellei sillä sellaista jo ole. Neuvoisin myös ratsastamaan mahdollisimman paljon kaarevilla urilla, eli ympyröitä, voltteja, kiemurauria ja mitä tahansa muuta paitsi suoraa uraa. Vaihtele suuntia epäsäännöllisesti niin ettei se pysty ennakoimaan mitä sinä teet seuraavaksi. Silloin sen ei ole niin helppo alkaa kaahailla, kun se joutuu keskittymään johonkin muuhun. Jos huomaat että kohta hevonen aikoo ryöstää, käännä se niin tiukalle voltille kuin se pystyy kääntyään ja vaadi siltä nopeasti eri tehtäviä kunnes se rauhoittuu. Älä anna sille aikaa ajatella. Näillä tempuilla pääsee yleensä jo aika pitkälle. Kokeile ainakin.

Tarhakäyttäytymiseen neuvoisin, että ala hakea hevosta tarhasta muistakin syistä kuin töihin. Hae se tarhasta ja vie talliin syömään vähän heinää. Tai harjaa se. Tai kun ruoho alkaa kasvaa, vie se nyhtämään meheviä korrenalkuja jonnekin sopivaan paikkaan. Tee sen kanssa mitä tahansa mikä on hevoselle kivaa, ja vie se takaisin tarhaan. Niin usein kuin viitsit. Sillä lailla se oppii ettei ole paha juttu vaikka ihminen tulisikin hakemaan sitä tarhasta, vaan että se voi olla kivakin juttu. Toki liikutuskin on hoidettava, mutta hae sitä tarhasta muistakin syistä mahdollisimman usein.

Namien antaminen tosiaan helposti vain pahentaa asiaa jos hevosella on taipumusta näykkimiseen. Siksi en itse yleensä suosittele namien antamista, mutta toisinaan se on ihan paikallaan. Jos tarhassa on hyvä pohja, eli suomeksi sanottuna ei ole kurainen, voisit kokeilla mitä tapahtuu, jos laittaisit makupalan maahan lähellesi niin että hevonen näkee sen. Silloin se oppii, että läheltäsi löytyy jotakin hyvää, mutta jos niitä löytyy maasta, se ei niin helposti ala näykkiä vaatiessaan lisää. Aina parempi jos ilman namia pärjää, mutta jos niitä tarvitsee, älä anna niitä kädestä.

Kannattaa tehdä niinkin että kun menet tarhaan ja hevonen tulee luoksesi, silittele sitä hetki ja pidä sitä hyvänä, ja kävele pois. Älä yritäkään ottaa sitä aina kiinni kun menet sen luokse. Opeta sille, ettet ole aina menossa hakemaan sitä työhön vaikka menetkin tarhaan. Käy vain tervehtimässä sitä, ja jätä se sitten rauhaan.

Ja ole kärsivällinen! Tällaisten juttujen korjaaminen vie aina aikaa.

Edellä olikin muuten hyviä ohjeita, mutta ratsastukseen liittyen huomauttaisin tämän:

Jos hevoselle ei ole opetettu pohjeapuja, on hyvin epäreilua siltä vaatia mitään ratsastuksessa. Ratsastuksessa nimenomaan kaikki perustuu istuntaan ja pohkeiden käyttöön, hevosta ei kuulu hallita suusta vetämällä.

Niin kauan kun hevonen ei osaa pohjeapuja, älä sillä laukkaa, tee pohkeenväistöjä eikä edes mitään pieniä ympyröitä tai kaarteita. Ensimmäisenä tulee nimeomaan opettaa ne pohkeet.

Sama koskee myös raippaa. On mahdollista että hevoselle ei ole senkään merkitystä opetettu. Hevonen pukittaa, koska se on todennut pukittamiesn parhaaksi (=hevosen mielestä oikea) ratkaisuksi raipan käyttöön.
Raippa kannattaakin jättää tuossa vaiheessa kokonaan pois. Myöhemmin kun heovnen osaa ratsatuksen avut, voi raipankin sille opettaa.

Niin ikään ryöstäminen johtuu tod.näk. siitä, ettei hevonen tiedä mitä siltä halutaan. Se vaan kokeilee mikä voisi olla paras ratkaisu päästä ikävästä tilanteesta pois.



Itse hankkisin kunnon valmentajan tai mieluummin ratsuttajan, jonka avulla hevoselle opetetaan ratsuavut.

Totta tuokin, mutta jos hevonen ei ymmärrä pohkeita, se tuskin ymmärtää istuntaa yhtään sen enempää. Siinä vaiheessa ne ohjat ovat ainoa keino hallita hevosta. Ravurit yleensä pyrkivät nostamaan päänsä ylös, jolloin ne pääsevät kuolaimen yläpuolelle ja pakoon sen vaikutusta. Martingali estää sen ja pitää kuolaimen vaikutuksen siellä mihin se kuuluukin. Ja jos hevonen pyrkii aukomaan suutaan, myös väistääkseen kuolaimen vaikutusta, alaturparemmi on hyvä vaihtoehto. Kumpikaan ei tarkoita sitä, että hevosta kiskottaisiin suusta. Kas kun kaarevia uria voi ratsastaa pehmeälläkin kädellä.

Nyt pitäisi tietää tarkemmin mitä aloittaja tarkoitti sillä ettei hevonen osaa pohjeapuja. Jos hevonen tietää mitä siltä pyydetään jos sitä puristetaan pohkeilla, se osaa perusavut, ja sen jälkeen sille on opetettava pohkeiden käyttö käännöksissä. Ja siihen taas auttavat juurikin ne kaarevat urat joista Lampinajadi mainitsi. Kaarevilla urilla hevonen oppii myös taipumaan, mikä on yksi ratsun perustaidoista, ja ne myös auttavat hillitsemään kaahailua. Sanon samaa kuin Lampinajadikin, paljon kaaria eri suuntiin, ja niiden lomaan lisäisin vielä siirtymisiä, ne parantavat kuuliaisuutta ja tarkkaavaisuutta.

Mutta se valmentaja olisi tosiaan nyt ehdottoman tärkeä joka tapauksessa, siinä olen samaa mieltä kun muutkin.

Hyvin vastattu muuten, mutta hevonen voi vastustaa kuolainta ihan vain siksikin, että se haluaa kulkea nopeammin kuin ratsastaja. Hevosen mielestä se voi ollakin riittävä syy vastusteluun, ja se on varsin tyypillistä mm kuumeneville hevosille. Vika ei välttämättä ole ratsastajassa tai esim vääränlaisessa kuolaimessa.

Jos hevonen lähtee käsistä, sitä on turha yrittää pysäyttää istunnalla. Hevonen joka on päättänyt juosta, ei kuuntele istuntaa tai pohkeita pätkän vertaa, vaan se on pysäytettävä ohjilla. Toki taitava ratsastaja käyttää istuntaakin, mutta ohja sen hevosen siinä vaiheessa pysäyttää eikä istunta, vaikka se olisi miten hyvin koulutettu.

Puhut oikeasta ja väärästä tavasta kouluttaa hevoselle pohjeapuja. Oletko siis itse joskus kouluttanut hevosen ratsuksi alusta asti? Kysyn siksi, että minä olen, ja voin niin ollen sanoa omakohtaisesta kokemuksesta, että se maastakäsin touhu on ollut yhtä tyhjän kanssa. Vaikka hevonen väistää nätisti painetta kyljessä ihmisen seistessä sen vieressä, se ei todellakaan välttämättä ymmärrä samaisen paineen merkitystä jos ihminen istuu sen selässä ja painaa sitä kylkeen jalalla. Pohje tuntuu kuitenkin aivan erilaiselta kuin käsi tai edes käsivarsi. Mutta kaipa ihmisillä on siitä erilaisia kokemuksia. Minä olen kokenut sen tyystin hyödyttömäksi.

Avustajan kanssa se onkin toinen juttu. Hevonen oppii nopeasti, jos ratsastaja painaa kylkeä pohkeella ja ihminen avustaa maasta käsin, mutta että pelkästään maasta käsin... Turha vaiva. Istuntaakin on mielestäni turha opettaa erikseen, hevonen oppii sen automaattisesti koulutuksen edetessä, mutta kaipa ihmisillä on siitäkin erilaisia kokemuksia.

Kuinkahan Kasiro on mahtanut kouluttaa omat hevosensa pohkeisiin?

Mutta joka tapauksessa, jos joku nyt kumminkin on päätynyt tilanteeseen jossa hänellä on käsissään hevonen joka ei pohkeita ja istuntaa ymmärrä, se ei ole hänen vikansa, vaan sen joka alunperin on hevosen opettanut. Siinä tilanteessa ainoa keino hallita hevonen ovat ne ohjat, ja siitä on vain pyrittävä eteenpäin. On totta, että ne pohjeavut täytyy sille opettaa, mutta siinäkään ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa. Minä olen päässyt hyviin tuloksiin kaarevilla urilla. Ensin laajoilla kaarilla, ja siitä sitten hevosen kehityksen mukaan pienemmillä ja pienemmillä.

Ja mitä taas tulee niihin kaareviin uriin, niin eihän tässä kukaan ole sanonutkaan että hevosen pitäisi kääntyä pennin päällä. Se Lampinajadin mainitsema "niin tiukka voltti kuin hevonen pystyy kääntymään" voi olla vaikka kentän levyinen ympyrä, ellei hevonen pysty sen nopeammin kääntymään. Hänhän nimenomaan sanoi, että sen mukaan mihin hevonen pystyy. Hevonen joka ei taivu, ei todellakaan kykene kolmen metrin volttiin vauhdissa, siitä olen samaa mieltä. Mutta loivatkin mutkat eri suuntiin saavat hevosen kuuntelemaan, ja sekin auttaa siihen, että se oppii pohkeisiin nopeammin.

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että hevoset opetetaan kuolaimiin maasta käsin. Tosin tässä tapauksessa hevonen on epäilemättä niihin jo tottunut (kuolaimethan ne on ravureillakin) joten siihen puoleen tuskin tarvitsee puuttua. Mutta tokkopa sinä sitä tarkoititkaan.

Mutta kuten on jo moneen kertaan todettu, se valmentaja olisi avainasemassa joka tapauksessa.

Minä koulutan pohkeet selästä käsin. Ohjaavan pohkeen se oppii kun käännyn pois kaviouralta, eli painan ulkopohkeella samalla kun ohjaan sen sisään. Kääntävän pohkeen ( esim etuosakäännöksessä ) opetan koputtamalla raipalla takareiteen samalla kun painan pohjetta. Taivuttavan pohkeen kaarevilla urilla kuten Mörrinkäinenkin.
Istuntaa käytän automaattisesti, ajattelematta sitä sen kummemmin joten hevonen oppii sen siinä sivussa.
Maastakäsin opetusta en minäkään arvosta.