surusta onneen

Kuule, kuulostaa tosi rohkealta ja urhealta teidän ratkaisunne! Toki jollakin voi olla neg. kommentoitavaa, mutta jätä kommentit omaan arvoonsa! Ihanaa, että sinulla on mies, joka tukee sinua ja haluaa olla sinun ja lapsenne kanssa!!!! Ole siitä ja tulevasta lapsestanne onnellinen ja ylpeä! Jos kuitenkin tunnet ahdistusta tapahtuneesta, ota rohkeasti yhteyttä esim. mielenterveystoimistoon ja mene juttelemaan. Sieltä saa apua! (mulla on kokemusta). Tsemppiä, iloa ja onnea teille odotukseen ja kaikkeen!!! :)

Onnea raskaudellesi, mutta en verran kommentoisin että etkö itse ajattele miestäsi millään tavalla???? Oletko ajatellut itseäsi ko. asemaan... Ei Teidän suhteestanne mitään tule jos olet tuollainen, eltko valmis kasvattamaan lasta jos olet noinkin vastuuton? Mitäs jos lapsi saa joskus tietää että äiti ja isi on kasvattanut epätietoisina isyydestä tämän? Lapsi ainakin varmasit haluaa tietää kuka on hänen oikea isänsä! HUOLIMATONTA!!!! Miksi et ota yhteyttä tähän toiseen "epäiltyyn" ja kysy häneltä harrastitteko seksiä ilman ehkäisyä? Eikö hänen ole oikeus tietää? TÄytyy sanoa etä kylläpäs ajattelet vain nyt omaa napaasi, tsempiia lähetän vain nyt tälle liianki ymmärtäväiselle mies ystävällesi, kyllä tämä häntäkin lakaa kalvaamaan jossain vaiheessa.. varsinkin kun hän katsoo lasta ja näkee ettei hänessä mikään muistuta oletettua isää!!!

ota selvää mitä sinä yönä tapahtui? Jos kerran olitte kaveriporukassa niin varmasti joku tietää...
Ota selvää asioista ja tuskaile vasta sitten kun tiedät varmasti.

Aika traagista etten sanoisi...mielestäni teidän kannattaisi kuitenkin ottaa selvää mitä tuona iltana ja yönä tapahtui, oliko kysymys pelkästään kovasta humalatilasta vaiko tyrmäystipoista, huumeista tms.? Ja harrastitko seksiä kenties jonkun muun kanssa?

Lisäksi minusta olisi hyvä jutella miehesi kanssa sellaisestakin asiasta, että vaikka nyt tuntuisi siltä ettei miehesi piittaa lapsen mahdollisesta alkuperästä ja tapahtuneesta, onko hän silti tulevaisuudessakin samaa mieltä?

Tuntuu vähän siltä että asia alkaa jossakin vaiheessa kalvamaan teitä molempia vaikka nyt tuntuisikin ihan toiselta. Alkaako miehesi tai sinä etsimään lapsesta jonkun toisen piirteitä, tai entäs jos hän ei tosiaankaan muistuta teitä kumpaakaan? Näitä asioita kannattaa miettiä tarkkaan, lapsihan ei saa missään vaiheessa joutua kärsimään asiasta! Tilanteellanne on kauaskantoinen vaikutus, kunhan ette sitä unohda!

Tsemppiä sinulle ja ilmeisen ymmärtäväiselle miehellesi!

Kyllä mieheni sai itse päättää mitä tekee ja itse asiassa kunnioitan hänen päätöstään ja sitä että hän on nyt varmempi kuin koskaan.Annoin mahdollisuuden että keskeytämme raskauden ja asia jää siihen, hän ei halunnut ottaa sitä riskiä koska kaikki on niin epäselvää hän sanoi että jos olemme edes puoli tosissaan puhuneet adoptiosta niin me pidämme tämän meidän pienen ihmeemme. Olen luvannut kunnioittaa kaikkia hänen päätöksiään ja uskon että hän on nyt kykeneväinen ja tarpeeksi kypsä tekemään oikeaksi toteamansa ratkaisun. Tiedämme illasta jo sen verran että jätin oman tutun porukkani ja menin tanssimaan uusien ihmisten kanssa. Ystäväni vaihtoivat baaria ja minä en tahtonut vielä lähteä... Siis jäin "yksin" ja se onkin viimeinen asia jonka muistan. Luuleeko joku etten olisi jo kysynyt mitä on tapahtunut jos sellainen mahdollisuus olisi, mutta kun ei ole. Ja rikosilmoitusta en tahdo tehdä sillä en osaisi muuta sanoa kuin että en muista. Minä olen huolissani siitä kuinka mieheni jaksaa asian ja kuinka hän sen käsittelee, minä olen huolissani ja kyselen häneltä. Mutta te ette voi uskoa millainen hän on. Maailman rohkein ja ihanin. Hän on päättänyt että asia on näin ja se hyväksytään. Minä hyväksyn asian ja hän joten siinä se. On totta että kun katson häntä niin tunnen mieletöntä kipua siitä mitä hänelle aiheutin mutta hän sanoo vain että rakkaus kestää ja me kestämme. Siitä hän on iloinen että uskalsin kertoa.. Mutta en usko teidän ymmärtävän, sitä varten minulla on ystävä jonka kanssa keskustelen asiasta, mutta välillä tulee vain tunne että on pakko kirjoittaa ja purkaa kaikki.. Mutta joskus jos sellainen tarve tulee me otamme selville kaiken koskien isyyttä, mutta luulen että kun olemme olleet rehellisiä toisillemme niin pärjäämme. Onhan niitä teini ja muita neitoja jotka tieten tahtoen hankkiutuvat raskaaksi ja vielä väittävät seuraavalle jätkäkaverille että lapsi on heidän, tämä ei kuitenkaan ole sellainen asia. Vain aika näyttää kuinka käy ja kiitos ystäväni ja mieheni olen ainakin vielä kiinni elämässä ja sisällä kasvava lapsemme on tuleva silmäterämme jonka vuoksi olemme valmiita tekemään mitä vain. Uskon että täällä on jokunen ihminen joka saattaa pikkusen ymmärtää ja hänelle sanon kiitos..
Joulun odotuksia teille kaikille.