Sinä koskaan, että kuinka tiiviisti pidämme yhteyttä päivittäin? Vaikka meillä ei virallisesti ole mitään? Entäs kun huhtikuu on ohi, vieläkö pidettäisiin yhteyttä samoin? Ehkäpä vähän eri jutuin :) Tai minkälainen kolo jää, jos yhteyksiä ei olisi? Mietittäväksi tämä.
Ajatteletkos
tuttu_asia
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei ole minulle, mutta minulla sama tilanne ja olen melkoisen paljon ihastunut toiseen osapuoleen
Tämä on hassua. Täällä voisi hyvinkin tiiviisti pitää yhteyttä jonkun kanssa. Loppujenlopuksi et tiedä kenen kanssa, vaikka haluaisi uskoa mitä. Kait se on vaan niin, että tyhmänä kun kaipaa sitä rakkautta ja sitä, että saa rakastaa.
No, oma elämä murrosvaiheessa muutenkin. Joskus kestää vaan aikaa tajuta, että vanhaa suhdetta ei saa yksin toimimaan. Stina Girs: sydän sanoo ei.
Kaipaan ja ikävöin. Jatkossakin on ihan sama tilanne, mutta toivottavasti tulevaisuudessa myös virallisesti aletaan olla yhteyksissä!
Jos sinä kuvittelet palstan kautta pitäväsi yhteyksiä johonkin onnea vain.Tähän vastaa koska aloitus on niin typerä ja ylimpänä aloituksissa.
Pakko kommentoida: en puhunut palstayhteyksistä vaan ihan reaaliyhteyksistä. Ja mikä nyt kenenkin mielestä on tiivistä :) Tässä vaan täällä pohdin asiaa. Mut jokainen miettii asiaa omalta kantiltaan.
saattaa olla että luulet pitäväsi sitä yhteyttä.
Pidetään vain yhteyttä vaikka koko kesä
Kyllä ajattelen. Paljonkin. En luovuta, ennen kuin kohtaat mut ihan kasvotusten ja mieluiten sinun aloitteestasi. Kun tämä yhteydenpito toimii aika lailla minun aloitteestani. Et varmaan vastailisi mulle, jos mitään tunteita ei olisi..ja niitä on! Paljon! Mulla on sua ihan kamala ikävä. Suudelmia, halausta, läheisyyttä, sinua. Jutteluamme. Kaikkea sinussa. Jospa tää etenis...kun olet valmis. Minä olen. Ainakin kohtaamaan sinut. Muusta en osaa sanoa. Riippuu sinusta. Kahden kauppa niin sanotusti!
Jos tää olisi minulle niin...eri jutuin...mites sitä sanotaan: connecting people
ajattelen kyllä. Mutta en tiedä, että onko tää nyt kuitenkaan niin, että yhteydenpidosta voisi päätellä mitään romanttisempaa. Ehkä olemme vain tuttavia tai ystäviä. Aluksi ehkä mietin, että jotain tässä on, mutta nyt kun aikaa on mennyt useampia viikkoja, ajattelen vain että hän on "vain" tykästynyt ihmisenä. Ei sen enempää. Ainakin itsellä jo järki juoksee paremmin, eikä viikonloput tunnu niin kurjilta, kuin aluksi tuntui. Ihastuminen on ollut rasittava taakka. Lisäksi oikeessa elämässä ei tapahdu mitään mullistavaa, joten sanomattomaksi tuntemukseksi tämä nyt jää.