Ymmärsitköhän minut silloin oikein. Vai tuliko väärinkäsityksiä. Aikaakin kulunut sen verran, että ei viitsi suoraankaan kysellä. Jos saisi jonkun mahdollisuuden puhua joskus kasvotusten ja kahdestaan. Silloin ei ainakaan tulisi mitään epäselvyyksiä. Se vain taitaa olla mahdoton haave. Itse ainakin haluaisin puhua, tuntuu että jotain jäi "kesken". Ehkä sinä olet jo unohtanut kaiken. Mitä sovittiin. Tuntuu pahalta kun aikaa vain kuluu, eikä mitään tapahdu. Kynnys kasvaa entisestään. Kun ei tiedä, onko toiselle nykyään vain samantekevää, ilmaa, vai onko jotain merkityksellistä. Niin kuin olet merkityksellistä minulle. Välillä tuntuu, että olen pilannut kaiken, vaikka en ole tehnyt mitään, mutta ehkä juuri siksi olenkin kaiken pilannut.
Jotenkin edelleen mietin
tietämätön
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ymmärsin että pidät minua lapsena.
Hui! :)
Tuntuu tismalleen samalta. Paria kuukautta vaille vuoden olen miettinyt ihan samalla tavalla. Periaatteessa asia pitäisi olla ihan selvä, mutta minulle se ei sitä kuitenkaan ole. Ja olen ymmärtänyt, ettei miehiltä kannata mennä kyselemään, että onko kaikki nyt varmasti selvitetty ja onko kaikki todellakin ok. Yleensä kai on. Taidan vaan ajatella liikaa ja aika tämänkin jotenkin korjannee, vaikka viime näkemän perusteella tuntuu siltä, että on vielä tosi paljon auki nämä asiat.
Tuntuu vittu pahalle tällaiset tahalliset keksityt aloitukset "jotain jäi kesken" tai "tulikohan väärinkäsitys",ymmärrä olla kirjoittamatta tänne pahoittaan muiden mieltä mut sitähän sä haluat.Oikeasti laita nämä tällaiset hälle itselleen älä tänne
VITUTTAA SUURESTI KAIKKIEN PUOLESTA JOTKA SAA TURHAA TOIVOA JA JÄLLEEN PAHAA MIELTÄ KALTAISESI TEKEMÄN ALOITUKSEN VUOKSI
Samaa mieltä. Tällaisilla ympäripyöreyksillä palstaa pyöritetään.
Kun ihastuin häneen pistin kaiken toivoni siihen että nyt muuttuu elämäni ja koemme rakkauden ja yhteisen ihmeellisen elämän. Himoitsi häntä ja tein typeriä lähentymisyrityksiä. Vähitellen huomasin että ne olivat turhia. Jäin neuvotomana paikoilleni. Suuri Rakkaus ei siis ollutkaan totta.
Jatkoin surkea elämääni. Hän menestyi, olisi muuttanut elämäni hyväksi jos olisi halunnut, mutta miksipä olisikaan.
Nyt hän on vajonnut kurjuuteen. Nyt minäkin kurjuudessa ja ongelmissa räpeltänyt kelpaisin hänelle. Nyt hän tarvitsisi rakkauttani, siis jos ymmärtäisin mennä sitä tyrkyttämään ja hänet peräti viekoittelemaan.
No mutta vittu, alkaa hieman ja ihan pikkusen ottaa päähän tällainen possu. Etten vain ja ihan pikkasen ole sittenkin jotain parempaa kuin tää. Ei saatana alennu edes face-kamuksi kun en älynnyt toimia oikein vaan sekoilin.
Annanko olla? Mitäpä luulette?
Onpa ympäripyöreää tekstiä. Kerro mitä tarkoitit niin ehkä tuohon voi sitten vastata ymmärsikö oikein mitä tarkoitit...
Jos olisi minulle, niin jäi kesken todellakin. Olen odottanut kysymystä, ihan sama mitä.
Voiko mikään toimia kun asiat ovat näin? Voisin suudella sinua joskus jos tekisit aloitteen. Itse en taida uskaltaa. Sitä toivon joka kerta kun sinut näen.
Et uskalla?
Millainen tai missä mielentilassa hänen pitäisi olla jotta uskaltaisit?
- miltei tajuton, kuolemansairas
- humalassa
- surullinen
- iloinen
- vihainen
- seurassa
- yksin
- töissä, lounaalla
- vapaalla, baarissa
- lenkillä
- kaupassa
- elokuvissa
Etpä sä ole paljoa kyllä tehnyt. Olet varovainen ja siitä voi antaa täydet pisteet ainakin.
Olet tärkeä mulle edelleen ja kaipaan sinua lähelleni. Simple as that.
Tuntuu tutulta, epätietoiselta. Voisitko tietämätön kertoa jonkin tarkemman vihjeen mistä sovimme?
Täälläkin. Mitään ei jäänyt kesken. Silti joskus tuntuu, että jotakin jäi sanomatta. Tyhmä tunne .. Huomenta vaan. En käy niitä pähkäilemään. Tänään paistaa aurinko myrskyn jälkeen ja se on taas hyvä asia. Hänelle mukavaa työpäivää :)
Pitää nousta asioille. Heippa!