Eräs muistokirjoitus

Kopioitu Facebookista muistokirjoituksesta, jonka kai eräs isi on itse kirjoittanut kätkytkuolemaan menehtyneen pienen tyttärensä muistoksi, mutta sopii yhtä hyvin muistokirjoitukseksi omasta tyttärestäni josta en ole edes kuullut mitään kahteen vuoteen. Pari kuvaa olen nähnyt kera äitinsä ja joista kuvista näkee tytön olevan surumielisen näköinen. Kirottu olkoon äitinsä ja äiti saakoon vielä palkkansa kuten sai eräs toinenkin äiti, jonka elämä ei ilmeisestikään ole nykyisin mukavaa ilman lapsiaan.

"Isi, pyyhi jo kyyneleet,
Tiedän, sun on ikävä,
mutta minä olen tässä,
vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.

Isi, katso ulos.
Olen poutapilven hattarassa,
tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi.
Auringon säteessä tunnet lämpöni.
Linnun laulussa helkkää nauruni.
Tähtien tuike on minun silmäniskuni.

Olen joka hetkessä,
jokaisessa askeleessasi.
Isi, en ole mennyt minnekään.
Olen tässä, ikuisesti, sydämessä."