Mikä on tarpeeksi?

Olen tätä miettinyt jo useamman vuoden, enkä ole missään vaiheessa elämääni tyytyväinen. Rehellisesti sanottuna ja historiaani miettien aina kun elämä voisi olla normaalia ilman mitään erityistä ”ongelmaa” kusen kaiken.

Ja tuolla lyhyellä johdannolla pääsemmekin siihen minkä vuoksi vihaan itseäni ja olen aina vihannut. Uhkapelit ja varsinkin ”paholaisen pyörä” eli ruletti on ollut mun akilleen kantapääni. Useasti olen itse asiani kussut ja useasti mut on sieltä suosta ylös autettu – tiedostamatta tai tiedostetusti. Pari kertaa olen sattumalta ”voittanut” tarvittavat – aikaisemmin hävityt – rahat takaisin, joka on taas niin sanotusti nollannut tilanteen.

Tätä paskaa on jatkunut jo 20 vuotta ja elimistöni ja pääni vetelevät viimeisiään ja oikesti haluaisin jo kauas tästä kaikesta paskasta.

On totta, että ihminen tekee itse omat valintansa, mutta silti olen sitä mieltä, että Suomessa yhteiskunta auttaa tekemään vääriä valintoja helpommin. Verrataan vaikka välimeren maihin, joissa on casinot, mutta siellä ei ole alaikäisille silmänruokana ja pelattavina peliautomaatteja. Silmänruokana sanalla tarkoitan mielikuva markkinointia alle 18 vuotiaille – joilta nykyään on muistaakseni peliautomaattien pelaaminen kiellettyä. Mielikuva markkinointi on se millä kaksinamainen Suomen Valtion omistama Raha-automaattiyhdistys tulee elämään jatkossakin. Tämä toimii koska alaikäiset kiinnittävät huomiona peliautomaatteihin vain ja ainoastaan silloin kun kolikot putoavat metallia vasten tai kone pitää ns. voittoäänen ja ”kerää voitot talteen”. Tällaisen tapahtuman todistanut nuori iskostaa tiedostamattaan ajatuksen ”helposta” rahasta peliautomaateista, tai vielä pahempi ajatus tulee vasta humalapäissä baarissa, joissa RAY:n ”ammattitaitoinen” henkilökunta antaa humalaisen pelata vaikka koko omaisuutensa. Kyllä olen niihin pöytiin hävinnyt, mutta myös voittanut. Totuus on kuitenkin se että he tekevät työtänsä ja ”ryöstävät” ihmisiltä, joilla on alentunut kontrollointi rahaan tai niin kuin peliongelmaisilla useasti humalapäissään täysin menetetty kontrolli.

Muistan joskus lukeneeni muutama vuosi sitten kyseiseen asiaan liittyen RAY:n toimitusjohtajan kommentin peliongelmaisen ihmisen liikaa pelaamisesta baarin pöytiin. ”He voivat baariin mennessään mennä sanomaan jakajalle, että ei saa laskea pöytään”. Onhan tuokin ideana mahdollinen mutta toteutuskelpoinen ehkä 10 % tapauksissa. Peliongelmaisella raja saattaa mennä jo parissa oluessa ja tuo on varsinkin aika monella alla jo ennen baariin menoa, joten ”lähdenpä snomaan jakajalle, että ei sa laskea mua pöytään”.. Testasin tuon joskus ja homma jatkui niin, että kaivoin kuvettani jo ennenkuin pääsin pöydän luo.

Suomen valtion päättäjät ja Ray kun tajuaisivat sellaisen pienen jutun, että ihmisillä olisi ostovoimaa ja yleisesti ottaen henkisestikin parempi olla kun pelikoneet ja pelipöydät olisivat suljetuissa tiloissa!

Mutta toisaalta muistaakseni Suomessa ei ole peliongelmaisia kansalaisia! Tämän taisi todeta muutama vuosi sitten kirkkokin, joka lakkautti ainoan "ilmaisen" peliongelmaisten parantolan "alhaisen" kysynnän/tarpeen vuoksi.. näin ainakin muistelen..

Toisaalta peliongelmaiset HÄPEÄVÄT itseään niin paljon, että hautovat lusikan nurkkaan heittämistä useitakin vuosia - kuten itsekin edelliset 18 vuotta. Kun menee peliongelmaisten sivustolle valttiin ja lukee sieltä vanhempia tarinoita... huomaa niiden päättyvän toisinaan aika lailla toivottomaan lopputulokseen. Jokainen peliongelmainen kysyy itseltään mikä riittää, millon on niin PAHA olo sisällä, että ei oikeasti jaksa enää tapella hetkeäkään.

Itselläni menee tällä hetkellä jokseenkin hyvin, vaikkakin tavallaan olen kusessa, mutta olen jaloillani. En pelkää vaan tiedän, että noutaja tulee vielä tänä vuonna tavalla tai toisella.