Siellä se loikkii,
neito kevein askelin,
kuin kevään varsa.
Hiukset valloillaan
tuulessa, auringon
kimmeltäessä, taittaessa
säteitään. Nauraen,
pyrähdellen kuin pääsky,
perhosen lailla
ilkamoiden.
Lämmittää tuulen
tuoksullaan, lupauksella
kesästä, kedosta
kukkineen ja
yöttömästä yöstä.
Siellä se loikkii,
jokainen kevät,
neito ilman kahleita,
kuin elon virta,
vapaana,
otteesta jään.
neito kevein askelin,
kuin kevään varsa.
Hiukset valloillaan
tuulessa, auringon
kimmeltäessä, taittaessa
säteitään. Nauraen,
pyrähdellen kuin pääsky,
perhosen lailla
ilkamoiden.
Lämmittää tuulen
tuoksullaan, lupauksella
kesästä, kedosta
kukkineen ja
yöttömästä yöstä.
Siellä se loikkii,
jokainen kevät,
neito ilman kahleita,
kuin elon virta,
vapaana,
otteesta jään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ilon ääni ihanainen
Ilmoille jo ilmestyy
Kun tuo laulavainen lintu
Laaksojamme lähestyy.
Ja lallallaa...
Kuoroajoilta tuttu
Hieno oli aloittajan runo
Mietin tuolla loikkiessa, miksi vapauden maku on aina niin katkeransuloinen.