Onko jollain pidemmältä ajalta kokemuksia alumiini runkoisesta aluksesta? Hyviä/huonoja puolia. Onko yleensä ongelmia galvaanisesta korroosiosta. Millaisia sinkkejä alurunkoiset käyttävät. Luin jostain, että meripelastuksen aluksessa jotain ongelmia sähkö korroosiosta ja roikottavat jotain mangnesium puikkoja kyljistä veteen?
Toiset taas väittävät alumiinin olevan huoleton ja jopa ikuinen?
Toiset taas väittävät alumiinin olevan huoleton ja jopa ikuinen?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Alumiini on viheliäinen materiaali. Sen suurin etu on keveys ja oksidipinta, joka on kestävä ja joka suojaa hapettumiselta. Oksidista ei ole apua veneilyssä koska olosuhteet ovat ankarat, vaikka käytettäisiin merelle tarkoitettua alumiinia.
Alumiini muodostaa hilpeasti parin melkein minkä metallin kanssa tahansa ja liukenee. Alumiinin maalauskin tarvitsee erikoistaitoja tai ainakin erikoisaineita. Soketina pohjalla on alumiinin taipumus väsymismurtumiin.
Jos on alumiiniveneen tekeminen kallista, niin korjaaminen on vielä kalliimpaa. Hitsatusta alumiinista ei ole kuin riesaa, liimatulla pärjää pitemmälle, vaikka luulisi sen olevan juuri toisin päin.
Eikä se keveyskään ole itsestänselvyys koska alumiinin kanssa joudutaan käyttämään paksumpia rakenteita.
Missähän vaiheessa ne rasitusmurtumat tulee? 1992 valmistetussa kotimaisessa 8t painavassa liukuvassa semmosia ei löytynyt. Vene on työkäytössä ja sillä ajetaan 400-600h/ kausi. Sähkövuotoja/syöpymiä ei ole. Satamassa seisoo sinkkitikku vedessä, maasähkö kytkettynä. Pohjamaalina normaali aluvenemaali. Sun kokemukset taitaa olla masterista tai sitten vaan tykkäät kirjoittaa höpöjä.
Mikä tuollainen sinkkitikku on ja miksi sitä käytetään? En ole nähnyt sellaisia ainakaan oman laiturin Busterissa.
Olen joskus ajatellut alumiiniveneen hankkimista, mutta lasikuituisella on pärjätty ainakin tähän asti.
Hyvä, sinä tiedät yhden veneen ja laajennat sen koskemaan kaikkia alumiinirakenteita. Pitääkö jatkaa, vai tajusitko jo missä menit metsään ?
No, meillä kuusi alumiinivenettä ja esimerkki niistä vanhin. Eipä ole uudemmissakaan mainitsemisia vikoja eikä väsymisiä... Sorry
Vaatiiko alumiinivene jotain sinkkianodeja?
Aluvene on mielestäni ehdottomasti helppohoitoisin materiaali kunhan vene on rakennettu asiamukaisesti. Tuo rakentamistapa tietysti koskee kaikkia eri materiaaleista rakennettuja veneitä.
Maalaamisessa ei ole mitään ihmeellistä. Primeri ja päälle pintaväri. Aloitetaan tietysti puhtaasta pinnasta niin kuin muissakin materiaaleissa.
Galvaanisia pareja pitää tietysti välttää ja täytyy käyttää rakenteita joista ei tule maavuotoa kummastakaan sähköpotentiaalista. Eli sähköt kaksi- tai vähintään 1 1/2 napaisesti rakennettuina.
Anodisuojaus kuten teräsveneissä, mutta koska sinkki on jalompi metalli kuin alumiini sähkösarjassa niin tarvitaan epäjalompi metalli anodiksi. Yleisesti käytetän metallia joka sisältää sinkin sijasta magnesiumia.
Mitä tulee satamapilkkien käyttöön, niillä suojataan alusta lähinnä ulkoisilta tekijöilta. Esim Vironaltaan laiturit ovat vedenalaisilta rakenteiltaan rautaa ja useimmiten satamien sähköissä on suojamaan kanssa ongelmia. Suojamaan ja 0-potentiaanin välillä vallitsee pieni potentiaaliero joka varsinkin lähellä olevien rautarakenteiden kanssa saattaa aiheutta laiturin ja maasähköllä varustetun aluksen välille sähkövirran jossa epäjalompi alumiini uhrautuu "galvanoimalla rautalaituria".
Hieman mietittyäni, harkitsen vielä onko alumiini helppohoitoisin materiaali. Polyeteeni on myös todella hyvä materiaali, kunhan rakennustavat ja -tekniikat hieman vielä kehittyvät. Pienissä veneissä jo nyt hyvin kulutusta ja käyttöä kestävä materiaali.
Alumiinivenettä voi käyttää teräsveneen sinkkinä.
Polyeteeni on ainoa oikea veneen rakennusmateriaali saariston olosuhteisiin. Alle 30 metriset veneet kestävät useita kalliolle ajoja.
Veneitä osataan valmistaa sekä Norjassa että Briteissä. Joista norjalaiset AKVA groupin tuotteet ovat maailman huippuja tällä hetkellä. http://www.akvagroup.com/produkter/merdbasert-akvakultur/båter-og-arbeidsbåter/
Alumiini on myrkky joka aiheuttaa mm. Altzhaimeria.
Kyllä alumiini vaatii sinkit, perämoottoriveneissä en ole nähnyt. Rakensin 9m:n aluveneen, akselivedolla, tein läpiviennit, trimmit happoteräksestä ja akselikin on happoa. Laitoin ensin tavalliset sinkit, ne eivät ensimmäisenä vuotena juuri uhrautuneet, toiseksi vuodeksi laitoin Magnesium-sinkit, ne toimivat paremmin. Eristin kaikki happoset osat rungosta, akselilaippojen väliin tuli eristävä laippa. Mitään syöpymiä ei 8v aikana ilmennyt, eikä runkoon tullut mitään halkeimia hitsauksiin. Jos saumat aukeaa, jäykisteitä on liian vähän ja materiaalit liian ohuita Alumiinimyrkyn alle maalasin epoksia pari kerrosta. Sinkkitikkuja käytetään, jos lähellä on teräsvene.
Mite eristit kone pedin, rugosta? Kuluvatko mangnesium anodit samalla vauhdilla, kuin sinkki anodit vaikka lasikuitu kipossa? Onko sulla muita vinkkejä mitä tiirailla, kun menen venettä tutkimaan, kuin läpiviennit yms?
Kuparikisko, johon kaikki maat(-) kiinnitettiin oli Sikalla kiinni vaneerissa, sekin oli Sikalla kiinni rungossa. I ohjaamon kaukosäätö kahva oli kiinni puussa, II ulko-ohjaus kahvan kiinnitys oli eristetty Nylonilla, raakavesi läpivienti oli nailonlevyllä, ruuvit oli nylon-putkella senkkikanta ruuvien alla nylon-prikat samoin trimmit. Potkuriakselin laipan välissä oli muovinen laippa, jonka pultit eivät olleet kosketuksissa toisiinsa https://www.gcsmarine.com/store/index.asp?show=pdet&pid=83&cid=0 sisäboksi oli kumiletkun varassa, akseli pyöri muovirunkoisessa kumilaakerissa , joten moottori ei ollut rungossa, polttoainetankit olivat myös irti rungosta. KAIKKI piti eristää. Yleismittarilla oli paljon käyttöä. Magnesium-sinkit piti vaihtaa joka vuosi. Jos menet katsomaan alumiinivenettä, kysy onko sähköeristetty, jos sanovat että on, kaiva yleismitteri esiin, laita akun miinusnapaan, toinen johto runkoon, jos mittari piippaa, eristystä ei ole. Jos on happosia osia veden alla, laita yleismittari osaan, toinen johto runkoon, mittari ei saisi piipata.
Moottori on kumityynyillä, putkien välissä on letkua,konepeti on osa runkoa
Nooh,teillä isoilla pojilla on oikein alumiiniset huvipurret. Minulla on kaksi 12 jalan
pituista alumiini-perstuupparia. Vaatimattomia ovat. Airot molempiin. Mukavia ja
huolettomia hoitaa, vaikka laineiden liplatus kuuluukin metallin läpi. Kalansuomut
helposti pestävissä. Aoringonpaisteessa kuuma lattia kävellä paljain jaloin.
Ford-E-250 pakkarin kattotelineelle ylösalaisin, ei tartte traileria vedellä perässä,
vaikka sellainenkin on olemassa toista varten, joka on raskaampi suuremmille
aalloille. Löystyneet niitit vaihdettu reikiin sopiviin uusiin sidonnaisiin.Hyvin menee.
Nooh, jos kerran noin vaatimattomia, niin eipä olis kannattanut pulista niistä, kun ei mitenkään tähän keskusteluun kuulu.
Muille suuri kiitos etenkin yanmarilla!!
Minä taas kirjoittelen täältä etelästä tai " stadista" jos näin voi sanoa. Mielestäni teet väärin jos ryhdyt rajaamaan keskusteluun osallistujia, etenkin jos kyseessä ei ole asiaton postaus. Jos haluat rajoittaa kirjoittajia niin aloita näistä epämääräisistä taperelaisista opiskelijatyttösistä, jotka pyrkivät usein näihin ketjuihin:)
Alumiiniveneet on nyt suurta muotia. Markkinointi on hyvin onnistunut. Joka toisen veneilylehden kannesa on nykyään joku alupaatti.
Itse en vaan ole innostunut alumiinista.
Alumiiniin kun tulee reikä, vaikka iskusta kiveen, on se hankalampi korjata kuin lujitemuovi- (lasikuitu) veneen reikä. Vaatii ammattimiehen paikalle ja alumiininhitsausvälineet tai veneen kuljetuksen aluhitsaukseen tottuneen ammattimiehen luo. Lujitemuovin reiän osaa mattimeikäläinenkin korjata ihan itse rannassa.
Alumiinivene klonksuu rumasti aallokossa.
Kylmällä ilmalla alumiini oikein hohkaa kylmyyttä.
Ulkonäkö on makuasia.
Myöskin alumiinin työstäminen tehtaalla optimaaliseen venemuotoon on vaikeaa. Alumiinilevyä ei vaan saa taipumaan samoihin muotoihin kuin lujitemuovi saadaan. Lujitemuoviseen saadaan siksi paremmat muodot esim. keulaan.
Vanhat alumiiniveneet näyttää kauheilta, eikä niille ole paljoakaan tehtävissä. Lujitemuoviin ei tule lommoja. Alumiinia puolustellaan sen kestävyydellä, mutta alumiini saattaa syöpyä satamassa vähitellen. Lujitemuovi ei kärsi sähkösyöpymisestä. Anodeja ei tarvita.
Kestää se lujitemuovivenekkin pitkään. Näkyypähän noita 60- luvun lujitemuovisia veneitä olevan vielä ihan aktiivikäytössä. Ja ovat yleensä siistimmässä kunnossa kuin vahat alumiiniveneet.
Alumiinia markkinoidaan kolhuja iskuja kestävänä veneenä. Tuskin kovin moni oikeasti käy missään kivikoissa rikkomassa kallista venettään tai kallista potkuria siinä sivussa.
Discovery-kanavalta tulee kolme sarjaa Kanadan pohjoisosista ja Alaskasta, miksiköhän siellä ei näy kusilaituveneitä?
Samantyylisiä kokemuksia täältä omasta lapistamme. Jouduin työn takia perehtymään vesillä kulkemiseen kivikkoisissa jokimaisemissa.
Siinä kun alumiinikanoottiin tuli mitätön kuhmu niin lasikuituiseen tuli läpimentävä murtuma. Kun ilma on 5C on sen paikkaaminen nykykielen mukaisesti haastavaa.
Aivan selvä ero oli niiden käytettävyydessä noissa vaativissa olosuhteissa.
Jos saan valita kumman ottaisin sinne kivikkoon niin miettimisaikaa en tarvitse - alumiinkanootin.
Sielläpäin tekniikka on muutenkin suunnilleen -70 luvulta. Katso vaikka niiden autoja.
No aika harva oikeesti ajelee veneellään missään kivikossa. Teräs muuten kestää kiviä vielä alumiiniakin paremmin.
Totta, mutta oletko kokeillut teräskanootin kantamista edes pienen matkaa?
Minä en harrasta kanotointia. Eikös täällä puhuttu veneistä. En myöskään kanna venettäni.
Mistähän mahtaa olla tehty se hyvin tunnettu moottorivene, joka on jo vuosia ollut myyntitilastojen kärjessä?
Ai buster. Sehän se onkin tunnetusti varsinainen laadun symboli.
ihan ensiksi kannataa perehtyä oikeinkirjoitujseen.
Kuten tälläkin palstalla on usein tuotu esiin, on oikeinkirsoitus kaikkein tärkeintä, niin huviveneilyssä, kuin ammattimerenkulussa!
Lähes yhtä tärkeää kuin veneiden pituuden ilmoittaminen jaloissa. Tulee paljon komeampia lukuja, kuin metrisessä systeemissä.
Pitäkää mielessä!
Se on yhtä tärkeää kuin pinkat armeijassa. Minua ei kiinnostanut, mutta huonopalkkaiset kapiaiset suhtautuivat niihin tunteella. Varmasti huonoon palkkaukseen oli osasyynä se, etteivät erottaneet oleellitra epäolennaisesta.