Voiko todella käydä niin että jos ihmisellä on sivupersoonia, että yhdessä sivupersoonalla on syöpä, ja toisella ei sitä olekaan? Onko tällöin oikein tai hyväksyttävää karkottaa se syöpäinen persoonallisuus pois ja vakiinnuttaa vallitsevaksi se terve? Millä persoonallisuudella on oikeus kehoon?
Tuli vaan tuolla alempana mieleen, kun siellä puhuttiin siitä miten paljon mieli voi vaikuttaa kehoon.
Tuli vaan tuolla alempana mieleen, kun siellä puhuttiin siitä miten paljon mieli voi vaikuttaa kehoon.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mieli saa meidät sairastumaan (fyysisesti) ja myös paranemaan , 75% sairauksista on mielemme aikaan saannosta, tästä johtuen esim. ihmeparantumiset ovat osaltaan selitettävissä (voimakas tunne reaktio ja vapautuminen/pelastuminen parantavat jopa fyysisen vamman). Tuo skitsofreenisen tilan aikana tapahtuva "pahan karkoitus" on epätodennäköistä ja sitä paitsi useammassa tapauksessa mahdotonta sekavan mielen takia.
Persoonallisuudessamme on yleensä(terve ihminen) kaksi puolta se hyvä ja vähemmän hyvä, nämä kaksi taistelevat läpi elämän sisällämme ja balanssi näiden kahden menttaalisen tilan välillä on olennaista, kumpakin puoli täydentää toisiaan saaden toivottavasti aikaan tasapainoisen kokonaisuuden,
Yksinkertaisella mikkihiiri-matematiikalla ratkaisu olisi tietysti sellainen, että "hyvät" ja "pahat" ajatukset ovat yhtä vahvoja. Jos siis puolet ajasta vallitsee syöpä-persoona ja toisen puoliskon ajasta terve-persoona, niin vaikutukset kumoaisivat toisensa. Jos vaikutusaika ja voimakkuus ovat jotain muuta, niin sitten sen mukaisesti.
Tuon oikeudenmukaisuuskysymyksen kääntäisin niin päin, että eikö keholla ole oikeus valita mieli? Siispä se, mikä keholle on turmiollista (=tuhoavaa, vaarallista) olisi oikeutettua hylätä. Näin syöpä-persoonallisuus olisi oikeutettua poistaa, mikäli mahdollista.
Joka tapauksessa on vähän vaikea ajatella, että jokin persoonallisuus olisi sellainen erillinen toimija, joka voisi vaikuttaa ja jonka voisi "ajaa pois" pois kuin riivaajan. Kyseessähän on saman mielen eri käyttäytymis-/ilmenemismuodot pääsääntöisesti eri ajankohtina.
...ns. hyvät ihmiset kuolevat nuorina, tai ns. ennen aikojaan?
Eivätkö he olekaan hyviä vaan ainoastaan pahan kätkijöitä? Onko se taas ollenkaan hyvä asia?
Niin... tiedän kyllä ne klassiset vastaukset.
Riippuu siitä, mitä tarkoitetaan hyvällä ihmisellä. Hyvyys on niin subjektiivista; joku kokee toisen hyväksi ihmiseksi ja joku toinen taas ei. Todennäköisesti voi olla vieläpä kumpaakin samaan aikaan.
Annat kadulla seisovalle lapselle rahaa, koska hän pudottanut ja kadottanut rahansa jolla piti ostaa karkkia, olet hyvä ihminen. Lapsen poistuttua jäät kadulle seisomaan ja joku mies kilistää sinulle fillarin kelloa, koska seisot keskellä kulkuväylää. Näytät kansainvälistä yhden sormen "tervehdystä" miehelle, olet paha ihminen.
Tuo ajatus siitä, että hyvät ihmiset kuolee ennen aikojaan perustunee mietelmään "paha on sitkeässä eikä kuole millään". Koska on kuitenkin vaikea sanoa, kuka on hyvä ja kuka on paha, paitsi ääri-esimerkeissä kuten julmat diktaattorit, rikolliset jne. (jotka muuten voivat hyvinkin kuolla ennen aikojaan) niin lause menettää merkitystään. Muutenkin hyvän ja pahan erottelu länsimaissa perustuu erityisesti kristilliseen moraaliin ja etiikkaan, eikä suinkaan pidä kaikissa maissa paikkaansa. Se mikä meille on paha, voikin jonkin toisen mielestä olla hyvä, tai toisinpäin.
Ajatus siitä että kyseessä on sama mieli on tietenkin tiedettä, ja ajatus useista mielistä (riivaustapaus) uskontoa. Olisi mielenkiintoista päästä tutustumaan ihan oikeaan keissiin missä todella täysin erilaiset persoonat vaikuttavat kukin vuorollaan, tai vaikka yhtäaikaa. Tässä Mystiikan maailma -kirjasarjassa (jota saa pilkkahintaan sieltä sun täältä) oli tapaus että miehessä oli kaikenlaisia persoonia, ja yksi näistä persoonista, joka sattumalta oli nainen(!) meni ja raiskasi jonkun naisen. Far out...
Miesten osalta en tiedä, mutta kuulema pikkutytöt voivat kehittää sivupersoonia insesmiä koettuaan. Kun uhri ei kestä tapahtunutta eikä varsinkaan sitä että ihminen johon luottaa tekee moista, hän silmikoi persoonia kokemaan asiaa puolestaan. Joku on väittänyt että itseasiassa kyseessä on ilmiö johon vain periaatteessa "terve" ja älykäs henkilö kykenee.
Aika karmealta koko sivupersoonatouhu kuitenkin tuntuu, kun itse kokee voimakkaasti olevansa YKSI. Ja sitten kuitenkin päätöksentekohetkillä voi tulla montakin vaihtoehtoa mieleen, ja sitä ikäänkuin "riitelee itsensä kanssa". Jotkut väittävät että tämä johtuu siitä että ihmisessä kuitenkin vaikuttaa monia erilaisia persoonallisuuksia, tai ainakin persoonallisuudenpiirteitä, jotka eivät suinkaan kaikki halua yhtä ja samaa. (Castanedaa lukeneet tietäisivät tästä jutusta sanoa enemmänkin.)
Jos sitä hyvää on tullut tehtyä mittansa verran, niin mitäs täällä sitten enää keikkumaan... Sensijaan "pahat" tarvitsevat tilaisuuksia sovittaa tekonsa. Parempi nyt kuin joskus. (Ja toki tietysti kärsivätkin tarvitsevat kärsimyksensä, jos karma on totta.)
Joo... kyä näi o. Meinaan, että kannattaa olla paha, jotta pitkään menestyisit maan päällä.
Mutta se mitä ajelin takaa ja edestä: eli jos negatiiviset ajatukset synnyttävät syövän, niin kuinkahan ne positiiviset, hyvää ajattelevat ja tekevät, kuolevat ensimmäisinä... esimerkiksi syöpään.
No eihän ne kaikki....
Kaikkihan riippuu katsantokannasta.
Mutta kun oli puhe hyvien ihmisten ennenaikaisesta kuolemisesta niin eikös ne pahat ajatukset synnytäkään sitä syöpää?
Kaikki sivupersoonat ovat hoidettavissa kunnollisella täsmälääkityksellä. Jos ns. sivupersoonalla (joka jakomielitautisilla on) on syöpä, ei sitä oikeasti ko. mielisairaalla henkilöllä välttämättä ole ollenkaan.
Eli no problems at all.
Minulla oli toinen persoona joka oli kiltti opiskelijapoika ja toinen joka oli armoton juoppo.
Tyttöystäväni sitten suoritti karkoituksen, mutta siinä meni jokin pieleen, koska juoppo jäi mutta kiltti opiskelijapoika hävisi.
Tämänköhän takia eksorkismia yleensä harrastavat selibaatissa olevat pappismiehet, eivätkä tyttöystävät...
Ei se syöpä sieltä kehosta sillä hetkellä mihinkään häviä kun alapersoona kaappaa vallan ja syrjäyttää hallitsevan egon. Sen sijaan tiedetään, että esim. sivupersoona ei tunne lainkaan allergiaoireita vaikka perusego ne tunteekin.
"Ei se syöpä sieltä kehosta sillä hetkellä mihinkään häviä kun alapersoona kaappaa vallan"
Eipä tietenkään, sillä se syöpä on Sielun Mielelle järjestämä pikku koulutusväline.
"sivupersoona ei tunne lainkaan allergiaoireita vaikka perusego ne tunteekin"
Juu ei. Opetus on tarkoitettu sille varsinaiselle Mielelle.
Eikö liene sivupersoonat tunnusteta uusiutumiskykyisiksi; ajan mittaan on mahdollista luoda täysin uudenlaisia sivupersoonia niin, ettei vanhoista jää jäljelle merkkejä? Vaikka tämä tarkoittaisi vain sivupersoonan vaipumista "lepoon", sen dominoivuus tai ylipäätään vaikutus olisi hävinnyt. Silloinhan voisi ajatella syövänkin häviävän tämän hävinneen sivupersoonan myötä.
Onko joku tiedemiekkonen nyt sitten kyennyt mittarillansa osoittamaan sivupersoonan olemassaolon?
Meinaan kun noin herkästi sellaisen näyt sulattavan.
Etkö lajittelekaan sitä New age -lokeroon, joka sinulla on?
Alapersoonat ovat aina latentteja, ne saattavat tulla satunnaisesti dominoiviksi vain schizofrenikoilla, sekä tietysti hypnoosissa tarkoitushakuisesti.
Mikäli sairaus on luonteeltaan psykosomaattista, voitaisiin ajatella oireen katoavan persoonan muuttuessa.
Alapersoonien olemassaolo on tieteelle arvoitus, mutta arvellaan niiden tarkoitusperäksi stressin jakaminen.