Noh, meijän napero (8kk) on semmonen jäärä että se menee esim. johonkin piiloon/ei anna kiinni jos se aavistaa jotain "pahaa" tapahtuvan tai jotain mistä hän ei pidä.
Esim. tässä nyt viikonloppuna sillä tuli haava varpaiden väliin ja vuoti aika tavalla. Sitä itteään se ei laisinkaan haitannu, elikkäs ei kai ollu kipeä. Pyydeltiin sisälle ja houkuteltiin vaikka millä että oltas saatu vamman laatu tarkistettua ja sidottua tassu. Mutta eipä tämä hänelle sopinu. Paineli rappusten alle piiloon josta tiesi ettei häntä saa otettua pois. Olipa siinä paniikki lähellä kun tassu vuotaa eikä tietoa kuinka pahasti on käynyt!
Sama homma tulee eteen kun hauva on pihalla vapaana ja töihin pitäs lähtee. Koiruus aavistaa että jahas, se on taas 8 tuntia yksinoloa ja ei anna kiinni. Mulkoilee epäluuloisesti kulmien alta vaan ja välttelee.
Muulloin sitten on aivan normaali, suorastaan tiellä alvariinsa kun kyöhnää jaloissa pyydellen leikkiin mukaan :) Minä pidän tuota jäärää mahottoman viisaana nimenomaan tuon yksinjäämisen suhteen mutta tuo haavanhoito homma ei oikein ollut kivaa...
Mistä ihmeestä se vaistoaa nuo asiat? Ollaan yritetty vaikka mitä jutskuja mutta aina se hoksaa. Mitähän kantsis tehä? Oliskos viisaita (viisaampia kun tuo koiruus) neuvoja?
Esim. tässä nyt viikonloppuna sillä tuli haava varpaiden väliin ja vuoti aika tavalla. Sitä itteään se ei laisinkaan haitannu, elikkäs ei kai ollu kipeä. Pyydeltiin sisälle ja houkuteltiin vaikka millä että oltas saatu vamman laatu tarkistettua ja sidottua tassu. Mutta eipä tämä hänelle sopinu. Paineli rappusten alle piiloon josta tiesi ettei häntä saa otettua pois. Olipa siinä paniikki lähellä kun tassu vuotaa eikä tietoa kuinka pahasti on käynyt!
Sama homma tulee eteen kun hauva on pihalla vapaana ja töihin pitäs lähtee. Koiruus aavistaa että jahas, se on taas 8 tuntia yksinoloa ja ei anna kiinni. Mulkoilee epäluuloisesti kulmien alta vaan ja välttelee.
Muulloin sitten on aivan normaali, suorastaan tiellä alvariinsa kun kyöhnää jaloissa pyydellen leikkiin mukaan :) Minä pidän tuota jäärää mahottoman viisaana nimenomaan tuon yksinjäämisen suhteen mutta tuo haavanhoito homma ei oikein ollut kivaa...
Mistä ihmeestä se vaistoaa nuo asiat? Ollaan yritetty vaikka mitä jutskuja mutta aina se hoksaa. Mitähän kantsis tehä? Oliskos viisaita (viisaampia kun tuo koiruus) neuvoja?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Teidän pitäisi kouluttaa koiranne tottelemaan teitä tilanteessa kuin tilanteessa. Ns. suoritusvarmuus on tärkeää jo siinäkin mielessä, että koiranne saattaa joutua joskus sellaiseen vaaraan, josta se selviää ainoastaan tottelemalla välittömästi (esim. luoksetulo, kun se on karannut autotielle).
Tiedän, että koulutus on aikaa ja vaivaa vievää, mutta mikä olisi parempaa, kuin oma rakas koira, joka vielä totteleekin ;).
Ja koirasta on iloa koko sen loppuiän, jos sen on vaan kouluttanut totteleivaiseksi haluamallaan tavalla!!
kuntoon. Eli pitäisi yrittää pyytää sitä koiraa muinakin aikoina kun ainoastaan silloin jos lähdette töihin/teette jotain koirasta epämukavaa.
Luoksetulo harjoiteltava ensin helpommassa tilanteessa ja sitten mennään niihin vaikeampiin tilanteisiin jotka tuntuvat mahdottomilta.Koiran täytyy luottaa teihin jotta se tulee luokse,dominoiva koirahan yleensä tekee mitä se tahtoo eikä mitä sinä tahdot. TOISTOJA,TOISTOJA JA VIELÄ KERRAN TOISTOJA. Sinun täytyy saada "yliote" eli johtajuus koirasta.Kaikki tönimiset/lelujen tuominen/haukkuminen on huomion kipeyttä jolla se pönkittää omaa "johtajuuttaan" perheessä. Tästäedes sinä määräät koska leikitään/silitetään. Jos koira seisoo edessä työnnät sen jalalla sivuun etkä ohita koiraa. Käy lainaamassa kirjastosta/osta Colin Tennant:in koirien käytöskoulu kirja,on todella hyviä neuvoja kaikkiin "koiraongelmiin" ja hyvä olisi lukea se vaikka ei niitä ongelmia vielä olisikaan! :-)
Siis se uskoo ja tulee luo kun pyydetään mutta vain ja ainoastaan silloin kun ei mitään "epäilyttävää" ole tiedossa.
Ja aina sille on luoksetulo tehty mukavaksi ja kun jätetään sisälle tms. niin annamme sille puruluun yms. muuta kivaa tekemistä.
Mutta taidatte olla oikeassa. Eipä tässä kai muu auta kuin että harjoitellaan lisemmin :)
Haluaisin muistuttaa että eläin joka on loukkaantunut pyrkii melkein aina piiloutumaan..eikä siinä ole mitään kummallista. Tuo niin sanottu "vaisto" on ihmisen eleillään, eli ruumiinkielellä antamia merkkejä koiralle, joka osaa tulkita niitä uskomattoman hyvin! Se voi olla vain tietty katse tai käden liike, tai äänen sävy....meidän koiralla sama juttu kun pyydän sen luokse vapaana kirmaamisen jälkeen ja tietää joutuvansa hihnaan...eli alistuva katse ja mulkoilu "ei kai vielä"..
...kuin miun koiruus... Ei vaan sattuis olemaan jonkin sortin laumanvartija? Itselläni Pyreneittenkoira uros 9kk, ja aikas samanlainen kaveri. Tottelevaisuus koulutukset on käyty ja harjoituksia jatketaan vieläkin, olisi toko haaveissa, mutta nyt koiralla on ollut viimeiset 3kk hirveä murkkuikä... Aivan normaalia, kokeilee kovasti voisiko jotenkin päästä niskan päälle. =) Ei muutakuin koulutusta koulutuksen perään, meillä loppu pihasta lähteminen siihen, että laitettiin pitkään hihnaan kiinni, ei sitä muuten sisälle saa. Muutoin kyllä tulee luokse jos pyytää, mutta ei jos huomaa toisen vaihtoehdon. Tuosta haava hommasta sanoisin, että koira luultavasti hieman säikähti vain teidän reaktiota, olittehan huolissanne haavasta, mutta koira ei sitä tiedä. Vastaavanlaisessa tapauksessa pitää nimenomaan itse olla niin tyyni kuin vaan pystyy olemaan. Pitäisi kutsua koiraa aivan samalla tavalla kuin normaalisti. Koira vaistoaa huolen ihmisen äänestä ja olemuksesta, mutta varsinkin murkkuikäinen pentu voi säikähtää tätä. Murkkuiässä kun tulee muutenkin näitä erinäisiä fobioita... =)
Pyreneiten koira on jalostettu ITSENÄISEKSI koiraksi. Se tekee mitä tahtoo ja milloin.
...toinen koirani sattuu olemaan keskiaasianpaimenkoira joka on pyrreä vielä itsepäisempi. Ei sillä, minusta koiralla pitää ollakin luonnetta ja saa näyttää mitä itse tahtoo, enkä ole kokenut ongelmaksi tätä jästipäisyyttä, koska tiedän sen kuuluvan koirani luonteeseen!
Itsepäinen on, mutta todella ihana kun se kuitenkin oppii ja tottelee suurimman osan ajasta. Tokoon tähdätään ja ainakin näillä näkymin näyttäisi hyvältä. =)
Koira ei tahdo tulla luokse jos tietää että siitä seuraa jotain "epämukavaa"=jotain mikä ei hänestä ole hauskaa. Tämän vuoksi olisi hyvä aina ulkona(kin) leikkiessä välillä kutsua koira luokse ja kehua ja antaa makupala/lelu palkinnoksi, ja sitten taas saa koira mennä leikkimään. Jos koiran ottaa heti kiinni kun se tulee luokse, se oppii että kun menen tuonne joudun remmiin ja lähdetään kotiin. Ja sitähän ne ei halua;)
Koiralle täytyy näyttää että luoksetulo ei merkitse mitään epämukavaa, vaan se tarkoittaa palkintoa. Mikä se palkinto sitten on, esim. taputusta kehujen kera, makupala, lempilelu..., on tietysti koirakohtaista.
Jos koiran kutsuu luokse aina kun pitää mennä sisälle, laitetaan talutin ja lähdetään... On koira varmasti mieluummin tulematta.
Koira oppii parhaiten silloin kun sillä on hauskaa.