Olen valehdellut sinulle, kerran. Sanoin, ettei tämä ole mitään. Kuulitko äänestäni silloin kivun vihlaisun, jonka yritin peittää? Oletko koskaan huomannut käännyttyämme toisistamme pois, että olen pidätellyt kyyneleitä? Tunsithan huuliltani ja kosketuksestani sen, mitä en sinulle kertonut? Luulen sinun tunteneen jotain samaa. Vai haluanko vain uskoa niin?
Kenellekään en voi tästä puhua. Kävi niin kuin varoitettiin, niin kuin itsekin tiesin. Tässä en kirjoittamassa olisi, jollet olisi ainutlaatuinen. Tiedät, olen kohdannut ihmisiä elämässäni. Yllätit minut sillä, mitä sinusta minulle näytit, miten kipeään nopeasti päästit. Päästätkö toisetkin? Vai puhuitko minulle totta, että tunsit luottamuksen? Sinut olen päästänyt myös syvälle, hyvin kipeään. Oletko sinä huomannut olemisen helppouden, kaiken vaivattomuuden? Sen, että näin kuuluu olla? Olen tuntenut kanssasi sen, että olen hyvä ja arvokas. Kaunis sanoit kerran, monella tapaa. Luulen tietäväni, mitä tarkoitit. Se on hienointa, mitä olen itsestäni kuullut. Sinusta voisin sanoa samaa. Ulkoisesti komea, sisäisesti herkän kaunis. Ihminen. Sinä, jota kukaan ei saisi enää satuttaa.
Hölmöksi tunnen itseni tässä. Kirjoittamassa tunteiden kaatopaikalle. Toivon, ettet ole täällä näkemässä, miten pilasin kaiken. Rikoin sääntöjä. Haluan sinun luulevan, että ei tämä ole mitään. Niinhän sinäkin halusit, haluat vieläkin? Vai tahdotko jo lopettaa? Löytää jonkun, jolle ei käy niin kuin minulle kanssasi on käynyt. Hiljaisuus on nyt erilaista kuin ennen. Epätietoista, en pidä siitä. Asioita, joita ei voi ääneen sanoa. Sinulla jotain, mistä en tiedä. Minulla ikävän salaisuus. Etten rikkoisi jotain, mikä on pyhää.
Jos olisin oikein rohkea, kertoisin sinulle tämän. Mutten ole. Siksi toivon salaa, ihan hiljaa kuiskaten, että sinä oletkin täällä. Ihmettelet sitä, mitä meillä on ollut. Mietit, onko se totta, voiko niin olla vai huiputtaako elämä taas kerran. Kuiskaan, vielä hiljaisemmin, sinut tahtoisin elämääni ja jaksan odottaa. Tahtoisin antaa sinulle myös rauhan ja väistyä syrjään, jos tahdot niin. Sen minulle kerrothan, olethan rohkeampi kuin minä? Siksi sinulle P tämän tällaisin tunnistein kirjoitan. Sinä tulet olemaan aina minussa, kohtaamisestasi tulen aina olemaan kiitollinen. -M-
Kenellekään en voi tästä puhua. Kävi niin kuin varoitettiin, niin kuin itsekin tiesin. Tässä en kirjoittamassa olisi, jollet olisi ainutlaatuinen. Tiedät, olen kohdannut ihmisiä elämässäni. Yllätit minut sillä, mitä sinusta minulle näytit, miten kipeään nopeasti päästit. Päästätkö toisetkin? Vai puhuitko minulle totta, että tunsit luottamuksen? Sinut olen päästänyt myös syvälle, hyvin kipeään. Oletko sinä huomannut olemisen helppouden, kaiken vaivattomuuden? Sen, että näin kuuluu olla? Olen tuntenut kanssasi sen, että olen hyvä ja arvokas. Kaunis sanoit kerran, monella tapaa. Luulen tietäväni, mitä tarkoitit. Se on hienointa, mitä olen itsestäni kuullut. Sinusta voisin sanoa samaa. Ulkoisesti komea, sisäisesti herkän kaunis. Ihminen. Sinä, jota kukaan ei saisi enää satuttaa.
Hölmöksi tunnen itseni tässä. Kirjoittamassa tunteiden kaatopaikalle. Toivon, ettet ole täällä näkemässä, miten pilasin kaiken. Rikoin sääntöjä. Haluan sinun luulevan, että ei tämä ole mitään. Niinhän sinäkin halusit, haluat vieläkin? Vai tahdotko jo lopettaa? Löytää jonkun, jolle ei käy niin kuin minulle kanssasi on käynyt. Hiljaisuus on nyt erilaista kuin ennen. Epätietoista, en pidä siitä. Asioita, joita ei voi ääneen sanoa. Sinulla jotain, mistä en tiedä. Minulla ikävän salaisuus. Etten rikkoisi jotain, mikä on pyhää.
Jos olisin oikein rohkea, kertoisin sinulle tämän. Mutten ole. Siksi toivon salaa, ihan hiljaa kuiskaten, että sinä oletkin täällä. Ihmettelet sitä, mitä meillä on ollut. Mietit, onko se totta, voiko niin olla vai huiputtaako elämä taas kerran. Kuiskaan, vielä hiljaisemmin, sinut tahtoisin elämääni ja jaksan odottaa. Tahtoisin antaa sinulle myös rauhan ja väistyä syrjään, jos tahdot niin. Sen minulle kerrothan, olethan rohkeampi kuin minä? Siksi sinulle P tämän tällaisin tunnistein kirjoitan. Sinä tulet olemaan aina minussa, kohtaamisestasi tulen aina olemaan kiitollinen. -M-
Vastaukset 15
Vanhimmat
Elämä on kohtaamisia.
Tunne joka syntyy
välittyy katseesta,kosketuksesta
halauksesta ja asiat vain tuntee.
Voi olla että tuo joku odottaa
oikeaa kohtaamista ja oikeaa
puhumista......Voi olla että hän
on vaistonnut suurimman osan
mutta kaipaa sen oikeaa näyttämistä,
kosketusta....ole rohkea ja ota yhteyttä
tavalla ja toisella vaikka tyhjällä viestillä.
tai Valkoiset neilikat kuvana.Elämässä
kaikki on mahdollista mutta halunsa
on näytettävä on se kuinka vaikeaa tahansa.
<3 <3 <3
Voi miten kauniisti kirjoitettu... sopisi melkeinpä omaan tilanteeseeni. Toivon että saatte asianne selvitettyä parhain päin :)
Minulla samanlaisia ajatuksia erästä miestä kohtaan. Hölmöksi itseni tunteneena täällä kirjoitellut, kuiskaillut. Hieno teksti.
Erittäin koskettavasti, herkällä sekä kauniilla tavalla osasit ilmaista ajatuksiasi, tuntemuksiasi sanoiksi ja lauseiksi asti. Kuvittelen nukahtamiseen asti kirjoituksesi hänen kirjoittamakseen mutta sisimmässäni kuitenkin ymmärtäen, ettei hän pystyisi ilmaisemaan itseään tällä tavoin vaikka kaikki tässä kirjoituksessa osuikin kohdalleen nimimerkkejä myöten.
Kiitos. Hyvälle ihmiselle löytyvät helposti kauniit sanat. Haluaisitko kertoa, miksei hän voisi sinulle näin kirjoittaa?
Koska tunnistaisin hänen kirjoitustyylinsä, missä tahansa, koska tahansa. Kiitos kuitenkin kirjoituksestasi, oli mieltä lämmittävää ajatella edes hetken kirjoitustasi hänen kirjoittamakseen. Toivon suuresti että löydät ja saat hänet kenelle ikinä kirjoititkin. Itse jätän pikku hiljaa tämän palstan taakseni ja alan katsoa mitä elämä voisi mahdollistaa kun vain uskaltaa avata silmänsä. Tämä paikka ei ole hyväksi jos haluaa päästä eteenpäin. Täällä toiveet heräävät hetkittäin ja vain hetken päästä sammuakseen ..
Toivon minäkin, että löydät hänet tai kaltaisensa. Ihmisen, joka saa ikävöimään ja asettaa palapelin palasia paikoilleen. On vaikea tyytyä vähempään, kun on saanut tuntea niin syvästi. Toivon myös sinulle muutakin hyvää elämääsi. Sinä kirjoitat hyvin. Muistutit minua siitä, että minulla ja hänellä on yhteistä myös äidinkielen arvosana ylioppilastodistuksessa :). Hassua, miten lyhyessäkin ajassa voi toisesta oppia tietämään pieniä ja isoja asioita paljon, kun puhuu ja kuuntelee. Silti aikaa on jäänyt vielä tekemiselle ja tuntemiselle. Polte on pohjaton!
Tästä paikasta on tullut minulle parissa viikossa paikka purkaa tunteitani ja sanoittaessani niitä hahmottaa itse ajatuksiani paremmin. Sisältäni uudelleen herännyt ja ensimmäistä kertaa löytynytkin maailma on ihmeellistä. En tiennyt tällaista olevan ennen kuin hänet tapasin. Luulin haaveeni olevan kirjojen tarinaa ja dramatisoituja lauluja. Ja sitten olen itse tässä, hämmentyneenä tapahtuneesta, ihmettelemässä. Eläneenä jo, suhteissa ja perheenäkin, mutta silti uuden edessä. Miten voisin olla tuntematta onnea ja kiitollisuutta tästä, mitä hän on minussa herättänyt? Outo rauha ja levollisuus kaipauksen alla. Tuskaiseksikin yltyvä halu olla lähellä ja samalla kuitenkin kärsivällisyyttä odottaa ja antaa asioiden kulkea omalla painollaan. Asiat menee niin kuin niiden kuuluukin mennä.
Hänelle toivotan kivaa viikonloppua nautiskelllen itselleen tärkeästä tekemisestä! Toivoisin, että haluaisit tehdä minullakin vielä niin ;)?
Koskettava kirjoitus. Moni ajatuksesi voisi olla minunkin kirjoittama. Täällä löytyy samankaltaisia tarinoita, voit varautua. Niitäkin on paljon, joista herää toiveita liikaakin. Vertaistensa seuraa:)
Toivotaan, että tilanteesi ratkeaa niin kuin on hyvä.
ja tuohan juuri on se mitä provoilijat eivät tunnu ymmärtävän. Että ihmiset, jotka pitkältä ajalta tuntevat toisensa läheisesti ja kommunikoivat keskenään monin eri tavoin todellakin voivat täältäkin toisensa tunnistaa ja tunnistaa myös väärät. Ylppäreiden arvosanoilla siinä tuskin on mitään tekoa, vaikka Laudatur siitä minulle napsahti. :) Toivottavasti saat asioita edistettyä irl:ssä. Rohkeutta ja iloa päivääsi! :)
rakas. Hyvä kirjoitus.
vi***t neilikoista ,kädet jalkojen väliin niin kyllä ymmärtää ,nämä on niin hassuja naisten kirjoitelmia,jokaisen on näytettävä mitä haluaa !!
Rakas M
Tuolloin tunsin itse jotain sellaista, mitä en kuvitellut enää koskaan tuntevani. Toivoin sinunkin tuntevan jotain.
Yllätyin itsekin siitä, miten nopeasti kaikki tapahtui, sinun kanssasi on niin hyvä ja helppo olla. Olin pelännyt, että haluat pitää etäisyyttä, etkä koskaan tule päästämään minua lähellesi. En siis osannut varoa. Kun sitten pääsin lähellesi, oli siinä hyvä olla ja muu unohtui, kuten varmasti huomasit. Luottamus sinuun oli syntynyt jo
aikaisemmin.
Olet hyvä ja arvokas ja sinun pitää se ymmärtää ja uskoa itsekin.
Äläkä huoli, ei kuulu tavallisiin tapoihini päästää ihmisiä lähelleni tuolla tavalla. Nyt vain sattui käymään näin ...
Toinen hölmö täällä on lukenut tätä palstaa jo jonkin aikaa. Miksi sitten en ole itse ennen kirjoittanut? Uskoin tuon valeesi, jonka alussa paljastit. Olin sen jälkeen niin pettynyt, että näin väärinkö asian ymmärsin. Mutta silti jonkunlainen toivo oli, koska merkkejä sinusta täältä etsin. Mutta ei hätää, ymmärrän ja hyväksyn valeesi.
Haluan oppia tuntemaan sinut. Haluan puhua sinulle tunteistani ja ajatuksistani. En tiedä, enkä ehkä haluakaan nyt vielä tietää mihin tämä johtaa. Onko meillä kiire?
... mutta sitten alas pilvilinnoista. Eihän tämä ollut minulle
kirjoitettu, eihän? Kun luin kirjoitustasi ensimmäisen kerran
sydämeni tuntui lyövän muutaman ylimääräisen kerran. Onko tämä
todellakin minulle kirjoitettu ja tunnetko noin? Sellaisesta olin
haaveillut, mutta sinua uskoen olin koittanut unohtaa omat
tuntemukseni ja tunteeni. Sitten törmäsin tunnisteeseen P, joka ei
osu... vai olisiko siinä voinut olla pieni p, jonka voisin ymmärtää
tarkoittavan minua?
p
Pieni peenis?
p...Miksi pienellä?
En taida olla tarkoittamasi M, sillä mies, jota kaipaan on nimeltään P. Salaisuuksiakin tarvitaan, luulisin. En halua paljastaa hänelle tunteitani, kun niitä ei välillemme pitänyt tulla. Piti olla vain kevyttä ja mukavaa. Syynsä siihenkin on. Joku päivä kerron hänelle, että hänestä tuli liian tärkeä, tärkeä hän tietää kyllä olevansa. Mutta en halua tehdä sitä vielä, minulla ei ole kiire. Haluan odottaa, varmistaa luulenko hänen tunteensa oikein. En tiedä, haluaako hän tietää tässä vaiheessa itsekään tunteistaan suhteeni. Tai sitten hänellä on jo valmiina päätös luopua suhteestamme.. En tiedä. En todellakaan tiedä ja se tekee tilanteesta minulle välillä vaikean. Mutta suurimman osan ajasta saan hänestä paljon iloa.
Olen pahoillani, että luulit toisin ja tuotin sinulle pettymyksen. Emmepä kukaan taida tänne kirjoittaessamme ajatella, miten turhat toiveet voivat saada lukijan uskomaan ja pettymään. Vaikka tokihan meistä jokainen mielellään uskoo lukemansa, sen että oma tärkeä ihminen löytyisi juuri täältä. Että toinenkaan ei uskalla kokeilla, mitä oikeassa elämässä tapahtuu ja siksi kaipaa itseäään kirjoitellen.
Olen kuitenkin samaan aikaa iloinen siitä, että sinunlaisiasi on olemassa. Kirjoitat hienosti, elin mukanasi tarinaasi ja hetken uskoin minäkin... Mietin, miksi olisit P:n sijasta p ja yritin löytää mielekkään yhteyden. Hölmöä. Elämäni miehet eivät ole osanneet sanoittaa tunteitaan, erityisesti niitä hyviä. On hyvä, että sinulla on se taito. Olisin naisena onnellinen, jos kuulisin kirjoittamasi mieheltä, jota kaipaan. Kokeilethan kertoa tunteesi hänelle? Kirjoitit hyvin kauniisti, rakkauskirjeen.
Kiitos kauniista vastauksestasi.
Kuten ymmärsitkin, nimeni ei ala P:llä. Hän, jolle olisin halunnut eilen kirjoittaa käytti minusta p:llä alkavaa sanaa silloin, kun kertoi ettei meillä ollut mitään. Tuo p:llä alkava minua kuvaava sana oli jopa olennainen selitys tapahtuneelle. Siksi hän voisi käyttää sitä täällä tunnisteena.
Eilen taisin loppujen lopuksi tietää, että olet joku muu kuin hän. Kirjoituksesi oli upea ja vei minut siihin aikaan ja tunnelmaan, jota kaipaan. Mainitsemasi luottamus osui täydellisesti kohdalleen, puhuin hänelle paljon siitä tuolloin.
Eilen kirjoittaessani ei tullut mieleenkään ajatella johtavani sinua harhaan, omat pahoitteluni siitä!
Olen joka tapauksessa iloinen siitä, että luin kirjoituksesi ja koin sen johdosta eiliset tunteeni. Eilen ajoin tutulla ajomatkalla kaksi kertaa risteuksen ohi, kun ajatukseni olivat kirjoituksessasi. Tämä kuvaa kirjoituksesi vaikutusta minuun. Totta kai olin pettynyt, kun näin viime yönä vastauksesi, mutta nyt tämäkin on elämää rikastuttava kokemus.
Sinun elämänkokemuksesi, johon viittaat lyhyesti ensimäisessä kirjoituksessasi ja jota kuvaat vähän tarkemmin yhdessä vastauksessasi sopii täysin myös häneen. Itsekin olen kokenut elämässäni paljon, mutta tällä alueella kokoemukseni on ennemminkin yksipuolista kuin monipuolista. Mutta alettuani tutustua häneen, näitä monipuolistavia kokemuksia on alkanut kertyä.
Puhuminen olisi minulle luontainen tapa selvittää omia ajatuksiani, mutta minäkään en voi näitä asioita kenellekään muulle puhua. Minuun ja häneen liittyy jonkunlaisten sääntöjen rikkominen sekä tuo, johon viittaat pyhän rikkomisella. Olen puhunut hänelle tunteistani ja ajatuksistani, en ole kuitenkaan ollut niin suora, kuin olisin voinut. Pelkään olevani liian kärsimätön, tilanteemme ei ole yksinkertainen. Olen koittanut kysyä uudelleen hänen ajatuksiaan sen jälkeen, kun kuulin, ettei meillä ollut mitään. En taida olla niin hyvä kuuntelija kuin luulen tai sitten en vain uskalla kuunnella hänen vastaustaan, koska hänen ajatuksistaan en vielä tiedä. Jatkamme vähän kerrallaan toisiimme tutustumista ja aika näyttää, mihin se johtaa.
p