kun avoliittoon...

juu, aika hupaisa tilanne loppujen lopuksi koko isyydentunnustamistilaisuus, muistan sen elävästi ensimmäisen lapsen kohdalla kun olimme vielä avoliitossa ja jouduimme tuohon tenttaukseen.

Lastenvalvoja kysyi muistaakseni pariinkin otteeseen minulta että "olenko nyt aivan varma etten ole ollut sukupuoliyhteydessä lapsen siittämisen aikoihin kenenkään muun miehen kanssa kuin avomieheni", muistaakseni jotakuinkin sanatarkasti noin se meni.

Avokiltani kysyivät myös suurinpiirtein siihen malliin että uskooko hän ettei minulla ole ollut muita miehiä lapsen siittämisen aikoihin...

Eikö tuohon nyt riittäisi että kumpikin pistää nimet alle paperiin koska sen takiahan paikalle mennään että mies tunnustaa isyytensä, ja vapaaehtoisesti kai se mieskin sinne paikalle saapuu...

Äkkiseltään ajatellen melkoista manipulointia, ihan niinkuin isään yritettäisiin kylvää epäilyksen siemen josko hän sittenkään on isukki :)

Milla.M kirjoitti:

juu, aika hupaisa tilanne loppujen lopuksi koko isyydentunnustamistilaisuus, muistan sen elävästi ensimmäisen lapsen kohdalla kun olimme vielä avoliitossa ja jouduimme tuohon tenttaukseen.

Lastenvalvoja kysyi muistaakseni pariinkin otteeseen minulta että "olenko nyt aivan varma etten ole ollut sukupuoliyhteydessä lapsen siittämisen aikoihin kenenkään muun miehen kanssa kuin avomieheni", muistaakseni jotakuinkin sanatarkasti noin se meni.

Avokiltani kysyivät myös suurinpiirtein siihen malliin että uskooko hän ettei minulla ole ollut muita miehiä lapsen siittämisen aikoihin...

Eikö tuohon nyt riittäisi että kumpikin pistää nimet alle paperiin koska sen takiahan paikalle mennään että mies tunnustaa isyytensä, ja vapaaehtoisesti kai se mieskin sinne paikalle saapuu...

Äkkiseltään ajatellen melkoista manipulointia, ihan niinkuin isään yritettäisiin kylvää epäilyksen siemen josko hän sittenkään on isukki :)

Tuohon sitä mekin sitten joudutaan, jos tää meidän muksu suostuu kasvaan ja syntyyn suunnitellusti ens kesänä. Toi on kyllä vähän hassu juttu, että avoliitosakin noin tentataan, luulis että silloin riittäis vaan nimet paperiin ja sitten kun on oikeesti epäselvää, niin sitten tentattais tarkemmin. No, mutta täytyyhän heidän toimia ohjeiden mukaan ja mitäs siitä muutenkaan, kun kerran itse tietää asioiden oikean laidan. Ei siinä pitäis mitään kiusallista ollakaan.

Sehän se vaan on jännää, että avioliitossa ollessa on se aviomies automaattisesti lapsen isä, vaikka ihan yhtälailla vois olla joku muu, kun kerran avoliitossakin niin katsotaan olevan... Tuli vaan mieleen...

Mutta onkos se nyt sitten niin, että kun ollaan avoliitossa, niin lapselle ei voi antaa isän sukunimeä ennen kuin isyys on tunnustettu? Mä nimittäin haluan lapselle isän nimen jo valmiiksi, jos vaikka sais sen viä tulevaisuudessa itsellekin... ;o)

N24 kirjoitti:

Tuohon sitä mekin sitten joudutaan, jos tää meidän muksu suostuu kasvaan ja syntyyn suunnitellusti ens kesänä. Toi on kyllä vähän hassu juttu, että avoliitosakin noin tentataan, luulis että silloin riittäis vaan nimet paperiin ja sitten kun on oikeesti epäselvää, niin sitten tentattais tarkemmin. No, mutta täytyyhän heidän toimia ohjeiden mukaan ja mitäs siitä muutenkaan, kun kerran itse tietää asioiden oikean laidan. Ei siinä pitäis mitään kiusallista ollakaan.

Sehän se vaan on jännää, että avioliitossa ollessa on se aviomies automaattisesti lapsen isä, vaikka ihan yhtälailla vois olla joku muu, kun kerran avoliitossakin niin katsotaan olevan... Tuli vaan mieleen...

Mutta onkos se nyt sitten niin, että kun ollaan avoliitossa, niin lapselle ei voi antaa isän sukunimeä ennen kuin isyys on tunnustettu? Mä nimittäin haluan lapselle isän nimen jo valmiiksi, jos vaikka sais sen viä tulevaisuudessa itsellekin... ;o)

No eihän asiassa sen isompaa ongelmaa ole kun että ensin käydään allekirjoittamassa tunnustus ja sitten pidetään ne ristiäiset. Sillähän se hoituu. Ei tuo vihkiminen ole niin kamalan yleistä tänä päivänä ja kuitenkin valtaosa lapsista on isän nimellä. Että tuskinpa ongelmaa kunhan käytte aikanaan tunnustumassa.

pikku-y kirjoitti:

No eihän asiassa sen isompaa ongelmaa ole kun että ensin käydään allekirjoittamassa tunnustus ja sitten pidetään ne ristiäiset. Sillähän se hoituu. Ei tuo vihkiminen ole niin kamalan yleistä tänä päivänä ja kuitenkin valtaosa lapsista on isän nimellä. Että tuskinpa ongelmaa kunhan käytte aikanaan tunnustumassa.

Kiitosta vaan! Tätä just mietin, että ensin pitää kai tehä se tunnustus ennen ku voi miehen nimen avoliitossa antaa lapselle.

Niin, eihän se vihkiminen enää mikään pakkojuttu nykymaailmassa oo, mut kyllä mä itse haluisin ihan avioliittoon asti jonain päivänä joka tapauksessa. Mut tää muksu kertoi tulostaan niin aikaisessa vaiheessa, että vasta ollaan yhteenkin muuttamassa! No, eipä se mitään! ;o)

N24 kirjoitti:

Kiitosta vaan! Tätä just mietin, että ensin pitää kai tehä se tunnustus ennen ku voi miehen nimen avoliitossa antaa lapselle.

Niin, eihän se vihkiminen enää mikään pakkojuttu nykymaailmassa oo, mut kyllä mä itse haluisin ihan avioliittoon asti jonain päivänä joka tapauksessa. Mut tää muksu kertoi tulostaan niin aikaisessa vaiheessa, että vasta ollaan yhteenkin muuttamassa! No, eipä se mitään! ;o)

Samoin päin se kävi meilläkin. Oli kyllä aikomus hyvä ehtiä muuttamaan yhteen ja sitten papin puheillekin, mutta enpäs olis uskonut että noin nopeasti nappaa. Että tunnustuksilla käydään mekin ensin ja sitten katsotaan koska jaksaa uudestaan järjestää papin paikalle ihan itseämme varten :)