onko tämä kiusaamista

Hei, jos on mahdollista käyttää kuraattorin palveluita niin mene juttelemaan tilanteestasi. Varmasti asiaa ei levitellä jos et niin halua, mutta voit saada apua.

Ja itse äitinä toivon aina, että lapseni puhuu minulle. Moni asia on saatu selvitettyä ja esim. kiusaaminen loppumaan kun aikuiset ovat puuttuneet asiaan. Ja jos huoltajat tyhmyyksissään vähättelevät asiaa joka sinua vaivaa niin älä lannistu :)

Itselläni oli samantyylinen kaveri jatko-opinnoissa. Välillä olin bestis ja kun tuli kivempaa/parempaa seuraa sain jäädä taka-alalle. Siedin tämän kun meillä oli kuitenkin tosi hauskaa yhdessä ja olin jo sinua vanhempi, 18-20v.

Kaveruutemme jatkui ja hänestä tuli aina vaan terävämpi päällepäsmäri. Hän alkoi juomaan liikaa, käyttäytyi törpösti ja viimein lapseni myötä en enää sietänyt mitä vaan vaan katkaisin kummallisen suhteemme.

Jos kaverisi käytös häiritsee sinua, niin kuin kerrot pitäisi asia selvittää jos haluat kaverin pitää. Ja kyllähän ainoa kaveri aika tärkeä on...

Kiitos asiallisesta vastauksesta! Sain rohkeutta varata ajan ja pääsen juttelemaan kuraattorin kanssa lähiaikoina. Toivottavasti se auttaa.

kyllähän tuo tympeää käytöstä on. itse en uskaltaisi päin naamaa mennä puhumaan, että mistä käytös johtuu. olen melko passiivinen enkä uskalla "maksaa takaisin samalla mitalla". pelkään että tilanne eskaloituu käsirysyksi ja joku joutuu sairaalaan. siksipä itse olen vältellyt tuollaisia henkilöitä ja antanut rumien sanojen mennä toisesta korvasta ulos. aluksi kiusaaminen oli selän takana paskan puhumista, mutta vastikään minulle kuitenkin sanottiin päin naamaa rumasti. en tehnyt mitään. lisäksi olen huomannut, että pääkiusaajan muut kaverit raportoivat kaikki meidän keskustelumme pääkiusaajalle suoraan. koko porukka on samaa kiusaaja sakkia. joudun kuitenkin olemaan heidän kanssaan tekemisissä, koska luokka on pieni. nykyään olen alkanut näkyvämmin kaveerata muiden tyyppien kanssa, ja yritän nauttia olostani heistä huolimatta. jos olen yksin ja alakuloinen, se ei ole hyvä maineelleni. parempi kun näytän heille, että pärjään ilmankin heidän hyväksyntäänsä ja minulla on hauskaa. sitä paitsi, tiedän olevani hauska ja pidetty monien ihmisten keskuudessa! haluaisin, että minulla olisi mukavaa tässä omassa (kiusaaja) luokassanikin. nyt yritän panostaa ulkonäkööni enemmän, ja jutella muille kavereilleni aktiivisemmin. totta kai se oma itseluottamus siinä paranee oikeastikin, kun huomaa olevansa pidetty jossakin toisessa piirissä. vähitellen koko kiusaajat unohtuvat, toivottavasti. suosittelen siis hankkimaan uusia vaatteita, käymään baarissa ja hassuttelemaan toisten kavereittesi kanssa. jos näet typeriä kiusaajiasi, voit kävellä ohi nokka pystyssä!! :) jos typerät kiusaajat sanovatkin joskus jotakin typerää, suhtaudu siihen niinkuin joku sekopää olisi kyseessä. itse ainakin olen tullut siihen tulokseen, että kiusaajillani ei ole mitään syytä kiusata minua. heillä on omia ongelmia ja he ovat luonteeltaan vaikeita. itselläni on paljon sisaruksia, ja tulee heidän kanssa riideltyä usein. olen alkanut suhtautumaan näihin kiusaajiini samalla tavalla kuin sisariini. olen ajatellut mielessäni sanovani heille "sieltä ne kauhukakarat taas tulevat." yritänkin ajatella että ei tämä elämä niin vakavaa ole, ja siinäkös räksyttävät. kiusaajia aina löytyy, täytyyhän heidän raukkojen jotenkin kuluttaa surkea elämänsä... kun ei omaa elämää ole, niin puivat sitten muiden ihmisten elämiä. säälin heitä raukkoja. minä aion kuitenkin nauttia elämästäni ja olla oma iloinen itseni siitä huolimatta. :) tv. kiusaamisesta voimaantunut!!!

edellinen jatkaa... kun olen nähnyt vanhoja kavereitani ja toisista piireistä tuttuja ihmisiä, olen huomannut olevani täysin eri ihminen kuin koulussa olen. koulussa olen muuttunut hiljaiseksi ja surulliseksi, mutta kavereiden kanssa olen hirveän puhelias ja keksin koko ajan juteltavaa. se on alkanut tympäisemään minua, koska älysin kiusaajien painavan minua alas. miksi en ole yhtä iloinen ja puhelias koulussa, kuin vapaa-ajallani? miksi annan heidän katseidensa ja kuiskuttelunsa vaikuttaa minuun? niinpä! olen huomannut kuinka pidetty/kiva olen, kun annan vain mennä. eli vanhojen kavereiden näkeminen on ollut suorastaan terapeuttista minulle... OLEN HUOMANNUT, ETTÄ MINUSSA EI OLE MITÄÄN VIKAA!! ei, en ole liian lihava. ei, en ole epäsiisti. en ole ärsyttävä. minun ystäväni näkevät minut yhtä kiinnostavana ja kivana, kuin aina ennenkin. VIKA ON SIIS KIUSAAJISSA!! nykyään yritän siis luoda samanlaista mukavaa tunnelmaa ympärilleni myös koulussa, vaikka kiusaajat ovatkin siellä. koulupäivät menevät huomattavasti kivuttomammin, ja huomaa oikeasti, kuinka hirveätä ajanhukkaa on, jos vetäytyy sivuun ja välttelee näkymistä koulussa. yritä olla oma iloinen itsesi kiusaajista huolimatta. älä anna heidän häiritä ihanaa päivääsi, sadwhiteangel!! eli unohda koko tyypit ja hanki parempia kavereita. olen sinun puolellasi ja toivon sinulle kaikkea hyvää!! :)