Niin se vaan on...
Ihastuttava Rakas poikani ei halua olla poika, niin kauan kuin muistan hän ei halua olla poika koska hän ei ole, hän on tyttö pojan ruumiissa :(
Pikkuiseni täytti juuri 6vee ja pidettiin synttärit joille ei kutsuttu yhtään poikaa (eikö tytöt tässä iässä vielä inhoa poikia?)
Olen jutellut tästä psykiatrille joka käsittelee lapseni häiriökäytöstä, hänen iässään ei vielä voi tehdä diaknoosia siis virallista mutta voi tehdä päätelmän vanhempana, sinä läheisimpänä jota tuossa iässä on kellään lapsella.
En tiedä.. itse halusin olla nainen ja äiti ihan tytöstä asti, nyt olen äiti ja ihanan kauniin lapseni äiti, en minä tiedä onko isompi ongelma tälle ammattilaiselle puristaa poikani johonkin muottiin kun minulle jota ei ole olemassa kun jokaisellaon oikeus olla sellainen kun tahtoo ja hyvälle tuntuu.
Lapseni on ns ongelmalapsi, kärsimätön, kiukkuinen ja äkkipikainen tarhassa, helposti suuttuva ja nopeasti leppyvä.. toisaalta ajatteleva ja sitoutuva heihin jotka hyväksi kohdalleen kokee, ne pari hyvää kaveria (tyttöjä) joiden kanssa leikit ja puuhailu sujuu hienosti.
Voi kun tietäisitte miten enempi oon sinut tämän asian kanssa kuin joku asiantuntija joka meinailee ettei ole vielä oikea aika ja lapsen identiteettiä ei voi vielä tietää, no kyllä voi, minä tiedän, tiedän ihan tasantarkkaan mitä tulossa on ja hyväksyn sen, vaikka en vielä voikkaan tietää mitä tuleman pitää, tuleeko hänestä "isona" ristiinpukeutuja vai homo, nyt vielä pojat on ällöjä ja kuuluu tuohon ikään olipa tyttö tai tyttömäinen.
Lapseni aloitti tämä tyttöilyn kolme vuotta sitten, eli iässä jossa seksuaalinen minä (paha sana ei kait se vielä seksuaalista ollut) kehittyy mutta kuitenkin, nämä kuluneet kolme vuotta ovat kertoneet minulle äitinä miten haastavaa on syntyä väärään ruumiseen, tai siis identiteettiin joka on niin vahva ettei edes alan ammattilainen voi käydä sitä kieltämään.
Onko olemassa vertaistukea, olen koittanut etsiä netistä, suomeksi ei ole enkä osaa kieliä tarpeeksi, en ehkä isommin kaipaa kommentteja siitä että menee ohi koska ei mene, sydämessäni tunnen sen vahvasti, enempi kaipaisin saman asian kokeneilta kommenttia ja kannustusta, en nyt keksiny muuta parempaa keinoa tähän paikkaan, ja tiedän että riskinsä on levitää asiansa tänne mutta otan sen riskin koska kaipaan ihan mahdottoman paljon muuta tukea kuin sen ammattilaisen joka tekee työstä lapseni kanssa, se on hienoa mutta se on vaan tunti sillontällön, ehkä joku muukin elää tämän asian kanssa sen 24/7
Ihastuttava Rakas poikani ei halua olla poika, niin kauan kuin muistan hän ei halua olla poika koska hän ei ole, hän on tyttö pojan ruumiissa :(
Pikkuiseni täytti juuri 6vee ja pidettiin synttärit joille ei kutsuttu yhtään poikaa (eikö tytöt tässä iässä vielä inhoa poikia?)
Olen jutellut tästä psykiatrille joka käsittelee lapseni häiriökäytöstä, hänen iässään ei vielä voi tehdä diaknoosia siis virallista mutta voi tehdä päätelmän vanhempana, sinä läheisimpänä jota tuossa iässä on kellään lapsella.
En tiedä.. itse halusin olla nainen ja äiti ihan tytöstä asti, nyt olen äiti ja ihanan kauniin lapseni äiti, en minä tiedä onko isompi ongelma tälle ammattilaiselle puristaa poikani johonkin muottiin kun minulle jota ei ole olemassa kun jokaisellaon oikeus olla sellainen kun tahtoo ja hyvälle tuntuu.
Lapseni on ns ongelmalapsi, kärsimätön, kiukkuinen ja äkkipikainen tarhassa, helposti suuttuva ja nopeasti leppyvä.. toisaalta ajatteleva ja sitoutuva heihin jotka hyväksi kohdalleen kokee, ne pari hyvää kaveria (tyttöjä) joiden kanssa leikit ja puuhailu sujuu hienosti.
Voi kun tietäisitte miten enempi oon sinut tämän asian kanssa kuin joku asiantuntija joka meinailee ettei ole vielä oikea aika ja lapsen identiteettiä ei voi vielä tietää, no kyllä voi, minä tiedän, tiedän ihan tasantarkkaan mitä tulossa on ja hyväksyn sen, vaikka en vielä voikkaan tietää mitä tuleman pitää, tuleeko hänestä "isona" ristiinpukeutuja vai homo, nyt vielä pojat on ällöjä ja kuuluu tuohon ikään olipa tyttö tai tyttömäinen.
Lapseni aloitti tämä tyttöilyn kolme vuotta sitten, eli iässä jossa seksuaalinen minä (paha sana ei kait se vielä seksuaalista ollut) kehittyy mutta kuitenkin, nämä kuluneet kolme vuotta ovat kertoneet minulle äitinä miten haastavaa on syntyä väärään ruumiseen, tai siis identiteettiin joka on niin vahva ettei edes alan ammattilainen voi käydä sitä kieltämään.
Onko olemassa vertaistukea, olen koittanut etsiä netistä, suomeksi ei ole enkä osaa kieliä tarpeeksi, en ehkä isommin kaipaa kommentteja siitä että menee ohi koska ei mene, sydämessäni tunnen sen vahvasti, enempi kaipaisin saman asian kokeneilta kommenttia ja kannustusta, en nyt keksiny muuta parempaa keinoa tähän paikkaan, ja tiedän että riskinsä on levitää asiansa tänne mutta otan sen riskin koska kaipaan ihan mahdottoman paljon muuta tukea kuin sen ammattilaisen joka tekee työstä lapseni kanssa, se on hienoa mutta se on vaan tunti sillontällön, ehkä joku muukin elää tämän asian kanssa sen 24/7
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuli mieleen tuosta kirjoituksestasi kun aikoinaan olin päiväkodilla töissä jonkin aikaa. Siellä oli noin 4-vuotias poika joka puketui joskus sisarensa mekkoon kun tuli tarhaan. Hän leikki tyttöjen kanssa ja piti koruista , nukeista jne. Pojat jopa sanoivat että mene sinä vaan leikkiin niitä tyttöjen leikkejä, älä tänne tule. Jotenkin vaan huomasivat että poika oli vähän erilainen.
En ole hoito-alan ammattilainen, tein muuta työtä siellä .
Ihmetytti vaan kun eräs l.opettaja hoki sille pojalle jatkuvasti että sinä olet poika etkä tyttö. Ikään kuin se jankuttaminen olisi muuttanut mitään jos kerran poika tunsi ( luultavasti) olevansa tyttö.
En osaa auttaa sinua, mutta on hienoa että suhtaudut poikaasi luonnollisesti ja hyväksyt asian.
Minä kerron poikasi on poika. Joskus niin kuin perheessäni minä ja sisarukseni on 2 vuoden ikä erolla olin isän fanittaja,äidin taas sisareni. ja mites kävi. Olin tyttö joka pukeutui pojan vaatteisiin. Yritin ajaa partaa yms.
Minusta tärkeintä antaa lapsen kasvaa ja tyrkätä pojan leluja. Itse kärsin vanhemmiten äidin puutoksesta koska äitini oli hyljännyt minut( 4v)ja isäni, vienyt sisareni. Älä tee hölmöjä päätöksiä josta voi aikuisena kärsiä.
Ja edelliseen viitaten häpesin naiseutta joka johtui tietämättömyydestä. En osaa olla nainen mutta tahtoisin olla. Puuttuu niin paljon naisellisia taitoja.