Terve, lyhyesti taustastani: n. 17-vuotiaana aloin kärsiä sos. til. pelosta, johon sain betasalpaajat lääkitykseksi ja myös SSRI:n vähän myöhemmin. Pärjäsin ihan hyvin, kunnes lopetin jossain vaiheessa lääkkeet ja muutin uudelle paikkakunnalle. Voimakas ahdistus palasi ja laajeni paniikkihäiriöksi, olin myös masentunut. Uusi lääke Venlafaksiini alkoi tehota, kävin myös jonkin aikaa terapiassa.
Viime kesänä ja syksynä elämäntilanteeni oli hyvin stressaava: päättötyön tekemistä ja kaksi rankkaa työpaikkaa. Venlafaksiinista tuntui loppuvan tehot, joten päädyttiin useaan lääkevaihtoon, jotka eivät tuoneet kuitenkaan helpotusta. Uuden masislääkkeen aloittaminen käynnisti mulla aina pahan masennuksen itsetuhoisineen ajatuksineen, joten olen joutunut turvautumaan usean kuukauden ajan rauhoittaviin. Käyn myös terapiassa.
Tilanne on kuitenkin tällä hetkellä se, että olen viime syksystä lähtien ollut jatkuvasti ahdistunut, ja koko ajan yhä vain enemmän. Ahdistus on jo sitä tasoa, etten pysty nauttimaan mistään, välttelen tuttaviani ja matkustamista ja lähes kaikkea sitä, mistä aikaisemmin nautin. Myös työpaikalla tämä tuottaa vaikeuksia, ja sairaspoissaoloja onkin jo jonkin verran kertynyt. Olen ravannut jo 4 kertaa psykiatrilla, lukuisia kertoja lääkäreillä, eikä siitä ole ollut mitään hyötyä. En uskalla aloittaa enää yhtään mielialalääkettä, koska oireet pahenevat heti alussa niin paljon, että pelkään tekeväni itselleni jotain. Välillä toivoisin, että pääsisin mielisairaalaan, koska en kestä näitä oireita. Harrastan säännöllisesti urheilua, syön terveellisesti ja nukun hyvin mutta sekään ei riitä.
Tiedän, että tarvitsen jonkun hyvän ja pitkäaikaisen lääkityksen, jotta oireeni pysyisivät kurissa, mutta toivo sellaisen löytymisestä alkaa hiipua... pelottaa myös mahdollinen bentsokoukku. :(
Olen ilmeisesti ulkoapäin liian hyvävointisen näköinen lääkäreiden silmissä, sillä he tuntuvat vähättelevän ongelmaani. Pitääkö mennä veitsen kanssa päivystykseen yms jotta saisi todellista apua, en tiedä.
Kertokaa te, mitä voisin tehdä, olen jo ihan yksin ongelmani kanssa!
Viime kesänä ja syksynä elämäntilanteeni oli hyvin stressaava: päättötyön tekemistä ja kaksi rankkaa työpaikkaa. Venlafaksiinista tuntui loppuvan tehot, joten päädyttiin useaan lääkevaihtoon, jotka eivät tuoneet kuitenkaan helpotusta. Uuden masislääkkeen aloittaminen käynnisti mulla aina pahan masennuksen itsetuhoisineen ajatuksineen, joten olen joutunut turvautumaan usean kuukauden ajan rauhoittaviin. Käyn myös terapiassa.
Tilanne on kuitenkin tällä hetkellä se, että olen viime syksystä lähtien ollut jatkuvasti ahdistunut, ja koko ajan yhä vain enemmän. Ahdistus on jo sitä tasoa, etten pysty nauttimaan mistään, välttelen tuttaviani ja matkustamista ja lähes kaikkea sitä, mistä aikaisemmin nautin. Myös työpaikalla tämä tuottaa vaikeuksia, ja sairaspoissaoloja onkin jo jonkin verran kertynyt. Olen ravannut jo 4 kertaa psykiatrilla, lukuisia kertoja lääkäreillä, eikä siitä ole ollut mitään hyötyä. En uskalla aloittaa enää yhtään mielialalääkettä, koska oireet pahenevat heti alussa niin paljon, että pelkään tekeväni itselleni jotain. Välillä toivoisin, että pääsisin mielisairaalaan, koska en kestä näitä oireita. Harrastan säännöllisesti urheilua, syön terveellisesti ja nukun hyvin mutta sekään ei riitä.
Tiedän, että tarvitsen jonkun hyvän ja pitkäaikaisen lääkityksen, jotta oireeni pysyisivät kurissa, mutta toivo sellaisen löytymisestä alkaa hiipua... pelottaa myös mahdollinen bentsokoukku. :(
Olen ilmeisesti ulkoapäin liian hyvävointisen näköinen lääkäreiden silmissä, sillä he tuntuvat vähättelevän ongelmaani. Pitääkö mennä veitsen kanssa päivystykseen yms jotta saisi todellista apua, en tiedä.
Kertokaa te, mitä voisin tehdä, olen jo ihan yksin ongelmani kanssa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on tismalleen sama juttu. SSRI-lääkkeitteni teho loppui ja lopetinkin niitten syömisen. En uskalla enää mennä edes kouluun, mikä on tällä hetkellä ainoo syy asua nykysellä paikkakunnallani. Alotin just about viikko sitten syömään bupropionia (johdannainen khat kasvista saatavasta amfetamiinista), jonka ois tarkotus piristää ja tuoda vähän tarmoa päivään. Mutta päinvastoin: hirvee olo, oksettaa, närästää, ruoka ei maistu ollenkaan, ja masentuneisuus on vaan lisinyt. Aijemmin oon ottanu masislääkkeet illalla, jotta ne haittavaikutukset jäis vähemmälle ja niitten pahimpien yli nukkuu. Tää bupropioni pitäis ottaa aamuisin, mutta siitä tulee niin yrjöttävä olo että oon miettiny sen jättämistä iltapäivään.