Olen 30v mies joka ei ole koskaan ollut parisuhteessa, mutta haave siitä olisi kuitenkin kova. Kuitenkin näitä narsistien merkkejä lueskellessa tuntuu, että suurin osa osuu itseeni ja tiedostan sen itsekin etten ole persoonana välttämättä sieltä helpoimmasta päästä. Saatan vaikuttaa naisista kiinnostavalta alkuun, mutta en uskalla päästää heitä lähelleni koska pelkään, että todellinen minä paljastuu ja se ei ole mikään kovin ihana.
Taidan olla ns. hiljainen ja ujo narsisti, joka salaa päässään ajattelee olevansa parempi kuin muut. Väkisinkin tulee ajatuksia esim. seurustelevia nähdessä, että miten tuollainenkin tyyppi on voinut saada parisuhteen mutta sitä ei minulle ole suotu. Se on suorastaan pakonomaista keskustellessani jonkun kanssa, että käännän sen jutun jossain vaiheessa itseeni. En kykene pitämään yllä ihmissuhteita, ellei niistä ole itselleni jotain selkeää hyötyä, enkä koe mitään todella aitoa ystävyyttä kenenkään kanssa. Voinkohan sitten edes mitään aitoa rakkauttakaan tuntea, vaiko vain sitä kohtaan kun minuun rakastutaan. Ihastun, jos nainen osoittaa muhun jotain kiinnostusta, vaikken aikaisemmin olisi edes huomannut koko ihmistä. Eli en taida niinkään ihastua siihen naiseen, vaan tunteeseen että joku ihailee minua. Silloin tällöin mökötän näille "ihastuksilleni" jos he eivät huomioi minua mielestäni tarpeeksi ja viihtyvät jonkun muun seurassa paremmin.
Narsismiahan kun ei kuulemma voi parantaa, joten pitääkö tässä sitten vaan heittää parisuhdehaaveet romukoppaan ja valmistautua siihen yksinäiseen loppuelämään, joka onkin jo jonkun aikaa vaikuttanut melko todennäköiseltä?
Taidan olla ns. hiljainen ja ujo narsisti, joka salaa päässään ajattelee olevansa parempi kuin muut. Väkisinkin tulee ajatuksia esim. seurustelevia nähdessä, että miten tuollainenkin tyyppi on voinut saada parisuhteen mutta sitä ei minulle ole suotu. Se on suorastaan pakonomaista keskustellessani jonkun kanssa, että käännän sen jutun jossain vaiheessa itseeni. En kykene pitämään yllä ihmissuhteita, ellei niistä ole itselleni jotain selkeää hyötyä, enkä koe mitään todella aitoa ystävyyttä kenenkään kanssa. Voinkohan sitten edes mitään aitoa rakkauttakaan tuntea, vaiko vain sitä kohtaan kun minuun rakastutaan. Ihastun, jos nainen osoittaa muhun jotain kiinnostusta, vaikken aikaisemmin olisi edes huomannut koko ihmistä. Eli en taida niinkään ihastua siihen naiseen, vaan tunteeseen että joku ihailee minua. Silloin tällöin mökötän näille "ihastuksilleni" jos he eivät huomioi minua mielestäni tarpeeksi ja viihtyvät jonkun muun seurassa paremmin.
Narsismiahan kun ei kuulemma voi parantaa, joten pitääkö tässä sitten vaan heittää parisuhdehaaveet romukoppaan ja valmistautua siihen yksinäiseen loppuelämään, joka onkin jo jonkun aikaa vaikuttanut melko todennäköiseltä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuli kirjoituksestasi mieleen tämmöinen:
Oletko ajatellut suoraan selittää mahdolliselle naistuttavuudellesi yllä olevan vaiko salata ?
Ajattelin, että joku suoraan tuollasta selittää, niin ei kuulosta kovin hankalalle.
Minusta ei kuitenkaan ole neuvojaksi kun olen jo 45 nainen, joka ei vielä osaa mitään parisuhdejuttuja, mutta kylläkin toisenlaisen luonteen takia.
Hiljaisesta ja ujosta 'narsistista' ei pysty sanomaan mitään. Onko muuten sellainen olemassa? Ihminen osoittaa sen mistä hänet on tehty vasta kun hänelle tulee menestystä jossakin asiassa. Silloin hänen luonteensa näkyy. Silloin jos on joutunut kuopan pohjalle , syystä tai toisesta, täytyykin olla vähän valikoiva. Pitää valita sellainen ihmissuhde joka nostaa ja kannattaa sinua, se on ok, tiettyä tervettä itsekkyyttä pitää olla. Koska eihän sinustakaan ehkä ole pelastajaksi kenellekään? Sinulla on ehkä tervettä narsismia mutta tuo ongelmasi on ujous ja arkuus. Narsisti ei tee tuollaisia analyysejä itsestään, paitsi itseään ylistäviä.
Ei yksinolo ole pahasta. Opettele välittämään itsestäsi aidosti niin opit välittämään muista. Silloin voit olla ystävä. Ethän sinä nyt edes tiedä jos joku "rakastaa" sinua koska et pysty tunnistamaan sitä kun et tiedä mitä se ns."rakkaus" on.
Ystävyys se on kallista se ei riipu hallintomallista siinä ei auta tiimit vaan ystävällisyys. Juicen laulusta. Siinä on hyvä ihmissuhdemallin perusta kaikille joilla on ihmissuhdeongelmia.
Hmm... masennusta?